Kirjallisuusmeemeilyä

Minua pyydettiin vastaamaan kirjallisuuskyselyyn, ja vaikken meemeistä tavallisesti juuri perusta, tähän kuvittelen voivani vastata ilman, että Mitvit suuremmin alkaa minua dissata.

Siitähän blogaamisessa on viime kädessä kyse, Mitvitin tyytyväisenä pitämisestä.

Viime kesänäkin yksi tyyppi sanoi minulle, että vaikutan kovin lukeneelta. Ja se oli sikäli hupsua, että minä olen mitä tahansa muuta ylevää, mutta kovin lukenut en ole. Kymmenvuotiaana vielä olinkin, ehkä, mutten enää nykyään.

Olen hukannut keskittymiskykyni netin myötä ja kehittänyt pyhän sodan paperia vastaan, enkä usko, että jaksan innostua kirjoista ennen kuin Apple tuo markkinoille soveliaan iPodin ja kirjakauppalaajennoksen musiikkipuotiinsa.

***

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Aika paljon sanottu, sanoisin. Taidan vastata Harri Sirolan Abiturientin, jonka luin kirjoitusten jälkeen pääsykokeita stressatessani ja kehitin pari vuotta kestäneen myöhäismurrosiän ajoin itsetarkoituksellisine erikoisuudentavoitteluineen. Olisi tietenkin parempi kokea moinen yläasteikäisenä, mutta minkäs teet.

Luin kirjan myös parina seuraavana keväänä samoihin aikoihin, ja kolmannella kerralla osasin jo nähdä sen puutteet. Silti väitän tuota edelleen suosikikseni, jos joku pitää poimia.

Sirolan muutkin kirjat kannattaa lukea, joskaan kalastusnovelleja en ole jaksanut.


2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Näitä on monia. Sanoin joskus, että tykkään kiintyä paikkoihin. Vastaavalla tavalla tykkään lukea tuttuja kirjoja uudestaan. Minä, joka muka kohkaan uutuuden perässä.

Yläasteella luimme aikoinaan katkelman Laulusta tulipunaisesta kukasta, ja innostuin sen verran, että hankin kirjan käteeni ja jonkinlaisena riittinä luin sen parina seuraavana kesänä Tervasaaressa. Vaikka varsinaisesti siinä ei ole hienoa kuin juuri tuo yläasteella luettu kymmenes luku. Mutta se vasta onkin hieno.

Onnekkaasti kirja löytyy Project Gutenbergistä, joten pääsen lainaamaan kätevästi.

Kohisevan koski on kuuluisa koski, sillä se on ylpein ja äkäisin kaikista viisitoista-penikulmaisen Nuolijoen monista koskista.

Moision talo on kuuluisa talo, sillä sen isännät ovat aina ikimuistoisista ajoista tunnetut rikkaiksi, jäykiksi ja ylpeiksi kuin vaahtopäinen Kohiseva itse.

Moision tytär on kuuluisa tyttö, sillä kenenkään letti ei heilahda niin komeasti eikä kukaan nuorukainen ole voinut kehua saaneensa edes muruista hänen säihkyvien silmiensä säteistä.

Kyllikki on Moision tytön nimi--kellään muulla ei ole sellaista nimeä, eikä sellaista ole almanakassakaan, vakuuttavat ihmiset.


[– – ]



Seuraavana iltana tyttö oli taaskin puutarhassa. Silloin nuorukainen pysähtyi.

"Iltaa!" sanoi hän kohottaen hattuaan pikemmin ylpeästi kuin kohteliaasti.

"Iltaa!" kuului puutarhasta olkapään yli–pää kääntyi vain sen verran, että pieni nurkkanen silmästä näkyi maantielle.

Äänettömyys.

"Teillä on kauniita ruusuja!" kuului taasen maantieltä.

Se oli kohteliaisuus, mutta se kuului kuin taisteluun vaatimukselta–nuorukainen tiesi sen itse hyvin.

"Onhan niitä!" tuli puutarhasta sillä äänellä kuin että minä olen valmis, odotan vain jatkoa.

"Ajattelin pyytää yhtä niistä, muistoksi kulkijalle–tuosta punaisesta metsäruusupensaasta. Ellei paljona pidetä?"

Tyttö suoristausi:

"Ei ole ollut tapana Moision aidan yli kenellekään kukkia antaa–jos lieneekin tapa sellainen muualla!"

"Jos lieneekin tapa sellainen muualla?" kertasi nuorukainen itsekseen ja tunsi verensä kuohuvan. Hän tunsi äänensävystä mitä tyttö sillä tarkotti, ja hän tiesi että jotenkin tämäntapaiseksi heidän ensi kohtauksensa täytyisi muodostua, mutta sittekin häntä hämmästytti tytön ensi iskun häikäilemättömyys.

"Ei ole tapani joka aidan takaa kukkia pyytää", vastasi hän ylpeästi. "Eikä ole tapani kahdesti pyytää–jos lieneekin tapa sellainen muualla. Hyvästi!"

Tyttö hämmästyi, kääntyi päin ja katsoi nuorukaiseen: juuri sellaista hän ei sentään ollut odottanut!

Nuorukainen astui muutamia askeleita, mutta pysähtyi sitte äkkiä, hypähti reippaasti ojan yli ja nojausi puutarhanaitaan.

"Sanoisin vielä jotakin–jos lie lupa puhua?" sanoi hän ja katsoi tyttöä terävin silmin.

"Oma lupansa kullakin!" tyttö vastasi.

"Sanoisin vaan", jatkoi nuorukainen niin hiljaisen hillityllä äänellä, että se kuului miltei kuiskaukselta, "että jos te, neiti, joskus huomaisitte antaneenne ruusuillenne liian suurta arvoa, niin taittakaa se pyydetty kukka ja pankaa rintaanne. Ei sen tarvitse teitä nöyryyttää, se on vain merkki että voitte pitää kulkijaakin ihmisenä."

"Sen verran arvoa niille aina annetaan", tyttö vastasi ja katsoi nuorukaista suoraan silmiin, "että sen, joka uskaltaa niitä itselleen toivoa, sen täytyy uskaltaa muutakin kuin kukkia pyytää–sillä sellaista uskaltaa kuka kulkija tahansa."

Siitäpä onkin jo vuosia, kun tuon viimeksi luin. En muistanutkaan, että se on noin oiva. Ja osuva. Auts.

Pisin kirja, jonka olen lukenut kahdesti, on Kurjat.


3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Äh, tähän en osaa sanoa muutan kuin, että PowerBookini. Tulisi nyt edes huollosta, niin sekin olisi jo jotain.


4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Öh, sikäli kuin hupakon ymmärrän, en tiedä minkään kirjan minusta sellaista tehneen. Mutta jos kysyttäisiin, mikä kirjailija sai sinut luulemaan itseäsi humoristiseksi, vastaan Jukka Parkkinen, jolta olen ominut pakkomielteeni nokkeluuteen.


5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.

Olenko nyt ihan tylsä ja tunteetonkin, kun en ole koskaan itkenyt kirjan vuoksi. Ei kun olenpa, ala-asteen toisella tehdessäni läksyjä neljättä tuntia ja isän todetessa jälleen kerran, että olin laskenut väärin.

Ideana oli tarkistaa laskut mätsäämällä vastaukset sivun alalaidan kirjaimiin ja luoda näin järkevä lause. Päättelin kuvituksen perusteella, että lause voisi olla kaikki seurana. Oikea vastaus oli rukin surina, ja isä raivosi, kuinka voin olla noin kusipää, kun eihän kirjainten joukossa ollut edes eetä.


6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Minua ei sinänsä sureta, etten ole vielä kirjoittanut omaa kirjaani. Siitä ei olisi vielä tullut kovin hyvä. Enkä piruuttanikaan painaisi sitä paperille.

Sen sijaan on sääli, ettei Kysyn vaania ole suostuttu kustantamaan. Ketkä urvelot näistä asioista oikein päättävät.

Kamoon, joku Juoppohullun päiväkirjakin julkaistiin. Ja Päivi Hertzbergin Kuinka ihmeellinen tapahtuu.


7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

Kovat jätkät sanoisivat tietysti Raamattu ja Koraani ja Taisteluni ja Kommunistinen manifesti, mutta eihän noita kirjoja voi mistään syyttää.


8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Nappasin kirjastosta mukaani Juha Ruusuvuoren Jurmon. Ruusuvuorelta olen lukenut aiemmin sattumalta vastaan tulleen Nokian nuoriso-ohjaajan, joka hiveli sikäli, että päähenkilö oli Nokian emootiotutkija tulevaisuuden Berliinissä.

Ja voisin minäkin olla.

Jurmoa en ole ehtinyt kuin yhden luvun, mutta arjen alkaessa perjantaina alkaa myös bussimatkailu, joten eiköhän tämä tästä.


9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Sinuhen olen aikonut lukea. Vaikka se on tuhottu äidinkielenopettajien pakkopullaleimalla, kuvittelisin, että se viehättäisi minua. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä osui mukaan viime kirjastoreissulla, sillä en ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä tuolla sanonnalla tarkoitetaan.

Jos nyt vaikka viimein tajuaisin.

***

Enkä aio taaskaan haastaa ketään. Vastatkaa, jos huvittaa.

[Hmm.. huomasiko joku, että kaikki mainitsemani kirjailijat ovat miehiä. Voisin mainita Raittilan ja Calvinonkin, mutta sekään ei parantaisi tilannetta. On niitä hyviä naiskirjailijoita varmasti olemassa. On on. Öö, Anja Snellmanin Paratiisin kartta oli hyvä. Ja Marja Kyllönen kirjoittaa Lyijyuumassa ihan[an] kreisiä kieltä.]

8 on viitsinyt kommentoida:

Laura Latvalaa (nainen) olet siteerannut useinkin, mutta ehkei runokirja ole kirja?

8/09/2006 03:41:00 ip.  

Itsehän mainitsin juuri Raamatun tuossa kohtaa missä piti mainita kirja jota toivoin ettei olisi kirjoitettu lainkaan, mutta en toki siitä syystä että olisin pyrkinyt sillä siitä jotain syyttämään. Käsittääkseni. :)

8/09/2006 04:00:00 ip.  

Olisi pitänyt tsekata se giddy-sanan käännös, niin olisi päässyt itse viisastelemaan. En tuntenut sitä entuudestaan, tunnustan.

Äh, en tunne sitä vieläkään.

Yksi kirja puolustaa paikkaansa joissain kohdissa. Mainitse yksi kirja, jota luet nyt kehottaa mainitsemaan yhden ja olettaa, että niitä voi olla kesken useampikin.

Jos pyyntönä olisi ollut mainita kirja, jota lukee nyt, joku olisi kuitenkin uhonnut, että meitsi lukee aina ainakin viittä kirjaa yhtäaikaa, kun onhan mulla hei kaksi silmääkin.

Applen käännökset... äh.

8/10/2006 09:51:00 ap.  

Äh, olisit nyt sanonut edes ignoroivasi.

8/10/2006 10:12:00 ap.  

Tekisi mieli sanoa jotain ilmaisusta "en osta puolustustasi" ja paskasta fingelskakääntämisestä.

Mutta enpä sano, sillä asia ei minulle varsinaisesti kuulu.

Kartutan vihamieslistaani ja katoan varjoihin.

8/10/2006 11:35:00 ap.  

Sari, minä vihaan sanoa näin, mutta usko pois, ettei Mitvit sanoisi noin vahingossa.

Äläkä nyt mihinkään katoa. Katakin on tauolla.

8/10/2006 11:47:00 ap.  

Aina te blogaajat puolustatte toisianne. Kuka puolustaisi minua?

*surkeaa vaikerrusta*

Ah, miten koskettava pyyntö - älä nyt mihinkään katoa, kyllä sinäkin kelpaat, paremman puutteessa.

Jos katoan siksi, kunnes itsesäälini hälvenee.

(I'll be back in 2070.)

8/10/2006 12:32:00 ip.  

Jos minä vaikka puolustaisin sinua sanomalla, etten minä tarkoittanut, että paremman puutteessa, vaan, että älä nyt sinä sentään lähde, kun Katakin kerran jo meni.

Äh, en usko tätä itsekään.

8/10/2006 02:12:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds