QuID novi?

Jos jutun otsikko on:

Yksi kuoli ja 18 haavoittui veitsi-iskussa Berliinissä


, siitä ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen isku merkityksessä pommi- tai terrori-isku. Ennemmkin veitsenisku merkityksessä hellova huitaisu.

***

Minä kävin äskettäin juoksemassa, ja sepä teki hyvää. Olen lukenut jostain, että ei saisi juosta niin lujasti, että palatessaan on tyystin puolikuollut. Vaikka se tuntuu hyvältä, se ei kuulemma ole tehokasta.

Onneksi minun ei tarvitse laihduttaa, niin voin jälleen tyytyä narsistiseen hedonismiin. Kuntonikin on kyllin hyvä, sillä saan bussin kiinni tarvittaessa. Sitä paitsi tuo on itseään korjaava systeemi: jos bussia ei saa kiinni, niin sitten kävelee. Kunto kohenee, ja ensi kerralla saa.

Ja kuinka malttaa pysyä rauhallisessa tahdissa, kun soittolistalla on niinkin yllyttävä kappale kuin Kylie Minoguen Burning Up [kirjastostani löytyy myös kappale nimeltään Burning Down]. Tuo tuollainen kertosäkeistöä edeltävä tam, tam, tam-tam-tam-tam-tam -juttu on takuulla hirmuinen klisee, mutta luultavasti se on keksitty juuri tuota kappaletta varten.

Samalla tapaa kuin paidan rintataskulle mietittiin käyttötarkoitusta viidenkymmenen vuoden ajan. Sitten Apple toi markkinoille nanon.

Niin, niin, en ole käyttänyt lenkkitossujani toviin. Mutta jos se niihin kasvanut hämähäkinseitti olisi esiintynyt jossain typerässä komediaelokuvassa, olisin jo kivahtanut, että kamoon hei.

[Se on kuulkaa aika kova paikka, kun meitsi kivahtaa, että kamoon hei.]


***

Tämä on taas niin kovin hienovaraista, vaikkei asia todellakaan koske ketään blogini lukijaa. Mutta kun yksi tyyppi muistuttaa kovasti minua asennoitumiseltaan asioihin, ja pääpiirteissään pidän hänen meiningistään. Ja yhdessä lajissa, jossa en itsekään itseäni erityisen etevänä pitäisi muuhun erinomaisuuteeni verrattuna, hän oli silminnähden epävarma.

Tuossa tilanteessa minulla on tapana nöyrästi myöntää heikkouteni. Korostaa sitä ja kääntää se itseironian kautta voitokseni. [Siis sikäli, että se huvittaa ainakin minua itseäni.]

Mutta hän lähti nöyryyden sijasta ylimiellisyyden tielle. Ja korosti asian triviaalisuutta. Vaikka näkihän sen, ettei hän ollut asiasta varma niin kuin tavallisesti on. Ärsyttävää moinen.

[Moni muuten kirjoittaa eräs tyyppi sen sijaan, että sanoisi yksi tyyppi. Äidinkielenopettaja sanoi aikoinaan, että eräs tulee kirjoittaa vain siinä tapauksessa, että henkilö on tarkoitus esitellä myöhemmin. Monet kirjoittavat näin aina tuosta piittamatta, sillä se kuulostaa virallisemmalta.]

***

Minä kuuntelin kerran, luultavasti keväällä 2003, TKK:lla pidetyn luennon älykkäästä suunnittelusta. En ollut kuullut aiheesta mitään aiemmin. Esityksen alussa luennoitsija sanoutui irti uskonnollisuudesta. Lopussa hän sitten veti liki yhtäläisyysmerkin älykkään suunnittelijan jumalan välille [luento ei mennyt erityisen hyvin, sillä kriittisen kuulijat keskeyttivät jatkuvilla välikysymyksillään, kuten toki oli pyydettykin].

Olen siis ollut luulossa, että ID-väki haluaa pitää jumalan poissa pelistä ja esittää vakavasti otettavan tieteellistä argumentaatiossaan. Eksyin sitten ID-blogiin ja sieltä edelleen Ylen Napit vastakkain -väittelyyn, jossa kohtasivat evoluutioteoriaa kannattava Anto Leikola ja älykkään suunnittelun puolustaja Pekka Reinikainen.

Reinikaisen avausargumentti kuului näin, ja matka jatkui samaa rataa:

Kyllä minun mielestäni ihminen on selkeästi luotu jumalan kuvaksi. Emme ole mitään päivitettyjä simpansseja, kuten usein näkee sanottavan. Puolustan sitä, että ihminen on jumalan kuva, koska ihminen on luotu kommunikoimaan. [...] Voimme myös ymmärtää, että olemme älykkään suunnittelun tuloksia.


Keskustelua kommentointiin mainitussa blogissa toteamalla, että "evoluutiota puoltava Leikola toi uskonnollisia motiiveja keskusteluun, suunnittelun kannalla oleva Reinikainen pystyi enemmän pysymään asia-argumenteissa". Ja tietenkin Reininkainen myös voitti väittelyn kuuntelijapalautteen perusteella.

Näemmä ID-porukalla on yhtä aktiivinen kenttäväki kuin Matti Vanhasella viime vaalien verkkogallupeissa.

***

Minä kerroin joskus viime keväänä olleeni jälleen kerran Sunrise Avenuen [varoitus, kynnysmatto] keikalla vippilistan avulla ja lupasin hehkuttaa kuuliuttani, jahka breikkaavat. [Kata tietenkin pilasi kaiken ja kertoi olleensa heidän keikallaan jo joskus 90-luvulla].

Ennen kuin tyystin unohdan ja ennen kuin tämäkin solmii maailmanlaajuisen levytyssopimuksen, mainitsen, että tykästyin joskus helmikuussa Quaint-nimiseen mikseri.net-artistiin. Kuunnelkaa vaikka kappaleet Obsession ja Perfect Day.

Minä olin elänyt luulossa, että Mikserissä on vain Chorale-tyyppistä – miksituotakuuluukutsua – eurodancea, mutta näemmä sieltä löytyy myös raapivia pianoballadeja. Minähän satuin olemaan paikalla, kun Choralen Lähdit pois -musiikkivideota kuvattiin ja heitin hyväntahtoisella läpällä jotain kuittia nähdäkseni aika köpöistä lyriikoista olettaen, että ne oli tehty tarkoituksella inauksen korneiksi.

No, ei sitten ollut. Sori. Se taisi olla liikaa sulle -kohta on kyllä hyvä.

[Vastasin kuin vastasinkin edellisen merkinnän kommentteihin.]

3 on viitsinyt kommentoida:

Luonnollisesti tätä lukiessani YleX:n studioon saapastelivat kaksi Sunrise Avenuen heppua kertomaan tuon espoolaisbändin alkuajoista ja keikasta puolitoista vuotta sitten On The Rocksissa.. Onko tämä sitä monimediaisuutta? Vähän spuukia ainakin, sanoo tyttö Otaniemen kupeesta.

5/29/2006 11:29:00 ap.  

Kaikki sujuu suunnitelm

Tuo samainen On the Rocks -keikka saattaa olla ensimmäinen, jossa minä heidät olen nähnyt.

5/29/2006 11:38:00 ap.  

"Sunrise Avenue" -nimen alla eivät jätkät ole keikkailleet kuin vasta vuodesta 2001. Ja ei ne ole oikeesti edes Espoosta kotoisin, se on vaan joku sisäpiirin läppä ;)

- O

6/01/2006 09:13:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds