Huvittava systeemi

I get up in the morning, and I ain't got nothing to say
I come home in the evening, I go to bed feeling the same way
I ain't nothing but tired, man I'm just tired and bored with myself

Kertokoot nämä modifioidut Springsteen-lyriikat jälleen jotain. Oikeasti kiirettä pitää vasta ensi viikolla. Mutta niin toki pitääkin.

Noissa lauluissa soi huuliharppu, ja se tuo mieleeni isäni minulle aikoinaan kertoman päättömyyden. Hän taisi kertoa näitä juttuja ihan tahallaan, kuvitellen, etten kuitenkaan muistaisi.

Kuinka odotankaan, että pääsen itse tekemään samoin.

[Olen saanut palautetta, että on hyväksi noin naisnäkökulmasta, että puhuu pullan leipomisestaan. Tämä sen sijaan saattaa olla jo vähän liioiteltua.]

Niin, isä selitti jotain rockista tai minä selitin jotain huuliharpuista tai jotain. Isä kuitenkin totesi, että ei, huuliharppu ei ole soittimena erityisen rok. Vaikka hän tosin taitaa olla sen verran vanhan polven väkeä, että sanoo sen ceellä. Hän kertoi, kuinka huuliharppua koetettiin kerran yhdessä rokkikappaleessa.

Eikä se kappale niin kurja ollut. Mutta jotenkin jengi vain aisti sen, että siinä oli jotain vialla. Eikä kukaan ostanut levyä. Eikä huuliharppua ole koetettu rockissa sen koommin.

***

Minun kouluni ei ole alkanut. Minä käyn sen sijaan kertomassa fukseille, miksi heidän tulee käyttää Pineä sähköpostiensa lukemiseen. Vaikka en itse ikimaailmassa suostuisi moiseen. Rahasta mitä vain. Katsokaa, lapset: setä huoraa.

Ja kun kävelen noita käytäviä. Haistan noita tuoksuja. Mietin noita muistoja. Joka askeleessa asuu ahdistus, joka katseessa kauhu.

Kävin moikkaamassa tuttua saksanopettajaa ständillään ja piilouduin pilarin taakse, jottei ranskanopettaja olis huomannut minua.

Minä nautin viime vuodesta niin suuresti juuri siksi, etten ole koskaan viihtynyt tässä koulussa. Eikä minulla ole ketään, jota syyttää, kun en itseäni henno. Katsoin fukseja ja muistutin itseäni, ettei tehtäväni sittenkään ole olla mikään Touko-Pouko naulaisine sieluineen.

Fukseja, jotka olettaen, että olivat naispuolisia, olivat monet syötävän hyvännäköisiä. Fukseja, jotka olettaen, että olivat miespuolisia, näyttivät monet kakaroilta, joita nämä naiset eivät suostuisi katsomaan moneen vuoteen.

Samalta olivat näyttäneet lukiolaiset viime viikolla Haluatko Miljonääriksi -yleisössä. Miesten maailma, tiedättehän. Mietin, pitäisikö minun luetuttaa heille tämä Kokkarisen klassikko, joka on näemmä onnekkasti arkistoitunut muuallekin kuin kovalevylleni.

***


Lounaani aikoihin istuskelin syksyn kursseja ihmetellen siellä, missä on paljon automaatteja. On omansa molemmille kolamerkeille, omansa kahville ja yksi ellei useampi yleispätevä kierretankoautomaatti.

Teki mieli Bountyä, kuten meillä seksuaalisuuttamme teitittelevillä tosimiehillä on ajoin tapana. Vaan joku onneton oli poistanut Bountyt Mars-automaattimme valikoimista. Kuivikkaille Mars-keksipatukoillekin oli uhrattu kaksi painiketta. Marsille ainakin viisi. Ei yhden yhtä Bountylle. Vähempikin suututtaisi.

Vaan äkkiäpä heltyi sydämeni jälleen, kun paikalle tepasteli fuksityttöpariskuta näkyä ihmettelemään kuin uutta porttia [tsihihii, lehmät, tajuuttexte].

– Hei tällähän on oikein valikoimaa! tyttö kiljaisi vilpittömästi riemuissaan automaattirivistön nähdessään.

– Oi, oi, hän mumisi automaatilta toiselle tepastellessaan.

– Patukoita... hän huokasi Mars-automaatin kohdalla.

– Hei, täält saa kännykälki ostettuu! hän hihkaisi kaverilleen.

– Vois ottaa vaik noit lakupalloja, hän lopulta päätti kierretankoautomaatin edessä.

– Huvittava toi systeemi! hän muisti lopulta päivitellä menetelmää, jolla tangot kiertyivät ja pudottivat saaliin syliin.

Mistä juupajoelta nämä nykyopiskelijat tulevat, kun eivät ole ennen edes automaattia nähneet.

***

Hei, vähänkö olisi hassu sellainen blogi, johon ei kirjoittaisi mitään omaa, vaan kertoisi vaan, mitä ohiku

Sain tänään sähköpostiviestin yhdeltä tuttavaltani. Sinänsä en ollut missään erikoisasemassa, että vastaanottajia oli yli kolmekymmentä. Viestissä kirjoittaja kertoi newsletter-tyyppisesti, mitä hänelle kuuluu. Eikä siinä, viesti oli hyvin kirjoitettu – naisen tuotokseksi suorastaan humoristinen.

Mietin vain, että minä en ikinä lähettäisi tuon tapaista sähköpostia kolmellekymmenelle hengelle. Kolmekymmentä, sehän on valtava määrä väkeä!

Ja sitten mietin tätäkin blogia, jolla on liki 170 tilaajaa jo Blogilistan kautta. Hirvittävää. Suurin määrä ihmisiä, jolle olen yhdellä kertaa puhunut lienee jossain sadan hujakoilla. Kuinka hienoa olisikaan nähdä kaikki tilaajat yhdellä kertaa edessään.

Niin, että ei minulla ole tähänkään mitään sanottavaa. Taidan mennä nukkumaan ja herätä aamulla.

***

[Lisäys] Minusta Suomen peli oli hieno juttu. Hyvä, ettei sitä näe telkkarista, niin voin edelleen aivan rehellisesti sanoa, etten ole katsonut televisiota. Tähän maahaan saattaa puhjeta pienoinen futiskuume, jos moinen jatkuu. Maahan, joka on tiettävästi ainoa, jossa sana maajoukkue viittaa oletusarvoisesti jääkiekkoon.

8 on viitsinyt kommentoida:

Meille ainakin arvon isot sanoivat, että tehkää nyt ne harkat sillä pinellä ja käyttäkää sit muttia ja slrn:ää.

Kovin nuorta näyttää olevan arvon phuksisto. Itse tuntee itsensä ihan vanhaksi sedäksi. Ainakin siihen asti, kunnes joku vastuuton huljauttaa tuoppiin reilusti kirkasta allekirjoittaneen päänmenoksi.

Paniikki ihan.

9/06/2006 11:18:00 ip.  

Mietin, olisko pitänyt sinut ihan nimeltä mainita juttua kirjoittaessani. Että sori nyt, jos spoilaan tai jotain.

Minä kun en ole mikään hc-ihminen tuolta osin, niin myönnän käyttäväni sähköposteihini ihan Applen Mail.app:a muutamin lisävirityksin.

9/06/2006 11:23:00 ip.  

Setä: Im? Doch nicht. Ich glaube että kyseessä on I'm, niinq I'm just tired...

9/06/2006 11:30:00 ip.  

Ajattelin, että kaikki tajuavat, että kun kopipeistaa, niin saa kaikenlaista, mutta piti nyt sitten mennä korjaamaan tuokin heittomerkki sijoilleen.

Siellä on vielä ainakin yksi kirjoitusvirhe, mutta annan olla ja käyn yöpuulle.

9/06/2006 11:35:00 ip.  

Mehän voisimme järjestää sellaisen yhteisen PA:n ja Marinadin tilaajakokoontumisen, kun tilaajiakin on melko lailla yhtä paljon. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka moni tilaa molempia blogeja tai kuka on vankkumaton pääauisti eikä marinadiaan päin vilkaisekaan.

9/07/2006 11:24:00 ap.  

On vaikea blogata kun vieressä istuu Lapin Kulta-huivia(sinivalkoista) kaulassaan pitävä mies iltapäivälehden urheilusivut edessään ja puhuu taukoamatta eilisestä matsista ja kuinka näki livenä sen ja tämän kohdan ja kuka mitäkin ja lukee samalla lehden selostusta. Tulee ikäänkuin stereona samalta ihmiseltä. rasittavaa...
-minh-

9/07/2006 12:56:00 ip.  

Vankkumaton pääauisti ilmoittautuu.
Tilaajakokous! Vaadin jäsenlahjoja, jäsenkortteja, fani t-paitoja!
Visiossani seisot Suurkirkon pääovella puhuen vertauksin mikrofoniin. Ja me parisataa auistia lakoamme hurmioon!

Tsori Marinadi, kyllä mää suakin luen.

9/07/2006 02:12:00 ip.  

Veikkaisin, että peitot menevät aika hyvin päällekkäin. Ainakin minä olen sekä vankkumaton auisti että marinadisti. Osallistun tapaamiseen mielelläni, missä ikinä sen järkkäättekin!

9/07/2006 10:24:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds