Näköaloja

Minä olen suhtautunut kaikkialla vilistäviin hämähäkkeihin vähän sillä meiningillä, että niin kauan kuin meillä on yhteinen vihollinen, niin olemme samalla puolella.

Vähän niin kuin minä ja Visa Kopu vihaamme molemmat neuleblogeja.

[Mitä helvettiä, eikö Visa Kopu vihaakaan neuleblogeja?]

Mutta sitten näin kylpyhuoneessa parfyymihyllyni alareunassa hämähäkinseitin, jossa hytisi kymmenkunta hämähäkinpoikasta. En tiedä tarkkaan, montako niitä oli, sillä ihmiset eivät osaa hahmottaa lukumääriä vilkaisemalla enää seitsemän plusmiinus parin kohteen jälkeen.

Olen kuullut huhuja, että kerran eli yksi tyyppi, joka pystyi hahmottamaan jopa 22 erillistä kohdetta yhdellä vilkaisulla, mutta hänen elämänsä oli tietenkin yhtä helvettiä ilmeisistä syistä – ja kuolemansa kierolla tavalla surkuhupaisa.

{Onneksi olkoon, olet kyennyt sanomaan helvetti jo kaksi kertaa. Eikös sinun pitänyt olla hyvällä tuulella?}

Ihmisillä on sisäänrakennettu vaisto pitää kaikesta söpöstä, mutta verkossa hytisevät hämähäkinpoikaset eivät olleet millään muotoa söpöjä. Ne olivat inhottavia ja herättivät miehisen tappajanvaistoni. Poimin käteeni palasen Lidlin mainosta ja länttäsin sokealla vimmalla kohden hyllyn pohjaa.

En tullut ajatelleeksi, ettei hylly ollut tuettu kuin alhaaltapäin. Kolina oli melkoinen, kun hiuslakka-arsenaalini lensi lattialle. Yksikään pullo ei hajonnut tosin. Mystisesti myöskään hämähäkinseitistä ei jäänyt mitään jälkeä paperiini, eikä kukaan tiedä, pelastuiko pesue sittenkin.

***

Tekniikka, kaikkihan me vihaamme sitä, mutta ilman ei tule toimeen. Hieman niin kuin naiset, siis, paitsi, että naisiin pätee tasan päinvastainen.

Kun koneeni sisäinen kovalevy alkoi pitää epämääräistä ääntä ja kieltäytyi avaamasta joitain tiedostoja, aloin tallentaa valokuviani ulkoiselle. Ja nyt se sitten korruptoitui niin, että kuvani katosivat. Voi helv {Noniin.}

Alkuperäinen aikomukseni oli kertoa kuvien kera, kuinka kävin paikallisella museoiden yö -kierroksella viime lauantaina ja pidin etenkin nykytaidenäyttelystä, josta tosin pidin jo syksyllä.

[Mutta toisaalta, ei sinulla ole tarve tehdä imagostasi enää yhtään tuon homompaa, että parempi vain.}

Kuinka vain, aina ajoittain herään pohtimasta, mistä saksalaiset ovat saanet idean musta-puna-kultaiseen lippuunsa.

P1020126.JPG

Tuohan selittää myös futisjoukkueen valkoiset pelipaidat.

***

Vaan otinhan minä sentään kuvia tänäänkin. Kiivetä kapusin viimein kukkulalle, jonka huipulla on näkötorni. Jokaisessa saksalaiskaupungissa on tunnetusti näkötorni. Ainakin Berliinissä, Kölnissä ja Düsseldorfissa.

Täkäläisen ei tarvinnut olla kovin suuri, sillä kukkula oli sen verran korkea jo valmiiksi. Praktisch, voisi sanoa, mutta tuosta sanasta nyt saa oman postauksensa johonkin blogiin. Hissikyyti maksoi 20 senttiä, joten metriä kohti se oli kovasti vähemmän kuin Berliinin 7 euroa.

No, olisivat ne puut voineet olla hieman matalampia, niin olisi nähnyt paremmin. Aurinko myös häikäisi kovin, ja olin unohtanut kamerani vähävaloiseen tilaan, mikä toisaalta saattoi olla hyvä idea. No, ottakaa nyt, mitä on.



P1020139.JPG

P1020137.JPG

Klikkaamalla muutama lisää. Paremmalta se näytti paikan päällä.

Katkeran suloisten tuntemuksieni seuraksi join yhden kappaleen Campari auf Eis. Kyllä, Italia, anteeksi olet annettu. Tämä oli muuten 2,10 eurollaan kaupungin edullisin Campari; sehän on usein yli neljän euron hinnoissa ja jopa Suomea kalliimpaa, olkoonkin pari prosenttiyksikköä vahvempaa. Täälläkin Campari-sooda maksoi 4,90. On siinä hintaa vedellä.

Sori nyt, mutta kun Saksassa vielä ollaan, tulee puhua hinnoista. Eilenkin meidän piti jättää idealogimme, typerä vihko, jonne muka piti dokumentoida prosessia käsineen matkan varrella, ja ryhmäläiseni kysyi, voisiko saada vihkon takaisin, kuin siinä on vielä monta sivua aivan käyttämättä.

Ja minun tekisi mieleni laulaa Let's get loudia sanoin geiz ist geil, mutta minä nyt olin pari tuntia sitten aivan varma, että käännän tänään 99 Luftballonsinkin viimein suomeksi.

Siinä on kuva minun Camparistani sen jälkeen, kun olin heittänyt pillin niin sanotusti helvettiin {huoh}. Olen vankasti sitä mieltä, että pillit eivät ole herrasmiehiä varten [vai mitä Petja?].

P1020146.JPG

Ajatelkaamme jotakuta tyypillistä herrasmiestä, W. Churchilliä, vaikka. Pystyttekö kuvittelemaan hänet imemään juomaansa pillin läpi? Niin, en minäkän, ja minusta on sentään hyvin surullista aina, kun ihmiset sanovat, etteivät pysty kuvittelemaan jotakin, sillä pitäisi pystyä.

***

En ollut ennen kävellytkään näkötornin lähistöllä ja nähnyt, kuinka hübschejä taloja siellä sijaitseekaan. Porttikäytävät liikennevaloineen näyttivät enemmänkin hotelleilta. Ja autot toki samaa sarjaa.

P1020156.JPG

Sittenkin huvittavaa, kuinka tämä alue sijaitsee vain viidenkymmenen metrin päässä opiskelijatorneista, jotka edustavat aivan toista koulukuntaa. Eikö Helsingin pitänyt olla sosiaalisen sekoittamisen luvattu maa [vai eikö täällä pidetä opiskelijoita paskasakkina]?


P1020159.JPG

4 on viitsinyt kommentoida:

Pillithän on kivoja! Mutta kieltämättä ei ehkä niin älyttömän herrasmiesmäisiä. Sellaiset kertakäyttöpillit ovat tylsiä, mutta nämä kiemuraiset kovamuoviset tarjoavat sopivaa viihdykettä.

Toisaalta minut on nähty imemässä alkoholia myös peräruiskepussista, joten ehkä pitäisi jättää kommentoimatta.

7/21/2006 12:31:00 ap.  

Vaan olipa hehkeä kuva Camparista. Se on niitä elämän suolia.

7/21/2006 01:12:00 ap.  

Olipa türmäävä loppu tällä tekstillä.

7/21/2006 12:03:00 ip.  

Pillejä saatan sietää, mutta jääpalat on vastenmielinen amerikkalainen tapa.

Minusta hyvin palvelevassa ravitsemusliikkeessä pitäisi olla ahjossa tulisi pihtejä, siiderinsä sekaan jäitä vaativien nipistelyyn.

Ja oluen pitää olla kylmää, vain jos se on huonoa.

Kuka piru on gianjuzzuf

7/21/2006 04:03:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds