Retron jäljillä

Tervetuloa lukemaan tämän postauksen versiota 2.0. Kuten kaikki kakkosversion jutut, tämäkin on kovin kolea, vaikkakin paikoin keskeneräinen. Minun koneellani on edelleen tapana sammua yhtä arvaamattomasti kuin yhdellä ystävälläni.

Kaikki alkoi hyvin. Lähdin etsimään retroseksuaalista minääni rassailupuuhista, ja koska autoa ei ollut saatavilla, jouduin tyytymään polkupyörääni. Tarkoitukseni oli viimein vaihtaa fillarini takarengas. Varsinaisesti olin hankkinut renkaan jo ennen Saksan-reissuani, mutten koskaan saanut aikaiseksi.

Jossain Muumi-kirjassa on asiaan soveltuva vertaus, mutta toisin kuin kaikki luulevat, kyseessä ei ole Muumipappa ja meri. Kun kirjan viimeksi luin ruotsintunnille lukiossa, yritin varta vasten löytää, kuinka asia alun perin sanottiin, mutta turhaahan se oli – kuten toki valtaosa tekemistäni asioista. Jossain Muumi-kirjassa yhtä kaikki Muumi-pappa toteaa, että purjehtiminen ilman merikorttia on kummasti mielenkiintoisempaa kuin kortin kera.

Analogisesti pätevien työkalujen puute tuo kokonaan uuden luovuusaspektin perinteisiinkin miesten töihin.

Tiedättehän, kun työkaluna on vain puukko, niin kaikki ongelmat alkavat näyttää ranteilta.

Olisin tarvinnut suurempaa ruuvimeisseliä jalkajarrun irrottamiseen. Niin, pyörässänihän on jalkajarru, sillä äitin

Joten jätin pyörän miehekkäästi selälleen keskelle lattiaa ja ryhdyin askartelemaan kattovalaisimen asennuksen parissa. Valaisimessa oli sokeripala ja katossa pistoke. Nokkelana miehenä nyppäsin pistokkeen vanhasta valaisimesta. Mutta siinä pistokkeessapa ei ollutkaan maadoitusjohtoa, jota tosimiehen kutsuvat sen keltavihreän kuoren vuoksi keviksi.

Kaikki eivät tiedä, että verbi kevittää tulee juuri tästä.

Hetken pohdin, antaisinko moisen ämmämäisyyden häiritä uurastustani, mutta koska kauppareissu oli välttämätön kyllin pienen poran puutteen vuoksi, annoin periksi. Tarvitsin pientä poraa tehdäkseni reiän valaisimen kannatinosaan, jotta välttyisin poraamasta kattoon neljä reikää valaisimen kulmia varten. Niin retrolta ei sentään tuntunut, eikä minulla ollut kyllin pitkiä ruuvejakaan.

Hissimiehet tulivat vastaan rapussa ja mietin, että kova jätkä olisi tietenkin kysynyt heiltä poraa lainaan. Toisaalta he näyttivät aivan sellaiselta väeltä, joka kutsuu poraa poranteräksi [ja vastaavasti porakonetta poraksi], ja minusta nyt vain tuntuu vähän epäluontevalta puhutella tällaisia ihmisiä.

***

Vaan sitten otteeni herpaantui.

Yhtäkkiä huomasin ostaneeni polkupyörääni pumpun, joka pumppaisi ilmaan vain autoventtiilein varustettuihin renkaisiin.

Ja seuraavassa hetkessä seisoin Hemtexin alennusmyynnissä hipelöimässä pyyhkeitä.

Ja kotvan kuluttua taidekaupassa ostamassa Dalí-julistetta.

Ja seuraavassa hetkessä Alkossa huomaamassa, että Campari Mixxit olivat loppuunmyyntialessa. [En uskalla kirjoittaa hintaa näkyviin, sillä Suomen alkoholilainsäädäntö luultavasti kieltää sen.]

{Sitä ollaan niin kapinallista heti kun on kyse tärkeistä asioista.}

Kysyin – kuin pahainen ämmä – kassahenkilöltä, tarkoittaako loppuunmyynti koko maata vai vain tätä rukkaa liikettä. Ja hän, vaikka oli nuori ja nätti, osasi kertoa, että se koskee tosiaan koko Alkoa.

Ja mietin, miksi hän sanoi Alkoa, kun minä olin kysynyt maasta, kun eihän tässä maassa Campari Mixxiä kuitenkaan voida myydä muualla kuin Alkossa. Niin, ehkä hän tarkoitti, että sitä saisi vielä baareista. En kysynyt.

Campari Mixx, jolla perustelin itselleni, että saa Suomesta jotain sentään, mitä Saksasta ei löydy edes Kaufhaus des Westenin herkkuosastolta [siellähän myydään jopa Pandan lakumix-pusseja]. Mutta ei sitten. Vievät kuin Sedut.

***

Sain sittenkin tilanteen seis ja marssin kauppaan palauttamaan kelvottoman pumpun kuin mies. Jatkoin kotiin porineni ja kattopistokkeineni sekä suurempine ristipääruuvimeisseleineni. Ja vaihdoin renkaan ja temmoin valaisimen kattoon ja vaihdoin vielä eturenkaan sisäkuminkin vauhtiin päästyäni.

Ja kiinnitin julisteen seinälle.

***

Tohinoissani unohdin pakastimeen lykkäämäni Campari Mixxit liian kauaksi jäähylle, ja lopulta ne olivat kuin sellainen jäähile, joka pyörii karamellinvärisenä ja mauttomana uimahallien ja Burger Kingien kassoilla. Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvää. Ja kepeän kesäistä. Voisin suositella kaikille, mutten tee sitä kahdesta syystä.

En ole ensinkään aivan varma, onko se sallittua enkä toisaalta halua, että tyhjennätte Alkot minun Campari Mixxeistäni.

orangemix


Hmm.. lasin logo näkyy vähän heikosti.

***

[5 uutta tilaajaa! Onko tämä joku sairas läppä vai? Mufasa, Mufasa, älä lopeta.]

6 on viitsinyt kommentoida:

Eräästä rakosesta pilkisti ajatus... tunsinkohan minä vanhempasi kauan sitten....

8/01/2006 05:28:00 ip.  

Otteen herpaantumisen jälkeen olin hetken jo varma että päädyt ostamaan pekonia Liisank

8/01/2006 06:13:00 ip.  

Petja, se olisi kyllä somaa, mutta kun et ole kovin anonyymi, niin en tiedä, kuinka todennäköistä.

Qimki, kyllähän minä muuten, mutta kun Liisankadun Pikkoloa ei [syvä nielaus] enää ole.

Ja tiedä, että minun tulisi lisätä sinut sivupalkkiin, mutta kun nuo valuuttakurssit.

8/01/2006 09:48:00 ip.  

Ei ole enää!? Blogeista saa todella kaiken oleellisen tiedon. Tästähän taisi olla aiemminkin jo jotain mainintaa. No enivei.

Mutta sehän selittää paljon, ehkä jopa kaiken. Viittaan skenen hiljaisuuteen.

Mitä tulee sivupalkkiin niin ei paineita. Blogauksessa ei minusta tarvitse noudattaa edes omia sääntöjä.

8/02/2006 08:09:00 ap.  

Tarkistin. Sulla on väärät vanhemmat.

Jos sulla olis oikeat vanhemmat, sä olisit nyt Hollannissa.

8/02/2006 10:15:00 ap.  

No, eihän se sitten heittänyt kuin viikolla ja viidellä kilometrillä.

8/02/2006 10:48:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds