Poistin tästä alusta vähän aiheeseen liittyvää angstailua, mutta mainitaan nyt silti, että jostain syystä teki mieli kirjoittaa this.hihii tavanomaisen tsihihiin sijaan.

***

Se oli ensikerta
eikä ensi kertaa tule.


Noin minä haluaisin sanoa. Mutta toki ensi kertakin kirjoitetaan erikseen. Niin minä olen uhonnut, etten koskaan käyttäisi kopiokonetta, mutta nyt oli pakko taipua. Toivottavasti todistuskopioni menevät hyvään käyttöön.

Kuten kirjoitin hiljattain, minulla on tapana piruuttanikin jättäytyä pois sellaisista asioista, joissa en ole ollut mukana keskimääräistä aikaisemmin. Oli jollain tapaa tyydyttävää saattaa sanoa, ettei ole kuunaan käyttänyt kopiokonetta. Toki taustalla myös periaatteellinen nihkeilyni paperia kohtaan.

Joskus aina olosuhteet ovat pakottaneet vähintään implisiittiseen kopikoneen käyttöön. Toimistotyyppisissä työtehtävissä ollessani olen vaivihkaa laittanut jonkun muun kopioimaan, yleensä sillä varjolla, ettei minulla ole tunnusta koneeseen.

Tiedättehän, kun alakuloinen ja weltschmerziä poteva toimitusjohtaja huokailee kanttiinin oven edessä kello puoli kymmenen ja miettii, olisiko liian aikaista mennä lounaalle, on vain hyvästä mennä vähän piristämään raukan päivää ja kysyä, että mitä jos laittaisit hurauttaen.

Arvatkaa, mihin blogiin olisin äsken linkannut, jos se olisi vielä olemassa.

***

Niin, siinä minä olin, keskellä musteentuoksuista itsepalvelukopiolaa ja tuijotin epävarmana seiniä.

Kourassani A5-kokoinen kurssinläpäisytosite. Tutkailin kopiokonetta vaivihkaa vähän etäämpää. Aivan kuin mailmaa, naisia tai itseÄh. Sillä lailla, että ulkopuoliset eivät voisi aivan varmasti sanoa, seisonko minä typerän näköisenä peelottamassa koneen edessä vai hengailenko vain kenties kuulisti muina miehinä etäämmällä, koska itsepalvelukopiokeskukset nyt ovat kuumin juttu heti Applen ja Niken yhteisen askelmittarin jälkeen.

Sillä lailla etäällä, ettei oikeasti näe kunnolla, mitä koneen kyljen ohjeissa lukee. Joutuu kumartumaan, mutta jalkojaan ei voi liikuttaa, jottei illuusio särkyisi.

Lopulta marssin tylysti koneelle ja luin kannesta ohjeen, jossa luki, että luukkua ei saa avata. Harmillista. Aina kun olin nähnyt kopiokoneita käytettävän, niitä operoitiin vähän niin kuin tavallista skanneria. Avattiin luukku ja laitettiin tavara sisään. Ja nyt se oli sitten kielletty.

Tuijotin kannen kolmikohtaista ohjetta silmät sumeina kuin paniikin valtaamana kokeessa, kun nimen kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Vaihe yksi: jotakin. Vaihe kaksi: jotakin muuta. Vaihe kolme: profit.

Päättelin, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa paperini koneen kyljen syöttökaukaloon, sormi laukausunapille ja silmät kiinni. Toimin näin ja olin juuri laittamassa toista sormeani.. kun jo pidemmän aikaa takanani seissyt liikkeenpitäjä kysyi, onko minulla ongelmia.

Totesin, ettei tämä laite näytä tekevän mitään, vaikka kuinka painan liipasimesta. Hän tuhahti, ettei syöttökaukaloon saa laittaa kuin A4-kokoisia arkkeja. A5:t tuli laittaa koneen sisälle. Häkeltyneenä en osannut sanoa, ettei noin saa tehdä naisen avatessa päättäväisesti koneen luukun.

Se sujui malliikkasti. Löin luukun kiinni ja painoin nappulaa ja kone sylki ulos kopion. A4-kopiota tehdessäni päätin unohtaa kaukalon ja käyttää toimivaksi havaitsemaani tekniikkaa. Paperi kannen alle, nappi, ja.

Nainen tuli kysymään, mikä nyt tökkii. Kerroin, ettei se ota kopiota, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Hän tuli, avasi kannen ja sanoi, ettei paperia tule laittaa kiinni alueen reunaan vaan tietenkin randomisti keskelle toista päätyä. Siinä lukikin A4 liki erottuvilla kirjaimilla.

Melkein harmittaa. Noin surkean kokemuksen sijaan olisi paljon mieluummin pitänyt kiinni koskemattomuudestani. Olkaa varovaisia, lapset.

Mutta videoiden ajastamattomuuttani ette saa. Ettekä sudokun tekemättömyyttäni. Tai sitä, etten ole ostanut perunoita sen jälkeen kun muutin kotoa. Nojoo, sen voitte saadakin.

***

Jatkoin matkaani pesulaan. Kukapa voisi väittää, ettei pesula kalskahtaisi viimeiseltä herrasmiesmäisyyden linnakkeelta, kun pokeri- ja sikarihuoneet on Suomesta kielletty. Mikä on tietenkin sikäli huvittavaa, että herrasmiehisellä käytöksellä takkejaan tuskin joutuisi jatkuvasti pesemään. Paitsi ettei kannata puhua pesemisestä, kun saksalaisten mielestä kuivapesu ei sitä ole, vaan puhdistamista, Reinigung.

Kello oli varttia vaille kolme ja paikan ovessa aukio-oloaikalappu, josta ilmeni, että keskipäivätauko loppuisi kolmelta. Mietin, että tätä se täti oli tarkoittanut sanoessaan, että takkini olisi noudettavissa iltapäivällä. Kävin postittamassa todistusjäljennökseni. Automaatille oli pidempi jono kuin kassalle. En minäkään nyt niin ihmiskammoinen ole.

Ja täti sanoi, että iltapäivä tarkoitti tietenkin kello kuutta. Lupasin tulla huomenna uudestaan.

9 on viitsinyt kommentoida:

Arvataan (mihin olisit linkannut) ja harmitellaan. Vaikka suuri osa Sellisti 2:n tuotannosta meni ohi ymmärrykseni, niin loppupään tuotokset olivat taas oivia. Niin kuin se toimitusjohtajajuttu esmes. Varmuuden vuoksi piti tarkastaa: Ruokamuistio sentään jatkaa!

5/24/2006 08:35:00 ap.  

A5?

5/24/2006 11:06:00 ap.  

Sinä kirjoitat niin pirun hyvin, en nyt osaa muuta sanoa.
Tämä oli kehu.

5/24/2006 11:55:00 ap.  

Z: niin, A5, onko tuossa jotain omituista? Ei sillä, että minä näistä paperijutuista niin tietäisin.

Kata:

Tämä oli vaivautunut hiljaisuus.

Enkä minä oikeasti ole vaivautunut kehuista, jos en joudu olemaan läsnä, kun ne jaetaan.

Aina joskus luen joitain blogeja, jotka eivät nähdäkseni ole sen tasoisia kuin kirjoittajan faneiltaan saama ylistys antaa ymmärtää. Tällöin turhauttaa suunnattomasti lukea sokeiden ihannoitsijoiden ylisanoja aivan kuin se olisi minulta pois.

Terveisiä kaikille tällaisille lukijoille!

5/24/2006 01:07:00 ip.  

Minä meinasin aamulla kommentoida jotakin sellaista, että herrasmiesten takkejahan vasta pestä täytyy, kun läikyttelevät sikaareitaan ja tumppailevat samppanjoitaan, mutta minun kävi kiireeksi.

Niin sitä vaan, että siihen kommenttiin liittyi jotenkin myös jonkinlainen superpekoni, mutta en minä enää muista lainkaan miten se piti kommenttiin liittää.

Että mitä helvettiä nyt sitten.

5/24/2006 03:30:00 ip.  

Suurpekoni voisi olla pekoniaatin hallitsija.

5/25/2006 12:44:00 ap.  

Joo, on se A5 ihan omituista. Kyllä se varmaan oli A4? :P Sehän se ois se tavallisin paperikoko Euroopassa. A5 on siitä puolet.

5/25/2006 11:29:00 ip.  

Niinno, puolikas se olikin. Ei kai nyt yhden kurssin todistus paljoa tilaa vie. Siksi se ei kelvannut siihen luukkun, joka söi vain aanelosia.

5/25/2006 11:34:00 ip.  

Siltä varalta, että kaikki eivät hiffaa Vt:n superpekonia, hän luultavasti tarkoitti jotain tämän tapaista: super.pekoni();

5/25/2006 11:34:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds