Das bin ich

Gehör ich hier denn noch dazu,
oder bin ich längst schon draußen?

Minun teki mieleni kirjoittaa syväluotaava analyysi työnimellä vaihto-oppilaan sielunmessu. Mutta sitten päädyinkin kirjoittamaan vain yhden melodramaattisen sähköpostiviestin.

Ja nyt emmin, pitäisikö se lähettää.

Ja jos, niin kenelle.

[äh, olettehan te Abiturienttinne lukeneet]

Olen kaikkiaan aika kevätjuhlafiiliksissä. Minä, joka aina odotin koulunalkua.

[Ei, tavalliset ihmiset eivät saakaan kirjoittaa sitä yhteen, mutta meillä hc-piireissä se on siksi vakiintunut termi, että tämä on suositeltava muoto.]

***

Viime lauantaina vietimme yksiä läksiäisiä ja onnistuimme lopulta täsmäsammumaan kekoon isäntämme lattialle. Siinä me hytisimme läjässä kuin kasa kyykäärmeitä, ja aamulla henkeni maistettuani säälin lähimpänä sijainnutta.

Hurmastuttavinta kaikessa oli, kuinka olimme päätyneet tuohon kuin yhteisestä sopimuksesta, vaikka kaikin puolin järkevänä olisi voinut pitää kotiin siirtymistä. Enkä myönnä, että aamulla olisi harmittanut.

Vaan vasta nyt, kun näin illan aikana kuvatut videot. Onnekseni en ollut niissä liiemmin äänessä. Huvittavinta oli, kuinka sitä saattoi seurata kuin elokuvaa: lainkaan tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kovasti yhteen henkilöistä samaistuen.

Kerro vitsi, kamerankäyttäjä tenttasi kohteeltaan. Öö, emmä keksi yhtään, kohde vaikeroi, mutta jatkoi sitten toteamalla, että kaksi mummoa meni mustikkaan eikä toinen mahtunut.

Siis kamoon, kelasi leffankatsojamme. Tuohan on monet kerran todettu maailmanhistorian huonoimmaksi vitsiksi. Vielä huonommaksi kuin se, joka kertoo yhdestä talonpojasta, joka meni kauppaan ja osti purukumia [olettaakseni vihreää, mutta sitä ei kerrota] ja meni saunaan ja sitten se purkka meni ihan lätsyks.

[Ei, tuo vitsi ei ole minun keksimäni niin kuin maanmainio viinivitsi.]

(Vaikka oikeasti videon katsoja kuuli mummot pupuiksi. Ja olihan se sentään aika hassua, että puput eivät mahtuisi. Mutta puput nyt ovat kaiken kaikkiaan aika hassuja, joten paha mennä laskemaan.)

Voi helvetti, sano nyt jotain, videon katsoja toivoi samaistumiskohteeltaan. Kyllä ihmisen täytyy kyetä kaivamaan yksi vitsi selkäytimestään koska tahansa. Sano nyt jotakin, bitteeeee, katsoja vaikeroi.

Ja hänen riemukseen samaistumiskohde aloitti; kuvaaja siirsi kameran häntä kohti. Tieksä, [kuvaajan nimi], mikä on vielä pahempaa kuin tota mato, mato omenassa, samaistumiskohde puhui epäuskottavan rauhallisesti, vaikkakin mattivanhasmaisesti tankaten – eivätkä hänen ässänsäkään enää tahtoneet pysyä kasassa, jos totta puhutaan. [ja miksi ei puhuttaisi, onhan tämä sentään blogi]

No, kuvaaja osasi roolinsa.

Holokausti on pahempi, samaistumiskohde totesi.

Kuvaaja osasi ihastuttavasti pukea wtf-tuntemuksen epäuskoiseksi nauruksi. Taisi olla hieman liian älykäs vitsi tuohon kontekstiin. Pitää vaihtaa selkäytimen annostusta.

***

Ja lopulta tekisi mieleni päästää aivan valtava huokaus. Vaikka onhan minulla sentään tyhjennettävänä tuo absinttipullon loppu ennen huomisaamun kotiinlähtöä. Alkoi tökkiä, joten kaadoin sekaan limettilimonadia. Väri väriin, me sähkömiehet tiedämme.

***

Sittenkin toivoisin, että tätä lukevat tuttavani rohkaistuisivat kommentoimaan nyt kun ei enää niin usein nähdä. Onhan tämä virtuaaliyhteisöllisyyskin melkein kuin vähän niin kuin liki. Voitte aloittaa vaikka sillä tavalla vaivihkaisen ohimennen porrastetusti milloin sattuu, niin kukaan ei tajua, keitä olette.

[Öh, ai mitä helvettiä, aiotte lopettaa lukemisen. Joo, no, en minäkään teistä, oikeasti.]

***

Danke Deutschland, lukee t-paidoissakin.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds