Kaveri soitti ja herätti kello viisi.
Olisin ollut vihainen, jos olisi voinut varmuudella tietää, oliko päivä vai yö, mutta ikkunasta sitä ei nähnyt, kelloni ei kerro, enkä voinut tarkistaa kännykästä, kun se oli korvallani.
– Sori, mutta eikö kello ole aika helvetin vähän, tarjosin.
– Höh, sehän on jo melkein viis, kuittasi.
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 on viitsinyt kommentoida:
Lähetä kommentti