Döner macht schöner

Kassaneidit eivät hymyile, kerroin aiemmin. Sen lisäksi he täyttävät koko koppinsa ja pääsisivät viiksiensä puolesta töihin vaikka Hakaniemen Elantoon.

Jos kauppa sattuu olemaan Plus, heillä on lisäksi myrkynvihreää luomiväriä.

Plussan kassajonot ovat aina tukossa, niin tänäänkin. Ruuhkaa helpottamaan avattiin poikkeuksellisesti kolmas kassa, jonka miehitti viehkeähkö – joku voisi sanoa liian saksalaisen näköinen – kassaneito, mutta toki niin myöhään, ettei se minun toimintaani vaikuttanut.

Olin juuri maksamassa omalle mursulleni, kun tyttö aivasti. Gesundheit [terveydeksi], suomuuraimeni toivotti, kuin tapana on. Vai pitäisikö sanoa kauneudeksi, hän jatkoi. Hänen huultensa vasemmassa ääressä pilkahti ivallinen virne. Ei suupieli välttämättä noussut edes vaakasuoraan, mutta suhteellinen liike oli merkittävä.

Tyttö mumisi jotain kiittävää.

Niin, vai kumman sinä ottaisit, jos valita saisit, nainen tiedusteli, kauneuden vai terveyden?
Piip, sanoi kassakone.
Kyllä minä varmaan terveyden, tytön selkä vastasi.
Niin kai, kun kauneus sinulla kerran on jo, nainen kuittasi, enkä edelleenkään tiedä, oliko hän katkera vai ystävällinen.

***

Huumoriblogaajat tietenkin siirtäisivät tuon jotenkin nokkelasti reaalimaailmaan, Blogistaniin. Ottaisitko mieluummin Sellistin sormet vai Schizo-Jannen varpaat [ja minne?]? Niin kai, kun sinulla kerr

Älykköblogaajat taas kirjoittaisivat jotain viisasta Muhammedista. Mutta ei minulla ole mitään sanottavaa enkä osaa piirtääkään.

Voisin osallistua osin alulle panemaani kirjainmeemiin [tainnut aika hidastua tuolla]. Vaikka haastavalla ä-kirjaimella.

Ä-äh...

Ainakin voisin onnitella Siguraattoria mainiosta taglinestaan. En olisi itse osannut sanoa paremmin. Perun puheeni ja toivon, että tälläkin kertaa jaetaan tag-line-Kuukkeli ja että voitto menee hänelle.

Voisin pohtia, luuleeko Schizo-Janne vähän liikoja itsestään. Pitäisikö meidän todella saada jo siitä riemusta, että hän on harrastanut seksiä.

harrastimme [ketkä me –PA] Superchickin kanssa äsken seksiä. Siitäs saitte

Vähintä mitä voisi tehdä, olisi kirjoittaa postaus otsikolla Itseironinen, hauska, älykäs ja kykeneväinen katsomaan maailmaa muutoinkin kuin omien kapeiden lasien läpi insinööri tarkastelee blogiskenen kuulumisia, mutta tuo nyt olisi aika tylsä lähtökohta mille tahansa.

Minua on muuten aina kummastuttanut, kuinka sanotaan, että se on vähintä mitä voimme tehdä. Kun siitä herää kysymys, että kas kun ette sitten ole tehneet jo.

***

Joten jatketaan aiheesta. Ostin jälleen eilen dönerin. Joudun vaihtelemaan paikkojani, jotteivät tietäisi, kuinka paljon niitä syön. Toki myös hankkiakseni mahdollisimman laajan bakteerikannan, sillä vaihtovuodesta tulee ottaa kaikki irti. [Sitä paitsi sydämessään saksalaiset ovat lasinnyysijöiden puolella.]

[Täällä minä olen ollut jo kohta lukukauden nyysimättä ainuttakaan. Olen vätys. Feigling.]

Ongelmallista tässä on, etten ole vieläkään kyllästynyt syömään noita. Reilulla parilla eurolla ei suurta määrää ruokaa kaupasta saisi, ja se pitäisi vielä jaksaa laittaa ja tiskata. Sitä paitsi täkäläiset dönerit ovat – tuoreita kielikuvia käyttääksemme – kuin punaista maitoa.

Kämppiksetkin ovat tyytyväisempiä, jos en paista bratwurstia ja hapankaalia liesituulettimettomassa keittiössämme.

Sitä paitsi mistä tietää, että hapankaali on vanhaa? Ei ainakaan hajusta.

Joten siinä minä olin, lähidönerpaikassamme. Nuorempi, minua reilut viisi vuotta vanhempi mies oli työvuorossa. En tiedä, onko vanhempi hänen isänsä. Luultavasti.

Aina joskus olin hieman säälinsekaisesti miettinyt, kuinka tyytyväinen hänkään mahtoi elämäänsä olla. Vuolla dönerlihaa yömyöhään rasvankäryisessä kopissa, pyhin arjin.

Olin lausunut tilaukseni, hän oli ruvennut toteuttamaan sitä, kun tuttava tuli sisään. Mitä kuuluu? hän kysyi kuin tapana on. Paskaa, myyjä sanoi, kuten tapana ei ole. Ja alkoi vuodattaa, kuinka tyytymätön hän on elämäänsä. Vuolla dönerlihaa yömyöhään rasvankäryisessä kopissa, pyhin arjin.

Kertoi yllättäen tulleesta lisäsähkömaksusta. Ilmeisesti luvatuista, mutta saamatta jääneistä lisäpalkoista. Valitti, ettei hän tiedä, kuinka veloistaan selviää. Sanoi, ettei hän jaksa enää välittää. Että odottaa ja katsoo, kuinka käy.

Ja oikeastaan haluaisi muuttaa Afrikkaan.

Kääntyi sitten puoleeni. Mit allem? kysyi ystävällisesti kuin ei mitään.

Minä häpesin villakangastakkini rinnuksella roikkuvia valkoisia kuulokkeitani. Tipin antaminen olisi tuntunut tekopyhältä, mutta maksoin sentään tasarahalla ja ostin ylihintaisen turkkilaisen limonadin kannustukseksi.

4 on viitsinyt kommentoida:

Tuo häpeä on joskus kamalaa. Toimituksemme sijaitsee turkkilaisessa kaupunginosassa, katu on kuin Istanbulissa. Olin eilen hakemassa Hänchendürüniäni (ürüiäni ?) ja lompakostani putosi 50 euron seteli Dönerbudenin lattialle, en havainnut asiaa, vasta kun viiksityyppi juoksi kadulle perääni. Kiittelin kovasti, uskomattoman rehellinen setä. Nyt on kamalat paineet, koska kadulla on ainakin 5 parempaa ruokapaikkaa, mutta nyt olen kiitollisuuden velassa ja olisi kamalaa jos minut nähdään kilpailevan luona. Ties vaikka joudun turkkimafian uhkailun kohteeksi.

Ja koska olemme lebensmittel aiheessa, pakko vielä sanoa, että minun lähi plus marketissa on niin kamalan näköisiä myyjiä, että hankaloittaa oikein maksamista. Siellä on esim. Maailman hitain mies, joka näyttää ihan Simsonien Mr. Burnsiltä.
Heipä hei,
Kata

2/03/2006 12:09:00 ip.  

Me too.

2/04/2006 09:38:00 ap.  

Pitäisi tietenkin ellei kyseessä olisi tuollainen lainaus.

2/05/2006 12:53:00 ip.  

Eikös sen otsikon pitäisi olla Itseironinen, hauska, älykäs ja maailmaa muutoinkin kuin omien kapeiden lasien läpi katsomaan kykeneväinen insinööri tarkastelee ...

*viil viil*

2/05/2006 12:54:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds