Yksi juttu

Sanotaan, ettei miehillä ole mielessä kuin se yksi juttu. Mitä olen kontemporääriin populaarikulttuurin tutustunut, niin nykyään yhä enenevissä määrin myös se toinen.

{Juuri tällaisten juttujen takia nettilukko sensuroi tämän blogin.}

Äh, sainpahan viimein tekosyyn linkittää mainioon PopuLAARIin, joka hukuttaa meidät tappavalla tahdilla liikuttaviin menneen maailman ajankuviin. Tommi olisi riemuissaan, kuinka blogi ei suotta ruumismilla loista, mutta minä saattaisin kaivata hitusen omakohtaisempaa otetta esiteltäviin juttuihin. Kertoa vähän tarinoita siitäkin, mistä kuvat on hankittu. Mutta katsokaa nyt, ellette vielä ole.

***

Ikuisuuskysymys pesukoneeseen katoavista sukista on viimein saanut ratkaisunsa. Kuten tiedetään, mikään ei voi kadota, vaan kaikki ainoastaan muuttaa muotoaan. Siten esimerkiksi liike-energia muuttuu jarrupalojen lämmöksi ja kadonnut lukija mistään mitään ymmärtämättömäksi paskiaiseksi.

Vastaavalla tavalla kadonneet sukat muuttuvat kihlasormuksiksi. Ei tätä taaskaan voi millään muulla selittää.

***

Minä sentään huomaan sormukset. Aiemmin en koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta opiskelut aloitettuani en jotenkin voinut olla noteeraamatta niitä.

Aivan samalla tavalla aloin kuin aloin kiinnittää huomiota naisten rintoihin seiskaluokan alussa enkä koskaan enää voinut välttää niitä, vaikka kuinka yritin. Tiedättehän, kun kerran hahmottaa sen dalmatialaisen katuojassa siinä yhdessä kuvassa, ei sitä enää koskaan voi olla näkemättä.

Lukion ekaluokalla sitten aloin tarkkailla takamuksia. Tuo on minusta aika mielenkiintoista. Toden totta, niin myöhään. Siis eksplisiittisesti. Obsessiivisesti. Paranoidisti. Äh.

Lukio oli sikäli merkittävää kasvun aikaa, että opin pakkomielteiseksi myös leukojen ja kynsien suhteen. Nyttemmin olen tuolta osin jonkin verran normalisoitunut. Se oli vain sitä nuoruuden outoushakuisuutta, tiedättehän.

Ja vielä jonain päivänä ymmärrän, että kaikkea ei voi saada, mutta joka naisella on sentään blogi.

Mitä, ei ole vai?

Voi helvetti.

[Minusta ei ole kirjoittamaan kursivoitua vittu-sanaa niin kuin Ruokamuistiossa tehdään.]

***

Olenkohan jo kirjoittanut tästä. Tänään alkoi kielikurssi, jolla on sama opettaja kuin intensiivikurssilla syksyllä. Hän, joka tykkää laukoa absoluuttisia totuuksia, kuten hanaolut on aina parempaa kuin pullo-olut. Tänään hän tokaisi ykskantaan, että saksaksi ei panikoida.

Ja totta se on, verbiä panikieren ei ole olemassa, vaikka niin suomeksi kuin vaikka englanniksi moinen kyllä onnistuu. Mainitsin asiasta saksalaisseuralaiselleni myöhemmin tänään eikä hän ollut ymmärtää, mitä tarkoitin, kun totesin, että teillä ei vissin ole sanaa panikieren. Vähän sama kuin sanoisi suomalaiselle, että teillä ei taida olla sanaa ocohbyf [via Blogger].

Mistä muuten johtuu, että kieltenmaikat [toki enimmäkseen ruotsin] ovat tyypillisesti outoja, reaalimaailmaa ymmärtämättömiä ja ehdottoman tekniikkavastaisia. Vastaavasti kuin äidinkielenopettajat ovat humaaneja, laaja-alaisesti kiinnostuneita, suurisieluisia yksilöitä, jotka piiskaavat ihmisiä ajattelemaan.

Hienoa, että pääsee lukemaan saksaa äidinkielenopettajien alaisuudessa.

5 on viitsinyt kommentoida:

Juu mielenkiintoinen tuo yksi juttu, sama kuin se, kun seiskaluokalla huomaa poikien katselevan rintoja, yrittää olla näkemättä koko asiaa, mutta sitä ei voi olla huomaamatta. No sittemminhän siihen tottuu. Äh, haluaisin opiskella äidinkieltäni äidinkielenopettajan johdolla. Ongelmia lauseenmuodostamisessa.

Mutta kyllä voi ihan rauhassa panikoida. Ich panikiere sehr häufig. Hämmennystä saksalaisissa aiheuttaa myös kun VILJELEN sanoja tai tällä voisi heittää vesilintua
jne.
Pääsiäistä,
Kata

4/14/2006 12:09:00 ip.  

Niin, asioilla on kaksi puolta. Ajatus ei ollut tosin väittää, että olisin katsonut sen enempää, vaan ainoastaan kiinnittänyt eri tavalla huomiota.

4/14/2006 12:26:00 ip.  

Hmmh, lienenkö ainoa nainen tuossa Pauliinan otoksessa, joka on onnistunut sensuroittamaan bloginsa? Mitähän se kertoo siitä, mitä minun mielessäni liikkuu? ;)

4/14/2006 02:25:00 ip.  

En ole skarpeimmillani, kun kaikki veri on ruokailun jäljeltä vatsaan paenneena, mutta minulta taisi jäädä joku kohta ymmärtämättä. Siis hei miten päädyit siihen, että kadonneista sukista tulee kihlasormuksia?

4/14/2006 06:40:00 ip.  

Ei PopuLAARIn kuvien taustalla mitään suuria tarinoita ole, ne ovat lehdistä ja kirjoista joita on löytynyt vuosien varrella divareista ja kirpputoreilta.

Vanhojen kuvien ja tekstien merkitys on pikemminkin siinä, että vaikka ne ovat olleet koko ajan läsnä kansien sisällä, niin nyt olen nostatanut niitä esiin yksitellen ihmeteltäväksi.

Blogilistan jälkeen suurin osa liikenteestä PopuLAARIin tulee Googlesta kaikilla mitä eriskummallisimmilla hakusanoilla. Ja hakijat ovat ihmeissään, että tämmöinenkin internetistä löytyi... ja kuten jo jollekin vastasin, suosituin hakusana on ollut Solifer Speed!

4/19/2006 01:23:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds