Yksityisyyden suola

Ettäkö oikein kaksi kertaa päivässä. Kyllä sitä nuorena jaksoikin, mutta onhan tämä tällainen aika vallatonta.

Piti tulla vielä hieman pohtimaan viattomuuden vallankumousta. On tunnettu tosiasia, että seksi on out – sehän nähtiin viimeistään euroviisuissa.

Siinä minä olin tiskaamassa astioita – sillä JCP:n mielestä lasien tiskaaminen on kaikkein tuskaisinta ja minä suurin syyllinen, kun en ymmärrä, että samaa lasia voi huoletta käyttää viikko kaupalla, jos nyt yleensä mitään lasia tarvitsee – kun havahduin huomaamaan, että YLE Q:lla vastikään loppunut kappale oli ollut varsin tenhoava.

[Kyllä te tiedätte, kuinka havahdutaan keskeltä lasinsirpalekasaa, kun pesuvaahtoa on lennellyt joka paikkaan – mikä oikeastaa on noiden ikkunoiden ja seinien kannalta ihan hyvä vain.]

Toimittaja kertoi sen olleen Pipettes-yhtyeen kappale Pull Shapes ja yllätyksekseni tältä kesältä eikä jostain The Supremesien ajalta. En tiedä, ehkä tuota on soitettu kaikkialla jatkuvasti, mutta minä en ole huomannut Sunrise Avenuen seasta.

Mutta käykää nyt katsomassa kaikki te, jotka saatte kylmiä väreitä Downtownista.

Youtubesta löytyy myös Russ Meyerin elokuvan kohtaus, johon musiikkivideo pohjaa.

***

Ja voi, kyllä minä ymmärrän, että kyseessä on tuotettu muovikuori ja rahat pois hölmöiltä [olisi ollut myynnissä iTunesissa, vaan maltoinpa vielä], mutta perin hurmastuttavaa yhtä kaikki.

Kyseessä ei tietenkään ole mikään yksittäistapaus. Katsokaapa vaikka, mitä päivän Ilta=Sanomatkin uutisoi. Kyllä, Christina Aguilera todella luopui intiimilävistyksestään [ei sillä, että tässä olisi mitään, mitä me sisäpiiriläiset emme olisi tienneet jo jonkin aikaa].

– Lävistykset kuuluvat menneisyyteeni. Tämä on uusi imagoni, hän kertoi MTV:lle.


***

Sinänsä Aguileran intiimilävistys oli nähdäkseni aikoinaan huvittava metafora. Kun tähti möyri mudassa mahdollisimman niukasti verhottuna ja kun muuta paljastettavaa ei enää ollut, niin uhosi, että onpa mulla vielä yksi läväri, jota ette näekään. Ja peitti kädellä suunsa. Ja sanoi, että vieläkin on.

Se on vähän kuin elämäänsä tilittävä blogaaja uhoaisi, että tää on hei vaan tällaista show'ta, että on mulla oikeesti erikseen yksityinenkin päiväkirja.

4 on viitsinyt kommentoida:

Kas, olen aiemmin vain kuullut Pipettesistä (lukenut kehuvia levyarvosteluja musiikkilehdistä), mutta en aiemmin kuullut sitä. Saan kiksejä Downtownistakin - se on lempikappaleitani, kun haluan musiikkia, tanssia ja värivaloja.

Sovin kantapaikkani dj'n kanssa pari kuukautta etukäteen, koska hän soittaa sen minulle. Se oli ihanaa. Sain sen saksankielisen version, se on ihan yhtä hyvä: "Bist du allein, von allen Freunden verlassen, dann geh' in die Stadt..."

8/23/2006 04:44:00 ip.  

Se on vähintään yhtä hyvä, kiitos vinkistä. Sekin löytyy samasta paikkaa.

8/23/2006 06:29:00 ip.  

PA! Voisitko päivittää? Ja minne ne kaikki huumoriblogit on hävinnyt? Ja kerro miksi mun pitäisi alkaa mac:in käyttäjäksi? En ole kuullut vielä yhtäkään uskottavaa syytä. Ja muutenkin, mikä kone? Häh? Mun pitäisi ostaa uusi mutten tiedä mikä.
Näin Pipettesit livenä (pakko aina tulla kehuskelemaan) ja ne oli semihyviä.(mun kieli on taas ihan jäljessä)

8/23/2006 11:09:00 ip.  

Sori, Kata. Olen siirtynyt kirjoittamaan sähköposteja. Olen kuullut huhuja, että ne olisivat seuraava cooli juttu näiden iänikuisten blogien jälkeen.

Lisäksi kirjoitan itsestäni juttuja kaiken maaillman lehtiin mukamas haastatteluiksi naamioituina. Ja käyn muka töissäkin vielä.

Tänään sain tietokoneeni takaisin ja olen viettänyt päivän asentelemalla ohjelmia ja laittamalla juttuja paikoilleen. Ja äsken tulin katsomasta kiinalaista elokuvaa, englanninkieliseltä nimeltään Birthday. Pidinkin.

Macci kannattaa ostaa siksi, että se toimii ja on tyylikäs. Tietääkseni mikään muu merkki ei täytä ehtoja. MacBook saattaisi olla hyvä veto. Kysy Äidiltä. Sinun pitäisi tietenkin hankkia musta, jotta se mätchäisi kynsiisi, ja musta on hieman kalliimpi, mutta niin se vain menee.

8/23/2006 11:17:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds