Kölnin salakähmäinen blogimiitti, aka suuri salaliitto houkutella Kata ulos kolostaan, pidettiin eilen.

Mukana olivat myös edellisestä salamyhkäisestä tapaamisesta tutut Vaihtopäiväkirjan nimimerkki Oskari sekä Juosta voit... -blogin Viila. Seurapiiritoimittajan vaistoni kehottaa keskittymään tällä kertaa Kataan, sillä Viila ja Oskari kertovat omissa blogeissaan itsestään paremmin kuin minä kykenen.

Minua perinteisesti ärsyttää, kun ihmisiä kutsutaan persooniksi. Tuntuu jotenkin typerältä korostukselta ja erityisyyden tavoittelulta. Se sitä paitsi aiheuttaa inflaatiota koko sanalle ja vie tehon sellaisilta tilanteilta, jolloin sitä tarvittaisiin oikeasti. Vaikka nyt, todettaessa, että Kata on persoona.

Masentavaa ajatella, että jahka hän perustaa bloginsa, se singahtaa ohitseni kuin Sun äitis konsanaan. Tai mikä tahansa taksikuskiblogi. Hän kun viettää sellaista elämää, josta ihmiset haluavat lukea.

kädet

Kata ja Viila näyttivät kyntensä

Utelin, kuinka hän saapui Saksaan, kuinka oppi kielen, kuinka hankkiutui töihinsä, kuinka alkoi seurata blogeja. Ja hän vastasi kaikkeen johdonmukaisesti, ettei muista. Paitsi, että blogeihin Benropen kautta. {Paraskin puhuja, kun oma ensikosketuksesi oli Visa Kopu.}

Istuksimme ympäriinsä, puhuimme itsistämme ja kehuimme toisiamme kuin kunnon blogaajien kuuluu. Marinadilta saamani vatsanvääntelytartunta hieman vaivasi tosin. Intouduin paljastamaan blogiskenen toiseksi merkittävimmän salaisuuden jo ensimmäisessä baarissa, joten sikäli loppuilta oli alamäkeä. Sellistin henkilöllisyyttä en sentään paljastanut, sillä isä ei halua äh

Saimme kuulla, kuinka hienoa 90-luvulla oli. Keskustelimme murteista ja metsäbileistä ja kyselimme panimoravintolan tarjoilijalta, miksei hommaan huolita naisia. Kuulemma naisilla ei riitä kantti, fyysinen voima eikä organisointikyky. Viila ja Kata intoutuivat todistelemaan, ettei heillä tee tiukkaa yhdelläkään osa-alueella. Eikä tällaisilla aamiaisleivillä ainakaan proteiinista luulisi olevan pulaa:

katan vakioaamiainen

Kameran ruoka-moodi käytössä

Surullisinta tässä kaikessa on, että tilaisuuteen liittyi myös yksi kuolemantapaus. Vaikka Kata ikänsä puolesta ja monilta muilta osin muistutti kovasti kommenttien perusteella luomaani mielikuvaa, tämä tarkoittaa tuntemattoman hahmon loppua.

Enkä sano enemmän jotakin tai vähemmän jotain muuta, sillä se ei tietenkään ole oleellista. Harmittaa suuresti jälleen, etten osaa piirtää. Muuten hahmottelisin luonnoksen. Eipä sillä, kertoipa Katakin kuvitelleensa minut aina blondiksi. Minun hiusteni värihän paljastettiin jo kauan sitten, kun joku huomasi, että vaikka sukupuolensa vielä onnistuisi huijaamaan, hiusten väristä jää kiinni välittömästi.

10 on viitsinyt kommentoida:

Veikkaan, että sulla on sellainen vähän konservatiivinen hiusmalli, joka sopisi hyvin slipoverin kanssa, vaikka et semmoista käytäkään? Ja sitten oot ristiverinen ja hiukset kihartuu vähän. Menikö pieleen? :D

5/27/2006 08:48:00 ip.  

Voi kehveli. Nyt iski karmea kateus. Kata ja Viila ja Oskari ja PA! Kölnissä! Hittolainen. Onneksi et sentään käy leuhkimaan, että teillä oli muka kivaakin vielä.

5/27/2006 08:53:00 ip.  

Hei varo, tota sanotaan sosiaaliseksi elämäksi. Se voi olla vaarallista jos ei oo tottunu!

5/27/2006 10:15:00 ip.  

PA, kirjoititpa kauniisti. Tosin tuollaiset kommentit aiheuttavat minulle vielä suurempia blogin kirjoitus paineita. Suorituspaineita!!
Aloitan ehkä anonyymin taksiblogin. Tai sitten en.

*hakee langat ja puikot kaapista*

Ohari, on oikein että sua käy kateeksi, oli nimittäin eri huisia! (jos tietäisit miten kade minä olen lukiessani teidän salatätientamperemiiteistä!)

5/28/2006 11:28:00 ip.  

Jätin vastaamatta zetalle, jotten jäisi koukkuun tähän sosialiseeraamiseen.

Katselin kuviani kolmen viikon takaa, ja ymmärsin, että hiukseni ovat jälleen liki ruokottomat. On tämä niin vaikeaa. Jos vaikka ensi kerralla jättäisin kantapaikkani väliin ja antaisin jonkun hehkeän tsubun pälhiä pääni.

Jos uskaltaisin.

Kata, huomasin, että kommenttini voi lukea myös dissaamiseksi, jos pitää premissinä, että suhtaudun penseästi taksikuskiblogeihin. [hehee, missikisojen karsintoja voisi kutsua premissikisoiksi]

Mutta ei siis ollut tarkoitus.

5/29/2006 01:39:00 ap.  

Mysteeriksi jäi, kummat kynnet ovat Katan ja kummat Viilan.

5/29/2006 02:12:00 ap.  

Anonyymi. Niinpä, eikö ole jännää. Yksi veikkasi jo väärin.

5/29/2006 12:58:00 ip.  

Oli hienoa palata Suomesta tällä tavalla pehmeästi lähes puolisaksalaisten, mahtavan mukavien suomalaisten avustuksella täysin saksalaiseen ilmapiiriin.

Kölschistä tuli kuin tulikin päänsärky.

5/29/2006 10:32:00 ip.  

Ja mulle ei kerrottu mitään! Olisin heti ottanut ensimmäisen taksin Kölniin!

5/30/2006 11:23:00 ip.  

Heippa! Mäkin oon taas hereillä. Jos vielä ehtii mukaan kommentoimaan, niin mullaki oli kivvaa kivassa seurassa. Sateenvarjo tosin unohtui viimeiseen paikkaan, mutta ei haittaa. Se oli vähän rikkikin. Kristallweizen-löytö korvasi tuskan!

6/05/2006 12:23:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds