Nettipäiväkirjaentry

[Ok, tajusin vinkin. Meemiin osallistuminen saa välittömästi kaksi tilaajaa päättämään päivänsä.]

Sellisti arveli aikoinaan, että olisin harjoitellut ennen kuin aloitin blogini. Ja tottahan se on. Ennen blogin kirjoittamista pidin yksityistä päiväkirjaa. Homma oli sikäli hölmöä, että kirjoitin juttua, joka ei suoraan ollut soveliasta julkaistavaksi, mutta sisälsi silti nähdäkseni ajoittain niin onnistuneita katkelmia, että teki mieli jakaa ne korostaakseni erinomaisuuttani.

Yhden teorian mukaan elämän tarkoitus on oman erinomaisuutensa korostaminen, mutta me blogaajat voimme tietenkin tuhahtaa moisille väitteille.

Ratkaisuna aloin julkaista kotisivullani mukamas satunnaisia, todellisuudessa tarkoin valikoituja, katkelmia päiväkirjastani. Blogaamisen aloitin huomattuani miettiväni enää noita lainattavaksi kelpaavia katkelmia ja ajateltuani, että voisin yhtä hyvin perustaa blogin, johon en muuta kirjoittaisi.

Niin tämä touhu alkoi, mutta todellisuudessa en kirjoita tänne itsenäni, vaan kyse on viime kädessä show'sta. Se on hyvä asia, sillä minusta tämä ei ole nettipäiväkirja, koska en kerro elämästäni, vaan tapahtumista, jotka perustuvat siihen. Ja se on huono asia, koska täältä puuttuu suuri määrä tunteita, asennetta ja hyviä lauseita, joita ennen vanhaan tapasin tekstiini sisällyttää.

Ajan antaessa myöten kirjoitan edelleen silloin tällöin myös henkilökohtaista päiväkirjaa oikeista ihmisistä oikeilla nimillä. Yleensä juovuspäiten kotiin saavuttuani tai onnistuttuani varastamaan joltakulta neidolta säälivän katseen tai pari. Ja juuri siksi ne ovat nähdäkseni niin hupaisia, että haluan nyt lainata mukamas satunnaisia katkelmia viime lukuvuoden varrelta ja miettiä, mitä jos minullakin olisi nettipäiväkirja.

***

Ja pitäisi ylipäänsä kirjoittaa enemmän näitä kotiinpaluuviestejä. Ja pestä myös hampaansa.

Kumpikohan minua mahtaa kiinnostaa enemmän kymmenen vuoden kuluttua. Ei kun en oikeasti tiedä.

'''

Ja hän otti vihkoni kuin sanakirjani normaalisti. Ja kirjoitti hajamielisellä katseellaan:

Ich liebe Management bei Perkele

Ja minähän toki vihaan sitä. Mutta kun homma ei toimi, on aika toimia. Ja jos se olisi ollut elokuva ja tilanne ainoalta oleelliselta osaltaan toinen, olisin vastannut Ich liebe dich.

Hymähdin.


'''

Hän sanoi, että olen muuttunut paljon viime vuosina. Kerroin, etten ole vaan tullut enemmän siksi, mikä olin.

'''

Kirjoitin eilen myös, etten ole varma, onko sittenkään kaikkien ongelma yleisesti, että he haluaisivat olla enemmän kuin ovat. Että kenties osa on jo – ja he todella ovat oikeasti juuri niin latteita.

'''

Hmm... huippukohtani uhkaa jäädä kovin vaimeaksi. Siinä unessa olimme lukion palo-oven luona ja. Äh, eipä tuosta oikein voimaa huo'u. Kuinka vain, heräsin hyvällä mielellä, virkeänä kahdeksalta ja luin katseeni Berliinin silhuettiin. TV-torni sykki rauhoittavana kaukaisuudessa.

'''

Vaikka totuus on jälleen kerran, että kaikki aktualisoitui vasta nyt.

Minulla ei ole mitään mahdollisuutta ehtiä omaksua Mensch-Maschine-Interaktion-kurssin asioita torstain kokeeseen mennessä. Vaikka ymmärrän lukemani, minusta ei ole vastaamaan eksakteja termejä tenttaaviin aukkotäydennyksiin. Eikä minulla ole resursseja kerrata jälleen niin paljoa matematiikkaa, että selviäisin laskuosuudesta. Teoriapruju on sitäpaitsi siltä osin kovin vajavainen eivätkä laskarimuistiinpanoni ole kunnollisia, sillä en ehtinyt kirjoittaa enkä saanut selvää.

Niin, ratkaisut tapahtuivat kauan sitten. Totuus vain iskee aina yhtä lujaa.

'''

Eikä kömpelöä sillä tapaa, kuin ollaan jumissa salaisen ihastuksen äärellä. Vaan ainutlaatuisella tavalla kömpelöä. Sellaisella tavalla, että se on nautinnollista. Tietenkin, epämukavuusalueet laajennuksineen. Pitää sattua. Mutta yleensä vasta jälkeenpäin, kun on selvinnyt voittajana, kysynyt toista tanssiparikseen. Nyt nautin tilanteen piinaavuudesta vailla avannosta nousemisen endorfiinia.

'''

Jos tänne kerran kirjoitetaan vain naisista, niin tässä sitä mennään taas.


'''

Minähän olen niin mieleni kontrolloitavissa, että dissaan suuria rintoja ihan yleiselle mielipiteelle vittuillakseni.

Enkä siis siksi, että olisin vaatteita suunnitteleva homo.

'''

Eikä minulla ole mitään kiinnostusta häneen. Vaikka se piti sanoa, että hänellä on iloa – riemua suorastaan – hehkuvat silmät. Nykyään. Ei ihme, ettei halua puhua menneistä.

Hänellä sitä vastoin on. Hienoa. Hauskaa. Herttaista. Milloin helvetissä ajattelin ruveta kuolevaiseksi.

'''

However varattu, minä voin olla hänen ystävänsä. Ei naiminen voi eikä saa olla kaikki kaikessa.

Niin, ja ihan for the record, tällä hetkellä kuvittelen, että voisin naida xxx:kin, mutten voisi sietää häntä millään muulla tasolla.

'''

Etsin muka enkeliä, jonka langettaa, vaikka olen jo pitkään ymmärtänyt, että lajini säilymisen ainoa mahdollisuus on, että jostain tulee joku, joka ottaa ja vie.

Ja lupaan, etten vikise, vaan hihkun.

'''

Tänään pidin saksan esitelmäni enkä ollut valmistautunut kuin olisin halunnut. Olin tehottomassa mielentilassa, paniikissa ja tekemättömien asioiden loukussa, ja aika virtasi läpi sormien.

'''

Pitäisi järjestää jotain merkittävää ohjelmaa Suomeen, jotta ei harmittaisi. Ja kuka kertoisi minulle mitä merkittävää minulla on sielläkään. Nyt ollaan jälleen angstista kosmopoliittia.


'''

23.3.2006 21.12

Kirjoitin tuohon vahingossa vuosiluvuksi 2004.

Enkä tiedä, toivoisinko sitä.

(Tiedänpä: En.)

'''

Jonkin sortin höseltäjä. Kiltti tyttö, joka ei ole ujo, muttei toisaalta oikein osaakaan. Ja sittenkin huomaan dominoivani keskustelua, jota käydään kuitenkin saksaksi.

Jos sattuisi pitämään Maria Drockilan näköisistä naisista, hän olisi täydellinen.

'''

Makaan sängylläni, eikä enää satu minnekään. Tämänpäiväinen krapula taisi olla maailmanhistorian julmin, mutta mukana toki väsymystä liki kahden yön nukkumattomuudesta.

'''

Kuinka paljon olisikaan oltava, jotta voisi olla uskottavasti mitään mieltä mistään.

'''

Ja unohdin sanoa, kuinka kahvia juodessa tuijotti herkeämättä silmiin. Ja teki vastaamisen helpoksi. Läsnä.

'''

Minä lueskelin äsken sen kesän seikkailujeni loppuviikoista. Ja liikutuin kuten minulle aina käy. Niissä loistaa aurinko. Suloinen alakuloisuus. Itsetarkoituksellinen yksinäisyys ja lohduttoman aidosti teeskennelty kurjuus. Kuinka nuorena jaksoinkin pihdata ja säästellä. Kuinka maltoin puhua pelkkää ruotsia koko reissun ajan, kun nykyään vaihdan englantiin aivan liian usein.

'''

Ja jostain syystä halusi näyttää, missä asuu. Yksinänsä. Mutta nyt emme mene ylös, sillä en ole siivonnut.

'''

Join kaksi lasia viiniä ja huomaan, ettei VR:n lukeminen enää oikein suju. Jos tähänkään asti. Se proffa vaikuttaa leppoisalta, kai se läpi päästää.

'''

Tuu vaan, hän puhui minut ympäri.

'''

Perheyhteys
. Voi saatana ja huh huh.

'''

Minun täytyy rakentaa pakkomielle. En kestä enää ilman. Pakomielle edes.

'''

Vittu minä mitään mennyt nukkumaan. Minä googlasin [yhtä nimeä] ja mietin, etten osaa päättää kuinka suhtautua.

'''

Perheen perustamisen toimintaympäristö. Voi saatana.

'''

Ja kun toisaalta näen ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Jotka kyselevät hermeettisistä arvioista, kun kyse on taskin analysoinnista eivätkä tajua mitään julkisen avaimen salauksista tai edes tiedostojen helvetin suurusluokista. Ja ovat kuitenkin jostain kummasta syystä oikeissa töissä.

'''

Minua alkaa vituttaa tämä baareissa pyöriminen. Sisällötöntä soopaa. Monta ihmistä, joille sanoa hei. Ja hei hei. Eikä mitään muuta. Miten menee.

Vittu, kerronko.

'''

Ja mietin huvittuneena, että katso nyt, olisit jättänyt äijäsi himaan, niin ei olisi tarvinnut kastua koko päivänä. Että seuraa minua ja kaikki on hyvin.

'''

Enkä minä tiedä, mitä tarkoitan sanoessani, että joku tanssii viattomuudellaan tenhoavasti, mutta niin hän teki. Hyppeli jotenkin valtaisalla intensiteetillä, mutta hänen kasvoiltaan ei heijastunut tavanomainen, horny biatch -ilme vaan silkka riemu.

'''

Minä olen tietenkin kateellinen, kun kaikenmaailman kielitaidottomat idiootit, jotka eivät sosiaalisestikaan minun silmääni näytä päteviltä, noin vain ilmaiseksi tulevat päässeeksi joka paikkaan.

'''

Satuin hänen parikseen, ja hän on koomisen upean naisen ruumiillistuma. Tiedättehän, 180 cm pitkä ja sorja. Pyörryttävät mustat hiukset, joutsenlampisilmät ja naurava naama. Kuorrutuksena sensuelli alttoääni.

'''

Olen ajoittain lukenut jälleen vanhoja meilejä ja vakuuttunut tekstieni voimakkuudesta. Niistä kuultaa aivan eri vimma kuin blogistani.

'''

Ei, ei synny. En jaksa lukea tätä tekstiä viiden vuoden kuluttua.

'''

Tai ne, jotka vouhottavat, ettei pidä luottaa kuin itseensä. Totta hitossa pitää, muuten käy köpösti. Maailma perustuu luottamukseen, ja sen kieltäjät ovat kaikkien yhteisiä vihollisia.

'''

Että ei se sattumaa ole. Vaan että jopa minun monologini perustuvat jonkinlaiseen vuorovaikutukseen. Että ne ovat tuntuneet onnistuneilta vain, koska niihin on reagoitu siten. Ehkä hyvää hyvyyttään. Ehkä ihan oikeasti.

'''

Se kilttimäisyys ja mukamainen naiivius ja silti yhtäkaikkinainen tatsi ja ymmärrys. Kun se on fiksu likka ja kuorensa alla rok ja juuri sellainen enkeli, jonka utopioissani tahtoisin langettaa.

8 on viitsinyt kommentoida:

Voi PA, tämän tekstin jälkeen tykkään susta vielä enemmän. Tuo viimeinen kappale, ah ja nam!

8/10/2006 12:14:00 ip.  

Kiitetty olkoon maailma kaikista heistä, jotka saavat moisia miettimään.

Ja sinä myös, kun kommentoit tätä merkintää. Nämä tällaiset kun jättävät vähän hölmön olon, ellei kukaan kommentoi.

8/10/2006 02:16:00 ip.  

Koska ajoittain on hankalaa olla hankala nainen, en nyt kommentoi sitä erästä toista kommenttia, josta ehkä pitäisi loukkaantua.

Aion sittenkin olla tänään hitusen positiivinen.

Miten ihanaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat kirjoittaa näin.

Ja miten ihanaa pystyä kerrankin lukemaan kirjoitusta ilman, että tarvitsee miettiä, että tarkoittaako se nyt tuossakin minua.

Ainainen narsismi on niin kovin rasittavaa, hän sanoo ja huokaisee teatraalisesti.

8/10/2006 03:08:00 ip.  

Siinä minä olin, vuosien tauon jälkeen PA:n blogissa, villasukat jaloissa, kylmässä kaupungissa missä olut nautitaan niitä pikku laseista, lukemassa yhtä hienointa tekstiäsi, kun tajusin, että tämä ei olekaan pelkkä huumori/taksi/proosablogi, vaan täällähän tarjoillaan elämänohjeita!
Maailma perustuu luottamukseen. Siinä se tuli. Kiitän, juuri tässä käsi kohti camparipulloa harhaillen mietin asiaa, kunnes sain täältä vastauksen.
Korotan plus marketin tetrapakkaus appelsiinimehu campari tsydeemin, malja yhteisille vihollisille ja sinulle!

P.S. yksi uusi sana taskussa: semi. kaikki oli niin semikivaa, semihyvää, seminiinjanäin.

8/10/2006 07:58:00 ip.  

Voi, kirjoittaisipa joku joskus minustakin noin kuin joissakin.

8/10/2006 09:09:00 ip.  

[Muutenhan minä, niin, aina viittaan Sariin näillä teksteiläni, mutta tämä oli tällainen poikkeus.]

Tervetuloa takaisin, Kata. Vai -menoa.

Kuinka kummassa sinne on kylmä tullut, kun vastahan siellä oli kolmeakymmentä viittä jatkuvasti.

Älkää nyt sanoko, että siitä on seuraavaksi kuukausi.

Enkös minä muka kirjoittanut tuota luottamusscheittia jo syksyllä. Silloin kun tarkoitukseni oli tuottaa kaikkien aikojen entry, mutten voinut, kun ei ollut tietokonetta.

[Katkelmat eivät tietenkään ole aikajärjestyksessä. Tällainen kelmi olen.]

8/11/2006 12:47:00 ap.  

Joo, semi mitä tahansa sekä semisti. Minä luulin ensin, että saksan quasi tarkoittasi samaa, mutta sehän onkin enemmän 'tavallaan'.

8/11/2006 12:49:00 ap.  

No en minä nyt sillä.

Enkä minä sanokaan, että olisin ikinä löytänyt itseäni yhdestäkään positiivisesta tekstistä.

8/11/2006 09:57:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds