Sirpaleita

Pitääpä aloittaa onnittelemalla Pitkämäkeä. Hopea on, kuulkaa, hieno asia. Semminkin, kun finaalipäivän lehden kannessa luki, että Pitkämäki ainoana keihäsmiehenä finaaliin. Ei ole helppoa naiselle hävinneellä.

Tämänpäiväisen Satasen pääkirjoituksessa joku urpo jaksaa jälleen inistä, kuinka suomalaiset eivät ikinä voita tiukoissa paikoissa, mutta muunmaalaiset tekevät sen joka kerta. Kannattaa muistaa, mitä Talouselämän alati viisas Pekka Seppänen kirjoitti jo kauan sitten: muunmaalaisia on huomattavasti enemmän kuin suomalaisia, joten muunmaalaisen onnistumistodennäköisyyskin on moninkertainen.

Kaikkiaan Satasen kolumnit ovat sen sortin rävellyksiä, etten ymmärrä, kuinka ammattitoimittajat kehtaavat niitä omalla nimellään julkaista. Metrossa on sentään jokunen kelvollinen kirjoittajakin. Sekä humoristi Maija Dahlgren.

Huvittavana voisi pitää sitäkin, että Sanoma osti Metron pois kuleksimasta. Lehti vaikka.

Ai niin, tänään Kampin keskuksen uutisruudun talousosiossa otsikoitiin Väitös: älypuhelimet tulevaisuudessa pienempiä ja monipuolisempia. Alla oli kahden lauseen juttu, jossa kerrotiin yhdessä lauseessa, että älypuhelimet ovat vastaisuudessa nykyistä pienempiä ja toisessa, että ovat mokomat myös toiminnoiltaan monipuolisempia.

Minä haaveilen, että minunkin väitökseni uutisoitaisiin joskus yhtä näyttävästi: Väitös: No Shit!.

***
Nyysin vanhempieni luota himahimahimasta Easy Shopping -lehdykän – joka muistuttaa Kuponkiuutisia, mutta ei ole fyysiseltä formaatiltaan yhtä raivostuttava – huomattuani sivulla kymmenen ironisen aukeaman jutun tämän numeron Easy Shopping -henkilö Mika Myllylästä, joka hehkuttaa aloittaneensa uuden elämän urheiluvaatteiden kehittäjänä.

"Kilpauran jälkeen tavallinen arki maistuu makealle", Mika toteaa ja jatkaa: "Kun elää huippu-urheilijan elmää, ei aikaa normaalille arjelle juuri jää."

Hihii, hassut viisastelijat vaihtaisivat arjen viinaan.

***

Minun uusista oppilaistani yksikään ei ole jättänyt laittamatta kuvaansa irc-galleriaan. Ihqua.

***

Olin eilen seuraamassa ständuppia Bakersissä. Lottaa emme nähneet, sillä intialaistyyppinen illallisemme venähti. Naisihmisten city-shoppareilla sai kaksi ateriaa yhden hinnalla. Kommentoin, etten ole koskaan kuullut miehestä, joka moisen kortin omistaisi, ja sanoivat, että minä kyllä voisin hommata, kun minulla on kerran jo vaaleanpunainen lompakkokin.

Shadesh, Tarkk'ampujankatu 18. Saatan suositella etenkin puoleen hintaan.

***

Niin, minä olin eilen seuraamassa ständuppia Bakersissä. Ja täytyy myöntää: hivenen pettynyt. Olenhan minä toki katsellut Pablo Franciscoa ja muita kovia jätkiä sitten viime näkemän. Ja Ze Frankia. Mutta ei sekään asiaa auta, että heittivät ihan vakavissaan [sic] samaa juttua kuin vuosi sitten keväällä, kun viimeksi kävin lajia ihmettelemässä.

Kelatkaa nyt, jätkät, jos minäkin toistelisin täällä puolitoista vuotta vanhoja juttuja. Liisankadun pekoni. Öh.

Ilan päättänyt Sami sentään beatboxaili oivasti.


***

Elokuvissa kohtauksen tunnelma tapaa vaihtua hyvin nopeasti aivan toiseksi kuin alunperin. Samalla tavalla kuin elämässä ei koskaan tapahdu.

Ja yhtäkkiä oloni oli hyvin tukala ja typerä ja tunsin itseni liki väinöäjäksi, vaikka kaikki on järkevästi ajatellen hyvin normaalia ja minä vain viattomasti kotimatkalla.

Toivottavasti se ei ollut hän. Ja jos oli, niin toivottavasti ei nähnyt minua. Ja jos näki, niin toivottavasti ei keksinyt ajatella mitään yhtä älytöntä.

***

Mutta piti sanomani, että rantalentopallo on varsin esteettinen laji. Hehee, niinku est ja etiikka, tajuuttekste, latinistijätkät. Jury on sittenkin yhä ulkona naisten pyykkilautavatsakysymyksessä.

Kannattaa poiketa Kampin keskuksen edustalle huomenna, kun vielä pelaavat. Aukiolle, jota ymmärtääkseni kukaan ei kutsu Narinkaksi, niin kuin vuosi sitten keväällä lupasin.

Silloin, kun kävin viimeksi seuraamassa standuppia.

***

Poikkesin eilen ensi kertaa Kampin kerroksiin ja pidin. En tietenkään typeristä liukuportaista, jotka pakottavat asiakkaat vaeltamaan ympäriinsä ja saavat heidän sikäli turhautuneiksi, etteivät piruuttaankaan osta mitään.

Vaikka ostinhan minä. Poikkeseni Clas Ohlsonille etsimään munakelloja ja poistuin tarjoushintaisen ruuvimeisselisetin kanssa.

***

Tänään sain viimein armaan näyttöni takaisin Intiasta palanneelta lastenvahdilta. Kirjoituspöytäni alkaa olla kunnossa. Hankin myös seinälleni hienon Campari-pellejulisteen turvatakseni painajaiseni jatkossakin. Minuun on iskenyt hurja pesänrakennusvietti.



{Äh, miksei sinuun voi iskeä pesänmetsästysvietti niin kuin kaikkiin tavallisiin miehiin.}

***

Niin, minä säteilen ympärilleni ja muutan ympäristön jossain mitassa kaltaisekseni. Minun luokkani olivat aina kilttejä ja hyviä koulussa. Ja nyt oltuani vuoden poissa kaikki ystävämokomani ovat yhtäkkiä menneet pariutumaan. Kaikenlaista.

Tikanpojat. Ja puut. Ja puute.

{Mielesi tekisi kuitenkin.}

Niin, tekisi. Se tekisi suurtekoja ja urotöitä. Mutta minä en.

Jos olisin pikku-G, räppäisin sydäntä riipivästi:

Jos ei mitään laita peliin,
ei voi mitään myöskään voittaa.
Välill' saattais kannattaa
peiliin katsomista koittaa.

Hiton teinit, jotka eivät ymmärrä koittaa- ja koettaa-sanojen eroa.

4 on viitsinyt kommentoida:

Kun olin lukion ensimmäisellä luokalla, hain opiskelemaan Atlantic Collegeen. Asioihin järkiperäisesti suhtautuvana, pohdin enakkoon sitäkin mahdollisuutta, että jos tulen valituksi, saatan reissussa menettää neitsyyteni. Minua ei valittu.

Lukion kolmannella hain jenkkiläiseen collegeen. Tulin valituksi. Lähtiessäni pohdin, että saattaa hyvinkin olla, että tällä reissulla muodostan parisuhteen ulkomaalaisen kanssa. En muodostanut.

Sittemmin kyllä, suomalaisen kanssa.

Kun PA lähti Saksaan, ajattelin, että jaha, sieltä se nainen sitten löytyy, ei löynyt (siltä varalta, että jollekulle on vaikeaa hiffata yhteyttä: tämä liittyy siihen kohtaan postausta, jossa puhutaan saksanreissun ajaksi vaille PAn siirtovaikutusta jääneiden kotimaisten kaverien pariutumisesta). Hyvä siksens, taas on Suomen naisilla mahdollisuutensa!

8/12/2006 12:34:00 ap.  

Mitä, pitäisikö minun muka uskoa, että Sun äitis on muodostanut parisuhteen.

Minua varoitettiin perheeni taholta ennen lähtöä, että muista sitten, että kun ne puhuu vierasta kieltä, niin ne voi vaikuttaa fiksummilta kuin onkaan.

Aivan kuin minun ongelmani olisi, että tapaan yhtenään retkahtaa bimboihin.

8/12/2006 12:37:00 ap.  

Äiti: Meille suomineidoille olisi kyllä ollut aikamoinen läimäys PA:n pariutuminen Saksassa.

Pitäisiköhän minun puhua jotain muuta kuin suomea?

8/12/2006 11:34:00 ip.  

"PA-riutuminen."

Olet, Mari, nokkelampi kuin muistinkaan.

Minä muka kohkaan saksan perään, mutta todellisuudessa ruotsi on kovin ihqua sekin.

8/13/2006 01:44:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds