Sain kuulla hyviä uutisia. Osaan yhtäkkiä jälleen vastata, jos joku kysyy, mitä oikein aion. Ja iski päälle lievä uhomieliala. Sellainen tyyppiä:
Ei vois vähemmin
liikuttaa:
upotkaa,
hajotkaa,
jääkää taa!
[en minä teitä tarkoittanut]
Ja istuin alas ja kirjoitin kymmenen sekunnin kliseekimpun. Niin, tässä blogissa ei ole julkaisukynnystä.
Pidä kiinni,Nyt odotetaan vielä tunti, jotta nähdään, kävikö kaikilla seuraamillani hyvin.
kun pyörät pyörivät.
Älä päästä,
kun virta tempoo.
Pure hammasta:
aallot yltyvät.
Suo hymy,
kun lähdet lentoon.
***
Tähän perään soveltuu mainiosti pieni täydennys. Kaikki varmaan muistavat varsin hupaisan Maanalainen armeija iskee jälleen -sarjan, jota uusittiin [?] Suomessa 90-luvun lopussa. Siinä oli hahmo nimeltään Monsieur LeClerk, joka erinäisistä syistä pukeutui monenmoisiin valeasuihin. Aina yhtä surkeisiin.
Itse hän ei tietenkään ymmärtänyt asujensa heikkoutta, vaan aina täsmensi, kuka on, nostamalla lasejaan ja virkkomalla: It is I, LeClerk.
Tuli mieleen, kun näin tämän soneralaisen kävijälokiin jättämään jäljen.
TeliaSonera Finland Oyj (Sonera)
It is I, Sonera.
{Äh, oliko hiukka huono buildup/punchline-suhde.}
Avainsanat runoilua
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei se palkki ollukkaa päivittyny. Ny tuli joku suruiseksi. En minä.
justsopivasti kirjoitti...
6/06/2006 02:24:00 ip.
Mithit, johan minä tuon jo kauan sitten. Mutta kiitos Justis, kun pidit Juuson puolta. Nyt on lisätty.
PA kirjoitti...
6/06/2006 02:35:00 ip.
Ei sovi Juusoa unohtaa.
justsopivasti kirjoitti...
6/06/2006 02:40:00 ip.
Kiitos :)
Juuso kirjoitti...
6/06/2006 03:39:00 ip.
Runokkeesi toi sivutuotteena päähäni itselleen sävelen.
Konsonantti kirjoitti...
6/10/2006 01:05:00 ap.