Arvo vaalit

Kaikkien voitoksi [jopa Niinistön] minä jätin viimeöisen känniblogaukseni kirjoittamatta.

Sen sävy oli perusuhoava meitsi siis -tyyppinen ja sanoman voisi pelkistää sanoihin

vaatimattomuus kangistaa

Tuo on jälleen kerran kriteerit täyttävä uudissanonta. Kriteerit ovat, että Google ei löydä yhtään osumaa [eli se on uusi], mutta että Google ehdottaa alkuperäistä [eli se ei ole liian kaukaa haettu]. Mietin joskus, että voisin perustaa blogin nimeltä Patenttitoimisto, jonne keräisin noita. Sitten, että mitä minä nyt enää alkamaan, kun olisi pitänyt tehdä se kauan sitten. Viittaan työnimeen Kokonaisuuksien kaipuu.


***

Tunnustan, olen tehnyt syntiä. Pelasin pokeria. Mietin, että olenhan minä uhrannut rahaa automaatteihin ruotsinlaivallakin, joten ei tässä ole mitään uutta. Viittaan työnimeen Kokonaisuuksien kaipuu.

Oikeastaan hienointa olisi olla koskaan kirjoittamatta sitä. Aina vain viitata siihen ja näin luoda se implisiittisesti.

Pokeri on tietenkin hirvittävän trendikästä nykyään. Siinä on ripaus menneen maailman herrasmiesmäisyyttä ja tyyliä. Samantapaista kuin taannoin hahmottelin hatuista kirjoittaessani. Jotain, joka olisi luultavasti vahvistunut Niinistön voiton myötä, mutta kuljetaan nyt sitten lippalakeissa, jipikajee.

Variaationa oli Texas Hold'Em, joka on siitä hauska, että hyviä käsiä tulee peruspokeria useammin. Ja siitäkin, että peli ei ole samalla lailla tuurilaji.

Hyvä ainakin minun on noin sanoa, sillä voitin koko jutun.

Kaikki minut tuntevat tietenkin kummastelevat suuresti, sillä minä olen tunnettu siitä, ettei minulla ole pokkaa ja senkin vähän menetän jatkuvasti. Olen miettinyt, ettei minun tarvitsisi keksiä kuin keino kapitalisoida pokan menestys ja se olisi siinä.

Tämä on sikäli ihanteellista, että nyt voin rauhassa lopettaa huipulta. Tai sitten pelata vielä neljästi vailla huolta häviöstä ja lopettaa sen jälkeen. Periaatteessa olen hyvin varovainen, sillä tiedän, etten ole koskaan kyennyt lopettamaan mitään aloittamaani.

Tiedättehän, niin kuin vaikka vaippojen käyttö.

***

Sori nyt kaikki brunettelukijattareni, mutta minä en malta olla höpisemättä hieman vaaleista.

Ensinnäkin minua huvitti lukea suuresti, että juuri Halonen oli tätä mieltä:

Vasemmiston ehdokas Tarja Halonen on pettynyt vaalikampanjoinnin kovuuteen. Hänen mukaansa kamppailussa on käytetty poikkeuksellisen kielteisiä keinoja.

Minun ymmärtääkseni juuri hänen kampanjansa perustui kielteisiin keinoihin. Niinistöhän päinvastoin tallasi Uosukaisen alleen sanomalla mainoksessaan kansan valinneen oikein viime vaaleissa.

Jos nyt käydään tämä pikaisesti läpi, niin olin kampanjan alkuvaiheissa kovin pettynyt Niinistöön, joka ei tuntunut lainkaan niin sujuvalta ja terävältä kuin olin muistanut. Kampanjan kuluessa joko totuin häneen tai sitten hän paransi, mutta viimeajat hän esiintyi nähdäkseni edukseen.

Haloseen ennen ensimmäistä kierrosta olin aivan erityisen pettynyt. Hän kun ei sanonyt mitään mistään, vaan väisteli surkuhupaisuuksiin saakka. Minusta tuntui, että Halosen ainoat konkreettiset vastaukset olivat niitä, joissa hän sanoi, ettei hänellä ole valtaa tehdä mitään kysytylle asialle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän skarppasi ja parin päivän ajan mietin, että saatan sittenkin juuri ja juuri ymmärtää, mitä joku hänessä näkee.

Siis siitä huolimatta, että hän laukoo kotisivujensa Henkilökuva-osion teemavideoissa näinkin kärkeviä kannanottoja:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Niin kai lakikirjassa lukee. Miksi halusit kertoa tämän meille?

Sitten alkoi mystinen SAK-myllytys ja yhtäkkiä tunsin kantani erityisen selväksi. Jos negatiiviset äänet otettaisiin käyttöön, minä varaisin omani Eero Heinäluomalle. Häneen jotenkin henkilöityy kaikki demaritouhun kuvottavuus.

No, pääsinpä sanomasta. Hän näemmä kitisee yhä tänään porvariyhteistyöstä, mutta ei tietääkseni ole kommentoinut mitenkään vasemmistoyhteistyötä, joka sekin tapahtui hallitus- ja oppositiopuolueen välillä.

***

Eipä sillä, onnea kaikille voittajille! Mitäpä tämä minuun käytännössä merkitsisi.

Niinistö vastasi kysyttäessä opiskelijoiden asemasta, että nuorena jaksaa kyllä. Tehdä sitten vaikka töitä, jos ei muuten pärjää.

Halonen vastasi [en nyt muista, missä], että opiskelijoiden tulisi tinkiä elintasostaan ja lopettaa työnteko.

Tällaiset arvovaalit.

[Lisäys: Just Sopivasti linkitti lisämateriaaliin.]

3 on viitsinyt kommentoida:

Voi kun tekisi mieli halata. Olen melko pitkälti samaa mieltä näistä vaaleista.

Eduskuntavaaleissa pitää huolehtia, ettei Heinäluoma saa enää lisää valtaa.

1/29/2006 11:55:00 ip.  

Jaan täsmälleen samat Heinäluoma-antipatiat.

Kun puolueiden puheenjohtajat pantiin riviin analysoimaan vaalitulosta, niin Katainen kuin Vanhanen ymmärsivät pitäytyä kohteliaassa ja ympäripyöreässä liturgiassa, kuten tilanteeseen sopii, kun voittajat ja häviäjät ovat jo selvillä, mutta Eerohan se vain jaksoi siinäkin ruveta narisemaan ja kuittailemaan tyylillä, jonka vähitellen toivoisi jäävän haudatuksi menneiden ajan tukahduksellisuuteen eli puoluepoliittiseen muovipussismiin.

Suomeksi: joka kerta, kun Heinäluoma avasi suunsa, palattiin 20 vuotta taaksepäin.

1/30/2006 12:16:00 ap.  

Ainoa asia, joka minua näissä vaaleissa ihmetytti, oli kaikkien televisioon rahdattujen olioiden äkillinen puhekyvyn katoaminen. Siitä vaan hävisivät kaikki rakkaaseen kieleemme ennen niin olennaisena osana kuuluneet äänteet ja sanat ja sanajärjestykset, tosin sanojen tuhoutumisen jälkeen ei minkään järjestykselläkään ollut mitään merkitystä. Sanon "minkään", koska en tietenkään enää tiennyt, mitä niiden naamojen suusta tulee, kun tunnistettavia äänteitä ei juuri ollut.

Sitä vaan, että onhan se jännää, kun saa selostaa jänniä tapahtumia. Mutta hei: olette telkkarissa, yrittäkää edes puhua, pelkkä naaman näyttäminen ei vaan riitä.

Ja mitä tämä kommentti täällä tekee, en tiedä.

Enjoy your stay.

1/30/2006 12:31:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds