Kun toisin käy

Taidan jatkaa ideoiden varastamista Marinadilta ja todeta, että olen aika hyvällä mielellä. Keväisen kepeällä. Käynyt parturissa. Soittanut muutaman päivän putkeen Rosenstolzin Anders als geplant -kappaletta.


Und wenn es besser wird,
besser als ich glaub.
Und wenn es freier wird,
freier sind wir auch.
Und wenn es schöner wird
schöner als du ahnst.
Und wenn es anders wird,
anders als geplant.


Joskus asiat tapahtuvat hyvin helposti. Eilen esimerkiksi mainostin itseäni tanssiparifoorumilla. Tuntia myöhemmin sain vastauksen. Huomenna menen kahville. Näin se käy kuin paremmissa piireissä.

Enkä minä tiedä, millainen suohirviö mahtaa olla kyseessä [eipä toisaalta tiedä tyttökään, että tässä päässä on huumoriblogaaja, ettei sillä]. Sentään muutaman kriteerin: hän on yli 170 senttiä pitkä, hänellä on nätti nimi ja mitä luultavimmin puhuu saksaakin. Tuollahan pääsee minun asteikollani jo pitkälle.

Kuinka vanhemmat osaavatkin antaa niin sopivia nimiä lapsilleen [no, PA nyt oli vähän kummallinen]. Harvoin näkee ketään, jolla olisi viehko nimi, mutta joka ei itse vastaavaan viehkouteen yltäisi. Paitsi tietenkin Sofioita. Maailmassa on aika monta Sofiaa, jotka eivät ole eduksi nimelleen.

Oli tässä taannoin puhetta nimistä ja joku totesi, että nykyään on muotia antaa omituisia nimiä, johon minä, että ai niinku web 2.0 -zydeemeille ja hän, että ei kun ihan ihmisille. Äh.

***

Kun nyt näistä ilmoituksista tuli puhe, en malta olla kommentoimatta Kasan kautta löytämääni deitti-ilmoitusta. Hieman turhan kirjaimellisesti tarkastelivat nähdäkseni tuolla kommentaattorit etsijän vaatimuslistaa. Kyllä tuosta piirtyy aika selkeä kuva, ja saatan itsekin useimmat kohdat allekirjoittaa, jos katsellaan henkeä eikä kirjainta tuijoteta.

Ja tämän naislihamielisen linjan jatkoksi sopii mainostaa, että päädyin sattumalta pitkästä aikaa Panun blogiin, ja hän kirjoitti nähdäkseni aikas oivasti.

Suomen naiset eivät koskaan historiansa aikana ole olleet vapaampia kuin nyt tekemään sitä, mitä huvittaa. Mitä he sitten tekevät? Lakkaavat kynsiään, käyvät kampaajalla, laihduttavat itsensä hengiltä ja hirttävät itsensä epäkäytännöllisiin ja ääliömäisiin muotitamineisiin.


Eipä sillä, että jotkut aivan oikeasti haluaisivat tehdä tuon vapaaehtoisesti. Minäkin pidän solmioista, vaikka jotkut höhlät jälleen Ilta=Sanomissa ajavat suurta vapautusrintamaa.

ipod-kravatti



Sitä paitsi skragoille on viimein keksitty hyötykäyttöäkin.

Enkä minä nyt ihan ymmärrä niitäkään, jotka selittävät suorien housujen epämukavuudesta. Jos nyt vaikka farkkuihin tai peräti college-housuihin tai verkkareihin vertaa, niin joustavammat ja miellyttävämmäthän ne ovat.


***

Tämä Marinadin aiheilla porskuttelu on niin hauskaa, että jatkan vielä yhden verran. Kuten kaikki tietävät, Mari totesi televisiossa, että moni väittää ostavansa luomutuotteita, muttei oikeasti näin tee.

Minulla ei ole tätä ongelmaa.

Minä sanon, etten osta luomutuotteita ja pysyn sanassani. Suhteeni luomuun on vähän ongelmallinen, ja toivon, että joku voisi valistaa minua hieman. Intuitiivisesti luomua tietenkin pitää huonona asiana ja itsetarkoituksellisena resurssien haaskaamisena. Vähän sama kuin joku ehdoin tahdoin julkaisisi blogiaan käsin kirjoitettuna paperilla jossain päin Nurmesta.

Tuli vain mieleen, kun selasin tässä päivänä eräänä mitä kirjoitin nuorena ja kiihkeänä – kuin paraskin erektuslainen. Ote päiväkirjastani, 21.4.03:

Kiipesin portaita lounasjonoon ensimmäisen iskun osuessa. Joku laupias täti kehotti osallistumaan heidän luomukyselyynsä. Vai niin, leikin kiinnostunutta, ja sanoin katsovani ruoan jälkeen.

Söin jauhalihapitsapalaani ja lueskelin lehteä. Eikös vain yksi luomutädeistä tullut tyrkyttämään kyselyä minulle. Sanoin, että kiitos, mutta söisin mielelläni aivan rauhassa piruilevalla haista paska -äänensävyllä, jota hän ei huomannut.

Syötyäni menin lopulta katsomaan, mitä ihmettä. Kyselyssä oli monta sivua ja loputtomasti tyhjiä viivoja. Ensimmäinen kysymys oli, mitä hyvää on luomuruoassa. Kirjoitin, että sen voi nimensä mukaisesti luonnonmukaisena uskoa olevan hyväksi ihmiselle ja näin saada lisättyä henkistiä hyvinvointia.

Toisessa kysymyksessä kysyttiin, mitä huonoa luomuruoassa on. Vastasin, että on kovin epäeettistä ajatella, että nälänhädän riivaamassa maailmassa joillakin piireillä olisi etuoikeus haaskata viljelymaata itsetarkoituksellisen tehottomaan toimintaan.

Kysymykseen, mitä muuta tulee luomusta mieleen, vastasin, että uskon kyseessä olevan ylimenokauden ilmiö, joka loppuu nälänhädän pahetessa ja globaalin tiedostavuuden noustessa sille tasolle, ettei ahneimmankaan länsimaalaisen omatunto enää salli moista kerskakulutusta.

Tyytyväisenä katsoin eteenpäin. Seuraavaksi kysyttiin samoja kolmea seikkaa luomuleivästä. Sitten viljasta. Ja hedelmistä. Ja vihanneksista. Ja porkkanoista. Ja retiiseistä. Ja luumuhillosta. Siis haloo!

Aivan varmasti jokaisella on jotain erillistä sanottavaa jokaikisen koskaan ällätyn luomutuotteen hyvistä, huonoista ja muuten vain mieleentulleista puolista. Skippasin pari sivua ja ruksin viimeiseltä sivulta ei, ei, en helvetissä ja örh.

Palautin kaavakkeeni nurinpäin käännettynä jonkimoisen yksityisyyden säilyttääkseni. Eikös vain täti kääntänyt sen ympäri ja katsonut hieman kummissaan, että sä eet oo hei vastannut ihan joka kohtaan. Haluatko sä ehkä jatkaa tän valmiiksi. Kiitos, sanoin kuin haista itte, mutta nyt en ehdi enempää.

7 on viitsinyt kommentoida:

En tiedä, pitäisikö tästä ideoiden varastamisesta olla imarreltu vai hämmillään. Päätän olla imarreltu. Etenkin, kun olen edelleen hyvällä mielellä ja lähes yltiöpositiivinen.

3/22/2006 10:18:00 ip.  

Niinno, mikä nyt on luonteva suhtautuminen, jos itseltä jotain varastetaan. Iloisuus tietysti.

Mutta sano nyt jotain pätevää tuosta luomusta.

3/22/2006 10:27:00 ip.  

en malta olla kertomatta totuutta/urbaania legendaa luomumaidon tuottamisesta pohjois-ruotsissa: luomumaitoa tuotetaan luomunavetoissa, joista se haetaan luomusäiliöautolla meijeriin. Meijerissä luomumaito ja tavallinen maito sekoitetaan keskenään ja prosessoidaan "samassa laarissa". Sitten maidot pakataan tölkkeihin niin, että luomutölkkien määrä vastaa tuotetun luomumaidon määrää! tja'! produktions effektivitet, va?

3/23/2006 01:00:00 ap.  

Anonymous heitti parhaan!!!! Kuulostaa just niin ruotsalaisten logiikalta. Kannatan :DDDD tai ...

Eli vähän niinkuin tuulisähkö, vai miten se nyt menikään. Maksat periaatteesta, muttet tuotteesta.

3/23/2006 02:34:00 ap.  

No sanonpa jotain tähän saumaan:

Tehomaatalous köyhdyttää maaperää. Pelloilta huuhtoutuu vesistöihin valtavat määrät fosforia ja typpeä ja vesistöt rehevöityvät. Luomutuotanto on vesistöille ystävällisempi tapa. (Eilen oli muuten maailman vesipäivä!)

Luomutiloilla eläimet voivat paremmin kuin tehotuotantotiloilla. Tehokanalassa käyneenä voin sanoa, että en halua tukea sellaista toimintaa millään tavalla, siispä en syö kanaa lainkaan, kun luomutuotettua ei saa kaupasta.

Itse ostan luomutuotteita ja reilunkaupantuotteita silloin kun ne ovat laadullisesti riittävän hyviä (ikävä kyllä eivät aina ole) ja eivät ole ihan tolkuttoman kalliita. Esim. sitruunat ja avokaadot ovat usein luomuna liian kalliita. Kananmunat, maito ja tomaatit ovat tuotteita, joita ostan vain luomuna. Maito jo senkin vuoksi luomuna, ettei sitä ole homogenoitu.

Ulkomaiset luomutuotteet jäävät kaupan hyllylle, jos tarjolla on kotimainen, tehotuotettukin vaihtoehto: Pidän tärkeänä lähiruoan suosimista.

3/23/2006 10:53:00 ap.  

Kiitoksia asiallisista kommenteista. Huijasin tekstissäni, sillä olen pari kertaa lipsunut ostamaan luomumunia, kun lähikauppa ei aina muita myy. Kananmunat eivät kuitenkaan paljoa maksa, joten on ihan hyväksyttävää miettiä elukoiden oloja.

En ole perehtynyt tehomaatalaouden sen paremmin kuin luomunkaan ympäristövaikutuksiin, mitä nyt kuullut kiihkomielisiä näkemyksiä moneen suuntaan. Tehomaatalouden ongelmana on tietenkin, että tiedettä käytetään yksisilmäisesti sadon suurentamiseen.

Pointtini oli lähinnä, että luomu ei olisi eettisesti kestävää, jos 'normaalissa' maataloudessa olisi käytetty tiedettä ajatuksella maksimaalinen teho minimaalisin ympäristöhaitoin ja ehdoin tahdoin luomua tekemällä näin tuhlattaisiin resursseja.

Tuulisähköä myyvät firmat eivät ymmärtääkseni saa kaupata sitä enempää kuin heidän osuutensa tuulimyllyistä on. Eli vaikka sähkö ei varsinaisesti myllystä tulisi, sitä ei saa myydä enempää kuin myllyllä on tuotettu.

En sitten tiedä kausivaihteluista: saako tuulisähköä myydä poutajaksolla, kun se antaa asiakkaille vähän turhan ruusuisen kuvan...

3/23/2006 11:19:00 ap.  

Kappas, minullekin nimen hienous on pätevä kriteeri. Sopiva sukunimi olisi minulle myös yksi peruste solmia avioliitto.

6/13/2006 09:30:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds