Schizo-Janne linkkaa viimein PA:han tuoreimmassa merkinnässään. Hieman meni tiukoille, mutta ehdinpä saada blogaamiselta kaiken vielä tämän vuoden puolella.

***

Eräs blondi luki PA:n hiljattaisia kulunutta vuotta yhteen vetäviä koostetekstejä [Jotain hyvää & Jotain hauskaa] ja totesi, että ihan hyvää juttuahan tämä, mutta kamalan pitkiä tekstejä. Että pitäisi kirjoittaa lyh

***

Joku saksalainen sanoi, että jollei skoolatessa katso toista silmiin, siitä seuraa seitsemän vuotta huonoa seksiä.

Kelattiin jätkien kanssa, että olisi kai sekin parempi kuin ei seksiä ollenkaan ja ruvettiin tuijottamaan varpaita.

[Kauppiskaverini kysyi, olivatko mainitut jätkät teekkareita.]

***

Niin, kirjoitin tosiaan skoolata enkä kippistellä. Minä en ole koskaan tuntenut kippis-sanaa kotoisaksi. Kotona sanottiin aina skool ja opin kippiksen vasta koulussa tai partiossa tai missä sitä nyt tavataankaan maljoja nostella.

Huvittaa aina kun joku ulkomaalainen tulee osoittamaan ekumeenisuuttaan sanomalla kippis tai bloggaaja.

***

Kaikkialla kohistaan
yhtäkkiä Halosen retusoidusta naamasta vaalimainosten ilmestyttyä katukuvaan. Vaikka sama kuva on ollut käytössä Halosen verkkosivuilla jo kuukausitolkulla. Tällaisia asioita ei vain tule aina muistaneeksi.

***

MediaBlogi pohtii sinänsä ansiokkaasti kuluneen vuoden kymmentä merkittävintä blogitapahtumaa. Listalta puuttuu yhä kaksi kohtaa. Nähdäkseni niiden tulisi olla seuraavat:

1. Karu sellin lopettaminen. Tai olemassaolo. Tai äh.

2. Se, että kun joku urpo yrittää vongata Mezen kautta, nykynaiset sanovat:

Pöh, kyseisellä tyypillä
ei ollut edes omaa blogia, joten en tietenkään jaksa ruveta mitään
kirjoittelemaan.


Toivottavaa on, että ensi vuonna moisten naisten osuus populaatiosta kasvaa kohisten.

***

Luultavaa on ainakin, että ensi vuonna termit kuningas ja jalkapallo yhdistetään toisiinsa niin usein ja niin irstaasti, että en onneksi ole Suomessa kuulemassa.

***

Muuta blogiaiheista. Tätä presidentin blogia olen lukenut vähän aikaa. Eilen se tosin kertoi Jutilasta. Mitvit on päivittänyt. Mutta ovatko hänen juttunsa veltostuneet. Tosikko on nimeään kiinnostavampi. [selväähän se on, ettei kaikkien nimi voi olla yhtä kiinnostava kuin Pää auki]

***

Satasen päivän kännykuva on otettu Espoon Olarista. Siinä MediHeli on laskeutunut autotielle. Mahtaa kaupunkilaisina itsiään pitäviä espoolaisia ahdistaa, kun seutu on niin landea, ettei sieltä ehdi autolla ajoissa sairaalaan.



***

Viestin loppuosa sisältää viittauksia Appleen. Täällä neuvotaan, kuinka parin euron kuulokejakajan voi korvata 4000 taalan arvoisella tietokoneratkaisulla.

Erityisen käytännöllistä, jos haluaa katsoa elokuvaa junassa kuulokkeilla ja mukana on pari Apple-läppäriä, muttei yhtään jakajapulikkaa.

***

Tuttujen käsitteiden siirtäminen uusiin tilanteisiin ja kaikkinainen analogioiden hyödyntäminen on tunnetusti fiksua puuhaa. Kaikki tietävät Macin työpöytämetaforan ja levyjen intuitiivisen ejectoinnin roskikseen raahaamalla.

Mutta Apple ei ole jäänyt tähän. Innovation never sleeps, kuten sanovat mahtipontisesti. Applen koneiden virtakytkin on kai viimeiset 15 vuotta ollut niin sanotusti soft, eli se ei katkaise virtaa suoraan fyysisesti, vaan ainoastaan lähettää lopetussignaalin koneelle.

Kun nappia pitää pohjassa kymmenkunta sekuntia, sitkeinkin sissi sammuu. Tunne, jonka saa kurottaessaan kätensä henkitoreissaan horisevan puolipallo-iMacin takamukselle, painaessaan napin pohjaan ja tuijottaessaan konetta tiukasti silmiin [en ole sittenkään niin friikki, että seksi Maccien kanssa kiinnostaisi – ainakaan huono], tuntemus on aivan sama kuin tukehduttaessaan jotakuta höyhentyynyllä.

Viimein se retkahtaa, ilma lakkaa virtaamasta. Hiljaisuus laskeutuu.

No vara-PA tässä heipä hei [ja eipä ei, heh heh]. Niin, enhän minä tietenkään ole yhtä mainio kuin oikea PA [Eikä sinulla ole yhtä hyvää takarivin kommentaattoria.], mutta olenhan minä myös aika lailla halvempi.

Tuo oikea PA:han on tehnyt töitä koko ikänsä päästäkseen siihen, missä nyt on ja on todellisuudessa älyttömän fiksu, tietää kaikenlaista ja osaa vielä laittaa sanansa niin, että niitä on mukava lukea. Mutta toisaalta, eipä aito PA-teksti ihan ilmaiseksi irtoakaan.

PA:llla olisi varmasti terävämpiä, tuoreempia ja sujuvasanaisempia juttuja kuin minulla, mutta olenpa minäkin sentään joltisesti harjoitellut jäljittelemään näitä PA:n ajoin yhtäältä vanhakantaisia, toisaalta just kewl3i sanavalintoja ja pikkunäppärää nokkeluutta.

***

Noniin, jätkät, varmaan arvasitte, että kyseessä on meemi, jolla halutaan herättää keskustelua siitä, onko oikein kopioida alkuperäisiä juttuja, laittaa ne omaan pakettiin ja myydä eteenpäin alkuperäistä halvemmalla. Esimerkiksi kauppojen private label -merkit, kuten Pirkka ja Rainbow, ovat usein samojen yhtiöiden valmistamia kuin omilla brändeillaan kaupatut tuotteet.

Kun tänään käyt kaupassa, voit miettiä, mitä kaupan merkkien lisääntyminen alkuperäisten laadukkaiden brändien kustannuksella tarkoittaa suomalaiselle mainosteollisuudelle. Kun tuotteita myydään tuotteina itsinään, säästetään brändinrakentamiseen perinteisesti käytetyt varat. Tämä kaikki on pois tyylikästä mielikuvamainontaa janoavilta kuluttajilta.

Lisäksi moinen tuo pahaiset pikkufirmat, joilla ei ole varaa suurempien yhtiöiden mainosbudjetteihin, samalle viivalle kauppaketjujen tarjouskilpailussa ja saattaa jopa tarjota näiden tuotteille uskottavuutta, jota olisi muuten vaikea saavuttaa.

Blogiskenessä hieman vastaava ilmiö voisi olla, jos blogeja ei arvostettaisikaan niiden kirjoittajien myyttisen maineen, sisäpiirileikin ja leiskan tyylikkyyden mukaan, vaan oleellisena pidettäisiin, kuka kirjoittaa hyviä juttuja. Ymmärrät varmasti, että tämä ei ole oikein.


***

Mutta joo, nyt täytyy sanoa ihan omasta puolestani, että vähän sama. Kyllähän kopio on sentään halpa ja edullinen. Vai mitä itse ajattelet?

Tämän kampanjan toteutti marginointitoimisto Blog Helsinki.

Valittujen sanojen toinen ja näillä näkymin viimeinen osa sisältää otteita, joissa on nähdäkseni jotain hyvää.

***

Sittenkin vierustoverini bussissa oli upeampi kuin koskaan, vaikka matkasihan hän kerran myös minua vastapäätä. Kotiinsa. Sattuman sadonkorjuujuhlain aikoihin. Silloinkin sain taistella keksiäkseni puheenaiheita. Hän jos kuka on lahjakas ampumaan ne alas kuin haaveeni, joita en tunnusta koskaan edes elätelleenikään.
Linkki


Enkä paikkaa valitessani ollut poikkeuksellisesti huomannut sitä häneksi. Häntä siksi, että voitaisiin heiluttaa. Hänen äänensä on enemmän kuin muistinkaan.
Linkki


Vaikka samoilla linjoillahan minä olen kuin kaikki muutkin miehet. Samoja asioita minä naisissa tuijotan: poskipäitä ja leukaluita. Kynsinauhoja ja kaulan kaarta.
Linkki


Minä olin kerran typertyneesti onnessani nähtyäni tytön.
Linkki


Hieman hirvittyneenä olen seurannut sivusta, kuinka tämäkin blogi on metamorfosoitunut jonkinlaiseksi puolivillaiseksi vitsinvääntöverstaaksi.
Linkki


– Mikä tuo on? Onko se ovikello? täti uteli.
– Ei, se on neekerin tissi, minä valistin.
Linkki


meillä oli kotona olohuoneessa paraatipaikalla sellainen matto, jonka päällä ei saanut maata eikä juuri istua – hyvä jos kävelläkään. Ettei menisi ryttyyn ja venyisi. Kirjoitin siitä saksanaineen ylioppilaskirjoituksissa.
Linkki


Matkalla kinasimme etu- ja takavokaaleista. Jotkut eivät olleet uskoa, että ä äännetään aata edempänä. Minulla on kummallisia kavereita.
Linkki


Minua viehättää ajatus kuuluisasta käsikirjoittajasta. Ärsyttää, kuinka elokuvia myydään ohjaajilla ja musiikkia artisteilla eikä kukaan tunne käsikirjoittajia ja biisintekijöitä.
Linkki


Perustelivat sentään, että eipä olisi kaksikymmentä vuotta sitten arvannut, että ihmiset tarvitsevat kännyköitäkään. Noin on tietenkin hyvä perustella ihan mitä tahansa. Toinen melkein yhtä käyttökelpoinen perustelu on, että onhan sitä käyty kuussakin.
Linkki


Nainen kaunis kuin sormus nimettömässään.


Pikkuhiljaa huomasin jälleen törmänneeni hyväsydämiseen überbeibeen. Niitä on sittenkin olemassa.
Linkki


Tänään mieleeni hiipi häilyvä epätoivo. Mitä jos suuri suunnitelmani sortuisikin. Yhtäkkiä huomasin rakentaneeni itselleni jonkinlaista henkistä välietappia, nousevaa kuuta ja osa-aikaista elämän tarkoitusta
Linkki


Unohdetaan tarkoituksella ajatus itseisarvoisuudesta, että myöhästyminen on syntiä, vaikka sen tekisi metsässä, jossa kukaan ei ole kuulemassa.
Linkki


Mietin, että into on toden totta piukassa tässä maailmassa. Siksi se pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Ja siinä istuin, tuolissani, kliseisenä kuin valtameren ääri. Kääntelin päätäni ja katselin hahmotelmaani – raakadata pursusi korvista.
Linkki


Sittenkin uskon, että tekniikka antaa ihmisille oivan tekosyyn mihin vain. Mutta minä nyt olenkin tällainen tek[n]osyyttäjä.

Ei sillä, että täällä mitään järin ihmeellistä, sittenkin tuntui, kuin joku tonkisi napaani punakahvaisilla pinseteillä. Minun on hyvin vaikea olla läsnä itseni kanssa samaan aikaan kuin olen paikalla.
Linkki


Tuntuu typerältä ensin nähdä vaivaa miettimällä, kuka kirjoittaisi mitäkin. Sitten lukea toisten tekstit ja huomata, että kätevin keino saada niistä siedettäviä on kirjoittaa koko roska itse uudestaan. Tämä on aika vaikeaa toteuttaa vaikuttamatta pikkumaiselta besserwisseriltä.

Joku paikallinen kylähullu korjaili aikoinaan pilkkuvirheitä mummoni hoitaman kirjaston kirjoihin.
Linkki


Tuotteessa on tärkeää, että siitä pääsee iloitsemaan mahdollisimman nopeasti ostamisen jälkeen. Hankalat pakkaukset [ja rintaliivin soljet – olen kuullut (ei täällä viattomissa blogeissa sellaisia. minä en hyväksy seksiä ennen avioeroa.)] ovat tuskaisia tunnelman tappajia, kun uutta objektia haluaisi hypistellä heti omaan rauhaansa päästyään.
Linkki


Epämukavuusalueelle hyppäämistä ja uusia aluevaltauksia. Hyvää tuuria plaseerauksessa ja oikein ajoitettuja pään nyökkäyksiä. Epäonnistuneita nokkeluuksia ja hämäräksi jääneitä viittauksia Liisankadun Pikkoloon.
Linkki


Miettikää nyt, jätkät, mikä olisi äijempi tilanne kuin pyöritellä päätään yli menneen laukauksen jälkeen. Kirota muka pettyneenä [samaan aikaan kuin takaraivon kommentaattori riemuitsee, että röh, nyt pelaa mies].
Linkki


Hän kiepautti juuri hiuksensa nutturalle. Taitavasti. Missä ne tuon oppivat? Viidennen luokan rättikässyssä?
Linkki


Minä mitään muuta
kuin vain
haaveideni loinen.
Linkki


Joskus pienenä otin lähtökohdikseni, etten usko aurinkorasvaan enkä hyttysmyrkkyyn, mutta saatoin olla väärässä ensimmäisessä.
Linkki


Kenties halusin ottaa kantaa Mediablogissa [etsikää linkki alempaa] esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan miehet vain kommentoivat blogeissaan siinä missä naiset luovat uutta. Ei omasta elämästään kirjoitteminenkaan ole uuden luomista.
Linkki


Muisto on kaukainen ja lohduton. Mikään ei estä, muttei enää koskaan. Nykyisen maailman lattiat ovat tahmeita, täynnä lasinsiruja ja teräviä kyynärpäitä.
Linkki


Voih, taasko se PA halajaa imperfektissä. Et kai ole jälleen nähnyt unia.
Linkki


Vapun alla poljin lainatulla mustalla uudella Jopolla opiskelijahaalareissani, mustassa pikkutakissa ja keltaisessa kravatissa ja mietin, että olen joko varsin pellen näköinen tai sitten hiton cool.
Linkki


Kohdalle saavuttuani ymmärsin, etteivät valot niin kirkkaana palaneetkaan – nouseva aurinko se oli julkisivut valaissut. Joskus mietin, erottavatko kaikki kriitikot loistelamppuja aamuauringosta.
Linkki


Jos saa kaiken minkä haluaa, pelin henkeen kuuluu, että jotain on haluttava
Linkki


Sokeat on yksi erityisryhmä. Toinen erityisryhmä on Macintosh-käyttäjät. Maailmassa on paljon enemmän värisokeita kuin Macintosh-käyttäjiä. Silti Macintosh-käyttäjät valittavat aina, jos sivut eivät toimi heidän koneellaan. Macintosh-käyttäjät ovat hankalia ihmisiä.
Linkki


Minä,
joka tiedän mitä tahdoin
joka uskon vasta kun en enää näe.
Linkki


Moitti vain, mitä noi hirtettyjen ukkelien kuvat tossa veneen kyljessä on. Hän ei ymmärtänyt, että olin piirtänyt kyljen auki ja keulassa näkyi kuivumassa olevia purjehdusasuja. Minulla oli aikoinaan viisivuotiaana tapana piirtää ihmisistä myös luut näkyviin. Minulle on sittenkin aina ollut tärkeää, että asiat toimivat myös oikeasti.
Linkki


Niin vain juoksin bussiin, kun kerran satuin tietämään, että se lähtee minuutin kuluttua. Milloin ajattelin ymmärtää, että nyt on kesä.
Linkki


Minä kävin Biltemassa ja koin alkukantaisen modausvietin tutkiessani satulavalikoimia.
Linkki


Nyt haen dynaamiseen elämääni

sisällöntuojaa.

Jos olet perusihana ja pinkeä, suoraselkäinen ja sanavalmis, totuuden puolella ja todennäköisyyksiä vastaan sekä – –
Linkki


Jos sen sijaan Jonathan Ive suunnittelee iMacin, joilla IKEA somistaa kataloginsa työpöydät ja tekee niistä näin myyvemmän näköisiä, pidetään aivan luonnollisena, ettei IKEAn tarvitse enää maksaa rojalteja Ivelle, vaikka he käyttävät hänen luomaansa muotoa oman bisneksensä edistämiseen.
Linkki


Nykyään toki myös lapset ja koirat piippaavat, mutta luultavasti vain koska niiden päästämä ääni muistuttaa elektronisten laitteiden luomaa luonnollista piip-ääntä.
Linkki


Minä löysin sielustani uuden pehmeän paikan. Olen näemmä heikkona naisiin, jotka haluaisivat kyltymättömyyksiin asti hakata pesäpalloa.
Linkki


Minä en tiedä, kuinka jakoivat astiat ja kahvikupit eron jälkeen. Mutta kuplamuovin poksauttelu kuulemma lohdutti.
Linkki


Supersankarielokuvat puhuttelevat meitä, jotka elämme yhä illuusiossa, että pystyisimme olemaan enemmän kuin todellisuudessa olemme tai uskallamme olla.
Linkki


Samsoniten slogan Worldproof. Siinä on voimaa. Jonain päivänä minäkin vielä olen sellainen. James Bond -filosofiaa puhtaimmillaan.

Nykynuorten viisastelijoiden ainoa osaamisalue on itsetarkoituksellinen ylikriittisyys. He etsivät virheitä joka paikasta ja omaa erinomaisuuttaan pönkittääkseen hihkuvat aina suureen ääneen löytäessään sellaisen. Oli sitten kyse pilkusta thatin edessä tai käytettävyysheuristiikan laiminlyönnistä.

Hieman kuin jos joku väittäisi tämän blogin ainoan tarkoituksen olevan viihdyttää itseäni ja muita. Kuin täällä ei puhuttaisi vakavista asioista näennäisen huumorin rauhoittavassa viitekehyksessä. Kuin rivien välistä ei olisi luettavissa asennetta, sielua ja ajatusta.

Ja minkäs sille teet, kun koulussa tahkotaan pilkkusääntöjä niin kauan, että joku rukka oletttaa kyseessä olevan oikeasti merkitykselliseksi tarkoitettu asia ja suhtautuu siihen sen mukaisella tarmolla ja intohimolla.
Linkki


Mietin, että kenties jumala on varannut jokaiselle ihmiselle yhden satunnaisen toteutuvan toiveen. Minä haaskasin omani tuohon. Toivoin makkaran nenänpäähän, mutta jätin syömättä, kun en uskaltanut.
Linkki


Jotkut toivovat omistavansa isoina tai asap hopeisen sporttisen Audin. Minun haaveeni on, että minulla olisi joskus varaa ostaa sumeilematta pieniä lasisia Cocis-pulloja. Säilyttäisin niitä jäärouheessa ja siemailisin sitten kultivoituneesti.
Linkki


Moi, kivi sanoi. Hyi, äiti vastasi.
Linkki


Aiemmin olin käyttänyt muistisääntönä, että oma näkemykseni on objektiivinen.
Linkki


Minä kirjoitin jälleen maine-sanan meine, mutta uskon siitä olevan minulle hyötyä jatkossa. Ja jos Kiina-ilmiö syö kotimaanosani alleen, niin pitäköön funkinsa.

Eikä minun pyrkimykseni ole mikään muu kuin Abiturientissa mainittu: olla arvostettu sen vuoksi, etten halua ottaa vastaan arvostusta, jonka ihmiset minulle haluaisivat syytää.
Linkki


Tyylikäs Apple-frisbeeni, joka näyttää hyvältä, muttei toimi juuri lainkaan. Ironisesti jotkut väittävät samaa Applen tuotteista, mutta maailmassa nyt on aina jonkin verran joitakuita, jotka eivät ymmärrä asioita
Linkki


Mietin, korreloivatko ihmisen kompleksisuus ja älykkyys samalla tavalla [kuin etusormen ja sieraimen koko]. Onko jokaiselle annettu juuri sen verran kapasiteettia, että tämä sen oikein likoon laittamalla kykenee lopulta ymmärtämään itsensä?

Kaikki eivät ehkä ole syntyjään kyllin älykkäitä ymmärtämään kaikkea. He ovat kai niitä seesteisiä ihmisiä, jotka parhaimmassa tapauksessa ovat joskus elämässään onnellisia.

Kaverini sanoi, ettei mikään ole surkeampaa kuin olla tilanteessa, jossa ei ole mitään hävittävää. Ja tokaisin, että pahinta on, kun ei ole mitään voitettavaa. Kohta mietin, että eikö sitä tilaa juuri onnellisuudeksi kutsuta, kun ei enää halua mitään muuta.

En edelleenkään osaa päättää. Ja se tuntuu estävän minua alkamasta.
Linkki


Todellisuudessa juttu loppuu aina kaksikymmentä metriä ennen eroamispaikkaa, jolloin viimeiset metrit kävellään piinaavassa hiljaisuudessa. Uuttakaan juttua ei viitsi aloittaa, kun ei sitä kuitenkaan saisi valmiiksi.
Linkki


Ja lukiessani vanhoja juttuja, huomasin, että kaikissa hyvissä oli jokin tunne mukana. Usein muualta lainattu, toisilta ihmisiltä napattu, sillä harvoinhan minulle nykyään tapahtuu mitään, minkä antaisin kuohuttaa.
Linkki


Minä kirjoitin tekstin sen hetkisellä suosikkifontillani Klangilla – kaikki muut käsin.
Linkki


Oivallukset eivät valitettavasti kysy aikaa tai paikkaa. Tai siis kysyvät: oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa.
Linkki


Vastaan sattui myös teos nimeltään Kiria-suunittelu, kulttiopus viidensadan vuoden takaa. Siinä aikansa guru opastaa, kuinka kirjoihin tulee kirjoittaa eri tavalla kuin käsin on totuttu tekemään. Kirjojen kansien väliin ei pitäisi painaa mitään, minkä joku saattaa ymmärtää väärin – erityisen turmiollista on kaikkinainen sarkasmi sekä liian pitkät lauseet.
Linkki


Jäljitimme kaiken tarhaan. Jokainen meistä muisti nähneensä kuvan, jossa vuosi pyöri vastapäivään ja joulu oli ylhäällä.
Linkki


Mietin, että olin joskus aivan omaa luokkaani. Sitten jäin sille.
Linkki


Ja mikäpä olisi hienompi tunne kuin huomata unohtaneensa, mitä äsken ajatteli – ja antaa olla. Luottaa siihen, että kohta tulee uusi ja vielä parempi ajatus.
Linkki


Ymmärsin, että on parempi keskittyä ja jättää drinkkilasin sateenvarjo piirtämättä, ymmärsin, että määrää syntyy kopioimalla, mutta laatua keksimällä. Ymmärsin monenlaista triviaalia. Kuvaamataidon seiska oli ainokaiseni.
Linkki


Lienee sanomattakin selvää, ettei vastaavaa intoa olisi syntynyt vesiväreillä ja kynällä ja paperilla, vaikka joidenkin peelojen mielestä juuri tietokoneet tukahduttavatkin lasten luovuuden.
Linkki


Kävisi kuin kaikissa Irvingin kirjoissa, joissa saatetaan vaivihkaa kuvailla käytäväsiivoojan ulkonäköä ja mainitaan sitten ohimennen, että hän kohtaisi loppunsa ironisesti kaksikymmentä vuotta myöhemmin tukehtumalla lattiarättiinsä. Tyttö jäisi pysäkille, minä matkaisin uusiin seikkailuihin.
Linkki


Bussissa naisia, hiukset märkinänsä. Mitä olen muuta kuin kävelevä klisee?
Linkki


Sittenkin oivalsin jotain suurempaa: että orgasmi puuttuu useimmilta elämänaloilta. Siksi ei osata lopettaaa.
Linkki


Minä olin viisi ja protestoin äidille, että eiväthän nuo voi sanoa, mitä mieltä minä olen. Äiti sanoi, että voivathan he aina yrittää, mutta älä alistu.
Linkki


Vaan, että katsokaa, mitä ihminen on saanut aikaan. Ihmetelkää sukupolvemme kuulentoja.
Linkki


Joskus sanotaan, että ryhmä on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. Minä sanoisin ennemmin, että ryhmä on yhtä heikko kuin sen enemmistö.
Linkki


Die Leute jammern “Ich fühl' nix,
woraus find' ich die nächsten Kicks?
So was neues zu erleben,
was auch leicht wär' auszugeben.”
Linkki


Kaikki eivät ole välttämättä ikinä eläissään kokeneet hyvän työn palauttemisen tuomaa riemua.
Linkki


Eli kun sanotaan ole hyvä, riittää, että tekee oman hyvänsä. Laupiaita ovat omahyväiset, sillä he tietävät, että hyvyys on armo sinänsä.
Linkki


Kulmikkaat lasit voi ostaa kuka tahansa uudistusta etsivä keskimääräisyys.
Linkki

Innostuin silmäämään läpi tämän vuoden arkistoni. Kokosin tähän ihan kiusallani lyhyitä katkelmia, joiden pitäisi toimia helposti ja ilman kummempia selittelyjä, ja niin vain minä tässä selitän.

***


Se on kuin joku sanoisi kiitti vitusti, eikä oikeasti tarkoittaisi kiittää.
Linkki

Joskus pienempänä ihmettelin, kuinka kolumnistit keksivät kirjoitettavaa joka viikko. Nykyään ihmettelen, kuinka he malttavat olla hiljaa ne muut päivät. Vaikka heillehän maksetaan juuri siitä.
Linkki


Istun taas tämän taulun edessä, jossa on valokuvia professoreista. Joukossa on yksi nainen, ja hänkin on sen näköinen, että haluaisi mieluummin olla mies.
Linkki

Jos minä menisin naimisiin, autoni perässä lukisi Myötä- ja vastanaineet. Tietäisittepä sitten vilkuttaa.
Linkki


– Mitä ruotsalainen jänis sanoi rautakaupassa?
– Kolme käpälää ja Black&Decker.
Linkki


Hänen kasvonsa kalpenivat ja suu juuttui ikuisuudeksi niille sijoilleen. Mietin, ettei jutultani ollut väriä tai hajua puuttunut, mutta mauton se tosiaan oli.
Linkki


Mutta ei, ei se mikään nummilapsi ollut. Samassa aloin pohtia, mahtaako lehtolapsikin olla oikeasti kehtolapsi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisin ollut kaikki nämä vuodet väärässä.
Linkki


Yksi syy on toki sekin, että olisin vahingossa kuitenkin mennyt Torniin ja kironnut Toveriin käskeneen Jannen huonoa spellaustaitoa.
Linkki


"Ylemmän tutkinnnon suorittanut olisi esimerkiksi insinööri ylempi AMK WTF".
Linkki


Ylioppilastodistuksesta saa vaikka hyvän hiirimaton, kunhan kääntää sen ylösalaisin, valkea puoli päällepäin. Se kirjava printti kun sotkee hiiren sensoreita. Sensoreiden viimeinen kosto. [tuo viimeinen lause oli se nyt keksitty uusi juttu, jonka varjolla oikeutetaan kokoelmien vakiojuttu, sisältää uutta materiaalia -leima. – PA 26.12.]
Linkki

Minusta on ältsin päheetä näyttää busseille käsimerkkiä niin kaukaa, ettei kuljettaja vielä huomaa. [Kenties parempi, ettei näe, jos huomioi, mitä merkkiä tapaat näyttää.]
Linkki


Joku, joka tuntee realliteetit kuin Paasikivi.
Linkki

Sitä etsieässäni mietin – kuten kai kuka tahansa terve mies – miltä näyttää fallistinen ohjus. Pasifistit kai itkisivät, ettei muita olekaan. Hiton wuziet, röh röh.
Linkki


Minulla on näppituntuma, jonka mukaan veroprogressiota kannattavat innokkaimmin ne, jotka eivät peruskoulussakaan ymmärtäneet prosenteista yhtään mitään.
Linkki


Historiankirjassa luki Porkkalan asemesta, ja minä katsoin, että aika rentoa kieltä on historioitsija lipsahtanut käyttämään. Että kas kun ei saman tien beissi.
Linkki


Unessani Steve Jobs, John Lennon ja Kysyn vaan olivat yhtyneet yhdeksi ja samaksi hahmoksi, joka väitti olevansa Jeesus.
Linkki


Sit niinku just hauskinta oli must tota se, ku Numi Nummelin sano summa summarum.
Linkki


Ostin sitten halpaa saksalaista juustoa, jota ihan trivialiteetin nimissä voisin kutsua saksalaiseksi jüüstöksi.
Linkki


Minä en jostain syystä keksisi lähteä miettimään, olisivatko ovelat virkamiehet keksineet nimetä työministeriön coolisti Ministry of Labouriksi ja lyhentää sen sitten iskevästi MOLliksi.
Linkki


En ollut koskaan aiemmin nuollut lyhtypylvästä, en edes jäädyttänyt alahuultani vetoketjuun.
Linkki


– Minä en usko, että ihmiset vihaavat niinkään Helmenkalastajaa kuin sitä, mitä hän edustaa.
– Mitä hän sitten edustaa?
– Itseään.
Linkki


Kännykkä-tv:n yleistyttyä lipuntarkastajat voisivat samalla kertaa vahtia, että kaikki matkustajat ovat maksaneet myös tv-lupansa.
Linkki

Kyseessä lienee viinikirahvi.


Linkki


täydellinen yo-aineen otsikko on Hyvinvointivaltio – parasiitin paratiisi?. Räätälöin tuon joskus kauan sitten. Se sisältää ylevän teeman, sivistyssanan, nokkelan sanaleikin, ajatusviivan ja – sokerina pohjalla – haastavan kysymysmerkin.
Linkki


Vuosiluvut eivät ole tärkeitä – paitsi tärkeät vuosiluvut, päättelin aikoinaan reaalikokeeseen lukiessani.
Linkki


Tätä vauhtia ensi vuoden ihmisläheisen internetsovelluksen palkinnon pokannee Hesarin näköisversio.
Linkki


Kauppislaiset puhuvat jatkuvasti substanssista. Vähään samaan tapaan kuin PA naisista. Kaihoisasti ja toivoen, että ehkä minullakin, joskus.
Linkki


Jos keskustakirjastoa ei kerran onnistuttu saamaan Kamppiin eikä Sanomatalon nurkille, ainoa järkevä vaihtoehto on rakentaa se remontoitavaan Makkarataloon. Ellei sitten kompromissiratkaisuna Santahaminaan.
Linkki


JCP: Kun on niin perkeleen pyhä, että kirkotkin on kiinni.
Linkki


– Sit sulla on tää yks sana, jota sä toistat koko ajan. Tiätkö sä ite mikä se on?
– Öö, oisko, tota, oikeesti?
– Ei, se on iglumuotti.
– Ai, enpä ois uskonu. Iglumuotti? Mitenköhän se sitten – iglumuotti – ai nojoo, tolleehan se, hehe. Pitää varoo, joo.
Linkki


Kirjoitin vahingossa palaajasta, mutta sehän olisi suomeksi come-backin tekijä.
Linkki


Kyllä moiseen tarvitaankin tyylitajuinen homo eli gaykari.
Linkki


Päätäni särkee yhä ja vuotava nenäni antaa uskottavan selityksen kaikille näille kirjoituspöytäni paperitolloille.
Linkki


Mielipidekysymyksissä totuus on alati alaston, eikä nakuasioista sovi kiistellä.
Linkki


Minä nyt toisaalta luulin myös, että kertaushajotus olisi yleisessä käytössä oleva sana, mutta ilmeisesti on sittenkin niin kuin aikoinaan kutsunnoissa kertoivat, että Intti on jees!.
Linkki


Teille tietämättömille voisi otsikoida n00beille suunnatun opastuksen.
Linkki


Kirjataan tässä vaiheessa muistiin kehittämäni uudissana, umgreifen, joka tarkoittaa baarista toiseen vaihtamista
Linkki


Avioliitto vähentää miesten riskiä sairastua masennukseen ja vastaavasti kasvattaa naisten riskiä. Valtion tulisi kansallisen mielenterveyden nimissä suosia homoliittoja ja tyystin kieltää lesboliitot.
Linkki


Kertokaa vielä, mihin voisi kytkeä sanaparin kanssalaiset, medföljare, niin pääsemme tästä pikapuoliin nukkumaankin.
Linkki


Hänen mukaansa maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokaisen digikameran tilalla olisi sähkökitara.
Linkki


Älykkään vaikutelman saa aikaiseksi, kun ymmärtää puhua oikeassa kohtaa prosenttiyksiköistä.
Linkki


Tai miettiä, onko suoriutumiskeskeinen yhteiskunta niin kiva juttu. Mika Myllylä riutukoon suolla, kun tekee sen kerran vapaaehtoisesti.
Linkki


Minä kun aina tykkään kysellä kaikkea epäoleellista. Myyjän kengänkoko oli 44, mutta hän kertoi, että ne olivat väljää mallia. Tavallisesti hän hankkii neljävitosia. Nätti nainen, ei siinä.
Linkki


Olethan 17 vuotias ja omaat hyvän suomenkielen taidon
. [sic][sic][sic]

7 päivää -lehden rekryilmo.
Linkki

Omo kertoo mainoksissaan, että Lika on hyväksi. Siksikö heidän pesuaineensa eivät poista sitä vaatteista?
Linkki


Kaiken maailman SAKin hivutusta [ihan vain sakinhuvituksen hengessä laitoin].
Linkki


idiootit, jotka hokivat elämä on laiffii. Nyt sama porukka sanoo enää elämä on. Kukahan keksii lanseerata pelkän elämän?
Linkki


Mietin sitäkin, että Springsteen ja Willis ovat molemmat aivan Brucen näköisiä. Sehän on lyhenne sanoista brute force, ellette tienneet.
Linkki


Olen saattanut ihmetellä ennenkin, miksi verotuksesta ei puhuta mitään peruskoulussa. Se kun sentään koskettaa meistä kaikkia [toisin kuin vaikkapa seksivalistus]
Linkki


Vastaisen varalle voitaisiin määritellä, että älypuhelin on sellainen, johon on saatavilla uusimmat virukset.

Ihan vain tiedoksi, että minä vihaan kaikkia väännöksiä tuosta alkuperäisestä teemasta. Vihasin jo vuoden 1994 mainosta Kesä lyhyt, Jättis iso. [Vihaan myös kaikkia viittauksia sietämättömään keveyteen.]
Linkki


Ennen mies sanansa myö kuin maata syö (another one bites the dust), kuten Vanha kansa oivasti kristallisoi kantansa blogiskenen kaupallistumiseen vuoden 1953 paluuhittisinkunsa nimessä
Linkki


Minä olen aika varma, että Iken alla -läppä on kulutettu jo puhki, mutta itse keksin sen vasta nyt.

Joku ehdotti, että tupakoitsijoille tarvitsisi laittaa sellainen merkki otsaan, jotta [en muista miksi, oli sentään jo aika myöhä]. Tarkoitat ilmeisesti polttomerkkiä? kyselin nokkelana.
Linkki


Minua vain jotenkin huvitti, että vaikka elokuvan rakkaustarina oli yhtä äärimmilleen venytetty kuin Angelina Jolien alahuuli, kappale ei jää tunnelmaltaan yhtään vähäisemmäksi. Angelina Jolie. [kuka näitä nimiä oikein suunnittelee ihmisille. kannattaisi Nokiankin palkata sama kaveri miettimään mallinimiä.]
Linkki

Eli: tilanteessa, jossa mummot kieltätyvät antamasta rahaa rippikoulun asemesta Prometheus-leirin suorittaneelle lapsenlapselleen, voitaisiin puhua protusorrosta.
Linkki

Näin riittää, että muistaa, koska on syntynyt. Ja sen voi prujata ajokortista. Kuluvan vuoden nyt saa aina googlattua.

Entäs sitten, kun netti ei toimi etkä pääsee googlaamaan? kysyvät teknofoobiset vastaanhangoittelijat tietenkin. Aivan kuin siinä vaiheessa ei olisi hieman suurempiakin ongelmia kuin miettiä jotain niinkin epäoleellista kuin ikäänsä.
Linkki


Toinen vaihtoehto on, että edessä oleva asiakas valitsee ässäarpansa kansiosta niin monimutkaisella algoritmilla, että joutuu turvautumaan laskimeen. Ja nuo kännyköiden laskimet kun ovat hieman mitä ovat. Neliöjuurikin puuttuu.
Linkki

Mietin, miksi en enää kävele. Minä liikun vain juosten ja bussilla. Kävellen kun en ehtisi kyytiin.

En kehdannut kertoa, mitä tapaan tehdä deodorantillani [tilanteessa, jossa deodoranttiani nuuhkuteltiin ringissä] – paikalla oli sentään naisiakin.

Like. No. Other; minä olen Sony, sinun viihde-elektroniikkavalmistajasi, älä pidä muista valmistajista.
Linkki


Ymmärrän kyllä, että oikeasti wap kuuluu samaan surullisenkuuluisaan sarjaan kuin paavi ja Matti Nykänen.

Parasta lapsuudentarinoissa on, että niitä on helppoa luoda lisää. Väittämällä, että tein nykypäivän hölmöilyni pikkulapsena voin uskottavammin julkaista ne.
Linkki


Koska en enää pysty miettimään muuta kuin että hevibändin keikka voisi päättyä ilotilutukseen, lienee aika kömpiä taas nukkumaan

Niin, Oopa, hirvethän hyppivät sillä pöydällä, mutta kyllä tällä kertaa olisi ilmeisesti sittenkin oikein sanoa, että nostin kassin pöydälle.
Linkki


Voi siis ristikanta ei, tiätsä, oikein oo sellanen kesäjuttu. Kyl tuolla perällä saattaa olla jotain, mutta kokoja on varmaan kauheen huonosti, mies sössöttää uskottavasti, ässä on soinnikas, hiukset otsalla. Farkut ovat hieman kuluneet: osa kulutuksen jäljestä on haalistunut pois ja housut näyttävät paikoitellen lähes uusilta.
Linkki

Fan, niin kuin me Hankenilla sanomme. [hahaa, jäit kiinni, oikeasti Hankenilla sanotaan vittu ihan niin kuin kaikkialla muuallakin]
Linkki


Minun keinoni suojella rajallista havainnointikapasiteettiani infoähkyn hyö'yltä on olla koskaan lukematta mitään Comic sansilla kirjoitettua.
Linkki


Kaverini pohdiskeli äskettäin, mikä olisi pedofiilin vastakohta. Siis sellainen, joka sekaantuu turhan iäkkäisiin tapauksiin. Olisiko nekrofiili, vastasin.
Linkki


Myös toinen joukkue oli pesänrakennuspuuhissa saapuessamme. Sen verran avuttomasti pelasivat, ettei sentään tarvinnut pesiskateudesta kärsiÄH.

Katsokaa vain, kuinka vuoden kuluttua kaikki pelaavat pesäpalloa. Teekkaritkin perustavat joukkueen nimeltä HUTin keittäjät.
Linkki


On aivan mahdollista, että Nokian tuotteet eivät jatkossa henkilöidy Kallasvuohon aivan yhtä kiinteästi kuin Applen laitteet Jobsiin.
Linkki


Helppoahan sitä on poimia mukaan jostain kadunkulmasta, lykätä hiemaan rahaa ja polkaista pari kertaa – vaan annas olla, kun pitäisi laittaa tavara uudelleen kiertoon, löytää kaupunkipyörälle jostain vapaa teline.

Tietenkin, jos olisi haka neuloja, ei tarvitsisi hakaneuloja [hihhaa, huumorikiintiö täytetty].
Linkki


Kun Bebekin täti kysyy, haluatko mukaan pahvinkappaleen, joka estää hentoja viisareita taipumasta kuljetuksen aikana, älä vastaa ylimielisellä katseella ja sano, että en tod, kiitti vaan, on meitsi, kato, ennenkin niinku viisareita kuljetellut.
Linkki


Ei minulla ole muuta sanottavaa kuin että, kas kun Apocalyptica ei suojannut soittimiaan sellofaanilla.
Linkki


Olo on kuin hetkellä, jona salainen ihastus vastaakin katseeseen. Mitäs nyt tehdään? Onneksi minulle ei ole koskaan käynyt noin.

Yhden teorian mukaan jokainen ihminen on oikeassa kerran elämässään. Tai ainakin minä sanon noin aina erehtyessäni.
Linkki


Höh, huijasin, oikeasti lattia on lakaisematta siksi, että sitä ei näy
Linkki


Minä luin kaupasta juomista hakiessani Seiskan kannen, jossa kerrottiin Matti Vanhasen kiihkeästä seksisuhteesta ja mietin, eikö kiihkeys liity seksisuhteeseen elimellisesti.
Linkki


Minä toisaalta yritin opettaa luokkakareilleni myös, että tulee sanoa parempi paras eikä hyvempi hyvin. Turhaan. He eivät ikinä oppineet sitä eikä minulle lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uudet kaverit
Linkki


Se-sel-sellisti, mi-mistä si-nä ttt-tiesit, et-ttt-äätätäiti, mies änkytti.
Kuten ennakkoon arvelin, olin erehtynyt. Kyseessä oli näemmä Psellisti.

tilasin varmuuden vuoksi rikosrekisteriotteeni. Paperi maksoi kymmenen euroa, eikä siinä edes lukenut mitään. Kyllä taas harmitti, että jätin nuoruuteni elämättä.
Linkki


Aiemmin päivällä olin hymähtänyt, kun en ollut löytää huonetta 404.
Linkki

Finrexin sopii muuten mainiosti yhteen Camparin kanssa.

Ajoin autoa ja kuuntelin, kuinka kaiken maailman urpot soittivat studionumeroon nähneensä hirven tai viljapuimurin ja mietin, mikä kumma heitä motivoi. Mikä kukaan on naureskelemaan blogaajille näiden säälittävyydestä tuohon verrattuna.
Linkki


No, tunteilu sikseen [kirjoitin vahingossa tunteilu seksiin – mikä absurdi ajatus!]
Linkki


Ymmärrän senkin, että lentokentällä ei ole syytä mutista epämääräisesti pommista joka välissä, ei huoahtaa liian helpottuneen näköisesti läpäistyään metallinpaljastimen – eikä kertoa passintarkistajalle, että Kaikki menee suunnitelmieni mukaan.

Mietin vain, mitä Sektorin kommenttipalstan urpot itkisivät, jos Apple toisi automaattisesti kääntyvän näytön iPodiin. He valittaisivat, että niin niin, mutta toi ei toimi avaruudessa.

Vihje: Saat enemmän hakutuloksia, mikäli poistat lainausmerkit, google neuvoo.

Voisi neuvoa myös, että laittamalla hakusanaksi free goat porn saat vieläkin enemmän hakutuloksia.
Linkki

miksi ihmeessä Kalliosta löytyneiden salaamattomien wlan-verkkojen löytyminen julkaistiin kuin poliisi olisi paljastanut merkittävän hamppuviljelmän?
Linkki


Kiltteys ei ole seksikästä, ja seksikkyys on korvannut hyveellisyyden ihmisyksilön pyrkimyksenä [ironista on, että Matti Vanhanen pärjää jostain syystä molemmissa rankkauksissa.
Linkki


Pettynyt sitä vastoin olin huomattuani, että Cityn toissanumeron kannen väärinlukemisen tuloksena syntynyt kulinarsisti tuotti sekin yhden osuman.
Linkki


Nykyään haluavat sen sijaan tietää, mitä douppia olen ottanut. – Hehjoo, ai ett' Camparia, giniä ja punasta vermuttia, älä viiti, kyl sä hei mulle voit kertoo.

Ärsyttää, kun ihmiset sanovat älä viiti yhdellä teellä. [vitutaako suorastaan?] Melkein yhtä typerää kuin puhua blogaamisesta yhdellä geellä.
Linkki

Joku ontuva huumoriblogaaja voisi todeta, että varmaksi voidaan sanoa ainoastaan, että [Bodom-jutussa] kyseessä ei ollut ainakaan soputeltta.

Smogu sijaa antaa on huonoin vähään aikaan keksimäni aasinsilta.

Teinityttö toisteli paniikissa, että nyt mä kuolen, ne tappaa mut. Empaattisena ihmisenä toivoin, ettei hänellä ollut povarin lahjoja. [öö, onko povarin lahja taskulämmin kossu?]
Linkki


Mietin vain, oliko Vanhanen sitten anaalisen seksikäs.

Matin ja Merjan ero kuulemma HOITUU SOVUSSA. Media-blogi osaisi varmaan kertoa, onko Sopu Apu-lehden rinnakkaisjulkaisu.

Tilasin kanahampurilaisen ja hän kuuli sen triviaalisti kalaksi. Tilasin Spriten ja ihmettelin, miksi saamani juoma oli ruskeaa. Kohta oivalsin hänen tulkinnieen minun pyytäneen lightin. Kolan siis. Mitäs siinä, ranskalaista pernavoita maiskutellessani mietin, että tulipa kokeiltua jotain uutta.
Linkki

Voi tätä maailmaa: Kiinassa iskee Khanun, Japanissa Koizumi etenee rytinällä – tietää Satanen kertoa.
Linkki

Wtf-koirana tunnetun käyttöliittymäinnovaation ilmestyttyä näkyviin pastori intoutui suorastaan suitsuttamaan, että Bill Gates on kyllä itse piru siinä, missä Steve Jobs on Jumalan remmissä.
Linkki


Tässä samalla patentoin myös termin teknofiilistelijä, joka tarkoittakoon rennnosti ottavaa teknologiaintoilijaa.

Oletteko koskaan miettineet, kuinka typerältä näyttäisi, jos web-osoitteiden alussa ei lukisikaan www, vaan vaikkapa rrr tai qqq?
Linkki


Mutta sitten kuuluikin vallan kauheita: kuulin Karu sellin lähteneen [aika hyvä poljento, olisikohan tuossa aineista suomirokkibiisin kertsilyriikaksi].

Ai blogia, olen lukenut niistä. Valtamedia kuulemma pelkää nousevaa kansalaisjournalismin aaltoa ja kaiken kerrotaan 'sujuvan suunnitelmien mukaan' – en kylläkään tiedä kenen, kommentoin asiantuntevasti.

Aikamoista koohotusta ollut. Jopa siinä määrin, että aloin miettiä, mitä vauhtisoikeus olisi. Olisiko se sitä, kun ympyrä venahtaa matkatessaan niin kovaa, että aaaaaiiikkaaaaa aaaalllllkkaaaaaa, hihii tiedättehän.
Linkki


Jotenkin tuntuu niin tyhjältä ja epäreilulta. Minä sentään modasin Mac minin onnistuneesta ilmalaivaani ja asensin iPodin kuoriin c-kasettisoittimen eivätkä pahaiset hyväkkäät suoneet linkkausta.

Suomessa olen tottunut perinteisesti siihen, että kielenopettajilla on jotain sisäsyntyistä ja periaatteellista loogista ajattelua vastaan.
Linkki


Kun hersyttelee mielessään, kuinka nokkelasti sivaltaa niistä Ilta-Sanomien ulkomainoksista, joissa Erkki Liikanen esiintyy arveluttavasti pullottavissa harmaissa kalsareissa.

Sittenkin Applella olisi vielä varaa trimmata logistiikkaansa. Ihmislähtöisestä suunnittelustaan tunnetun firman luulisi ymmärtävän, että älykäs suunnittelija on havainnut, että yhdeksän kuukautta on sovelias aika odottamiselle.
Linkki


BPT: Oli kyllä aikamoista settiä viime yönä. Mä en oo ennen nähny tollasta kielitemppuilua, piinaavaa hersyttelyä ja sitten yhtäkkistä kulminaatiota ja mieletöntä lopputykitystä. Upeeta. Mutta sittenkin, eihän tää voi tällaisena jatkua. Sun pitäis tajuta, että sä oot nyt naimisissa. Et sä voi vaan huumoriblogata yökausia.
Linkki


Rakenteen ansiot ilmeisiä, voiko asiaa enää äidinkielenopettajamaisemmin ilmaista? [se on sittenkin kauneinta, mitä kaltaisellesi puhuekyvyttömälle raukalle voi sanoa]
Linkki


Hän tarkoittaa, että vaikka minä lainausmerkit sanan ympärille laittamalla osoitan, että ymmärrän, että sanavalinta on huono, minä en kunnioita sinua, lukijani, sen vertaa, että korjaisin sen.

Ja mietin, että siksi [koska eivät anna maksaa kortilla kapakassa] käteinen on saksaksi Bargeld.
Linkki


Mimosa sitäpaitsi valitti, että hänestä on tullut Blogistaniassa silkka tekstiobjekti.

JCP: Älä ny taas avaudu. Kato, kun ortodokseilla on erilainen risti ku katolisilla, niin siinä oli siis kyseessä niinku ristiriita. Taajuutsä. Siks ne kirkot eros.
PA: Niin, ristiriita on tunnetusti jälleen yksi Agricolan kehittämistä sanoista.
PA: Paitsi, että se kirjotti sen ceellä...
Linkki


Minä olen kaihomielisenä romantikkona aina jotain kirjoittaessani kuvitellut yleisökseni tulevan puolisoni. [Kuten mainittua: tulevalle pomolleen – Isosisko]

Jos aloittaisin tämän blogin nyt, valitsisin nimeksi luutavasti seksikkäästi: Blog Helsinki.
Linkki


Uskottaviksi edgelläkävijöiksi itseään luulevat keski-ikäiset puhuvat Kuukkarin jutun jälkeen lastuista ja olettavat sen olevan samalla tapaa tyylikästä kuin kömpelöiden bluetooth-handsfree-härpättimien kera kulkeminen.
Linkki


Niin, ja tosiaan, Jouni Tervo sen sanoi. Oikeasti minäkin lähdin Saksaan vain, jotta päivitykseni näyttäisivät ilmestyvän tunnin myöhempään kuin tekevätkään, ja minä saisin kybällä lisäpropseja.
Linkki

Ja Hesari on avannut jälleen kymmenen uutta blogia. Kiinan kerrottiin aikoinaan voittavan Neuvostoliitto antamalla ensimmäisenä päivänä 10 miljoonaa sotavankia ja jollei se vielä riitä, antamalla seuraavana toisen mokoman lisää.

Onko sattumaa, että sanat metabolismi ja metablogismi muistuttavat toisiaan?

Onko mahdollista keksiä mitään nokkelaa, joka yhdistäisi katkaisuhoidon ja lauseet, jotk
Linkki


Kotiin osaaminen voi olla hankalaa, jos on saapunut paikalle taksilla.
Linkki


Pitkien lukijoiden ei silti kannata heittää toivoaan, sillä kuten Vt aikoinaan luonnosteli, huumoriblogaajat ovat pitkiä ja huiskeita ja PA vieläpä vannoutunut funktionalisti.
Linkki


Visioni ainoa aukko on, ettei maailmassa ole tiettävästi yhtään ihmistä, joka haluaisi kuunnella myöskään Radio Novan puhuttuja osuuksia.

Minusta tuntuu, että jos valitsen presidenttiehdokkaani tämän kielivirheiden perusteella, päätökseni on sentään huomattavasti rationaalisempi kuin valtaosalla äänestäjistä.
Linkki

Mutta jos aa kerran voi olla mitä tahansa, eikö silloin ole ihan sama, onko meillä yksi vai kaksi aata, kun se kerran voi olla mitä vaan? ihmettelin. Isä nyökytteli tyytyväisenä: Juuri niin. Tiesinhän minä, että ymmärtäisit.
Linkki


Ovatko vanhempasi ydinvoimalaoperaattoreita, vai kuinka olet noin luonnottoman upea? minä tietenkin kysyin. [sinä se osaat puhua ukrainalaisnaisille.]
Linkki

– Moi, mä oon PA
– Jaa kuule, en oo tarjoomaza.
Linkki


Sama porukka, joka kutsuu neuleita paidoiksi, kutsuu yökerhoja baareiksi.
Linkki


Hyvää, kiitos, näin sinusta unta viime yönä. Ei niin saa sanoa, jätin lopun pois.
Linkki

Tulin vain toivottamaan jouluja Vt:lle. Ja kaikille vakikommentaattoreille ja -lukijoille sekä sinulle Saija Varjuksen rintoja etsineelle. Niin joulu joutui.

Joskus jossain nuortenlehdissä on lukijakirjeitä, joiden lopussa lähetetään terveisiä joillekin tyypeille ja sitten kaikille, jotka ootte jaksaneet lukee mun vuodatuksen loppuun asti. Lisätään tähänkin tekstiin sellaiset, mutta vasta ihan loppuun, jooko.

Toissayönä heräsin kirjoittamaan muistiin, että eivät suuret sahat puuta halkaise.

Eilen joulukuusta jalkaan askarrellessamme tuli mieleen, vaikka operoimmekin taltalla ja vasaralla.

Löysin äsken mantelin, mutta laitoin sen takaisin puuroon, kun muut syöjät nukkuvat vielä ja olisivat kuitenkin väittäneet minun huijanneen.

Joskus on uskottavaa huijausepäilyt välttääkseen huijata. Hieman kuin iTunesin älykäs satunnaissoittotoiminto, joka ei soita peräkkäin saman artistin kahta kappaletta, koska se ei tuntuisi satunnaiselta.

Toteutanpa aikeeni ja julkaisen alla jouluspesiaalin. Tämän kirjoitin ala-asteen kuudennella luokalla, ja se oli jonkinlainen uuden aikakauden alku. Pikkuveli-hahmon ensiesiintyminen ja niin ikään ensimmäinen haparoiva yritys ujuttaa huumoria kouluaineeseen. [Kyllä minä tiedän, ettei enää ole ala-astetta, mutta silloin oli. Olen katsokaas samanlainen vanha höppänä kuin joku, joka selittää tehneensä jotain tokaluokalla, siis oppikoulun.]

***

Ihan tavallinen joulu

"Joulupukki, joulupukki...", kuulen jonkun hoilaavan herätessäni. Katselen ympärilleni ja näen pikkuveljen, joka selittää, että olisi hirveää, jos hän ei muistaisi laulun sanoja, kun joulupukki tulee. Sanon olevani samaa mieltä ja menen keittiöön.

Äiti on laittanut riisipuuroa niin kuin aina jouluaamuna. Menen paikalleni. Nuorimmainen löytää mantelin. Pikkuveljeäni harmittaa, sillä hän söi mantelin tämän joulujuhlassa, vaikka siitä olisi saanut palkinnon. Samana päivänä hän oli nielaissut myös kymmenpennisen.

Mummo tulee puoliltapäivin koiransa kanssa ja alamme koristella kuusta, jonka isä on löytänyt maantien varrella kasvavasta metsästä.

Äiti haluaa laittaa lasipallot, koristeista kauneimmat, jotta lapset eivät niitä rikkoisi. Hän kuitenkin kaatuu joulukuusen päälle. "Ihan niinku telkkarissa", pikkuveli hekottaa.

Iltapäivällä pikkuveli vaeltaa ympäri taloa yrittäen löytää piilopaikkaa isän lahjalle. Hän löytää sopivan kolon ja juoksee tohkeissaan kertomaan siitä minulle. Arvelen, ettei isä ryömi sänkynsä alle ja pikkuveli on tyytyväinen.

Illalla äiti rakentaa piparkakkutaloa, jokavuotista päänsärkyään, joka tosiaan saa hänet hermostumaan. Viimein hän saa talon valmiiksi.

Ovelle on ilmaantunut joulupukki, joka kysy, onko täällä kilttejä lapsia sekä koputtaa lattiaa kepillään. Piparkakkutalo sortuu kepin kopinasta, ja äiti päästää korvia vihlovan ei-huudon. Joulupukki lähtee vastauksen saatuaan, mutta unohtaa onneksi lahjat eteiseen.

Isä menee parvekkeelle ja huomaa mummon koiran syöneen joulukinkun. Hän kertoo äidille kinkusta, mutta äiti on yhä suunniltaan piparkakkutalosta. Isä päättää mennä nukkumaan.

Vasta silloin pikkuveli muistaa lahjansa. Hän hakee sen piilosta ja vie sen nukkuvalle isälle. "Hyvää joulua, isä!" hän kuiskaa ja puristaa isää kädestä.

***

Joo, hei, jouluja teillekin.

Ah, välipäivät ovat täällä. Vapaat hetken koulun ja joulun välissä. Ei kai siihen väliin mene kuin älliä. Äh.

Mietin hiljattain, kuinka vaikeaa aforistikoilla onkaan. Aforismi kaiketi eroaa nokkeluudesta ajattomuudellaan. Ja inauksen pessimistisesti voidaan olettaa, että mikä tahansa ajaton on joko a) keksitty tai b) liian huonoa keksittäväksi.

Ehkä tuosta voisi kirjoittaa aforismin.

***

Ilman hattua, sillä lämpötila oli 0,3, ei siis pakkasella, lähdin kotoa, hieman tylsiintyneenä, epätarkoituksenmukaisena ja kiukutellen. Miksi kummassa minun pitäisi lähteä kävelemään jonnekin PC Superstoreen ostamaan jotain papereita.

Siksi, että piti näyttää, että pääsin tänään sängystä ylös.

Harkitsin reittejä, päädyin kävelemään rantaa pitkin. Mietin, että on oikeastaan kiinnostavaa, että vaikka auto on oleellisesti moottori, siitä ei kuulu moottorin ääntä. Ulospäin kuuluu vain epämääräistä viuhunaa, sisään ei nykyautoissa muuta kuin epäonnistuneen suunnittelun aiheuttama renkaan jylinä.

Mietin hiuksiani, joita olin äsken saanut olla tökkimässä. Toivottavasti en tänään törmäisi häneen, vasta huomenna, jos vaikka saisin aikaiseksi leikkauttaa hiukseni siksi. Kasvotkaan aivan kunnossa.

Mietin, että nyt se sitten oli, se aika, jota taannoin mietin. Kokeiden jälkeinen tyhjyys, jona saattaisin istua kannonnokassa päivystämässä, törmätä häneen. Tämä päivä ja huominen.

Enhän ollut edes aikeissa ostaa mitään Stockalta. Silti poikkesin sinne ensimmäisenä. Tietenkin, Aleksia käveltyäni. Tietenkin, katsomaan, paljonko kaikkea ohjaavat kaukosäätimet maksavat. Minäkin haluaisin kaikkea ohjaavan kaukosäätimen. Luultavasti aloittaisin itsestäni.

Alakertaan siis, ei turvaa hissistä, ei sovituskopin peilistä. Hengästyneenä, janoissaan ja hajalla. NTP-olosuhteissa.

***

En voi kertoa siitä mitään, sillä en muista. En muista, kuinka ensin näin hänet, en, kuinka tunnistin, kuinka ryömin levykorin alle piiloon uikuttamaan.

Hänellä oli päällään harmaa takki. Ehkä hän käyttää turkkia vain pakkasella. Hankala kai moinen tavarataloryysiksessä olisi. Vaikeaa häntä oli se päällä tunnistaakaan. Olen voinut kävellä ohi monta kertaa.

Mietin, oliko hän sen naisen seurassa, siltä vaikutti. Lähtivät kävelemään pois musiikkiosastolta. Kohti alaspäin tulevia liukuportaita. Tuo on hankala paikka, minäkin kävelen aina väärille portaille. Ehkä ne ennen toimivat toisin päin, muttei kukaan muista varmaksi.

Lähdin perään. Kyllä hän oli sen naisen kanssa, puhui hänelle ja molemmilla oli Kirjatorin muovikassit käsissään. Voisiko olla äiti? Ei hän näyttänyt upealta.

Kääntyessään vasemmalle portaisiin hän näytti kuin nähneen minut. Ovatko hänen kasvonsa niin kaidat, että silmäkin osoittaa puoliksi sivulle? Kaula pitkällä kuin joskus, kuin aina.

Olin neljätoista askelmaa heidän takanaan liukuportaissa. En minä niitä laskenut. Katsoin kenkiäni ja olin tyytyväinen, että putsasin ne lähteissäni.

***

Olivat pysähtyneet katsomaan jotain, selkä käytävälle päin. Moi, tarjosin hänen niskalleen. En kai uskalla lähestyä häntä kuin takaapäin.

Ei kuullut. En minä niin hiljaa sanonut. Niin kuin kevätjuhlan jälkeen kirkon edessä, kun sanoin jotain eikä kuullut. Ensin raukka uskaltaa sanoa jotain ääneen, niin että toisen pitäisi se kuulla, mutta toinen ei reagoi mitenkään. Lähe meneen, will ya.

Koetin uudestaan. Hän kääntyi. Moi, mä en kuule mitään, hän selitti. Miksi hän niin sanoi, eihän hän voi tietää minun sanoneen mitään, ellei ole kuullut. En minä sitä miettinyt silti. Mietin, että tässä olen jälleen teloituslinjalla. Saisin pyytää kerran armoa, mutten saa sanaa suustani.

Olisin voinut vastata jotain nokkelaa, mutta tyydyin johonkin joohon. Olin lähdössä pois, aivan kuin kyseessä olisi ollut vain ohimenevä törmähdys. Hän kysyi, mitä kuuluu. Niin, viimeksi sen tein minä. En olisi kai halunnut hänenkään tekevän, sillä tiesin, etten ollut parhaimmillani.

Hyvää, kiitos, näin sinusta unta viime yönä. Ei niin saa sanoa, jätin lopun pois. Olisin voinut kertoa, että joo, tentit loppuivat eilen, mutta miksi, kun ei itseänikään kiinnosta. Ei minua kiinnosta varsinainen kysymyskään, olisin mieluummin miettinyt, kuuluuko mitään ja mistä johtuu, ettei. Paitsi nyt – nyt kuului ja tuntui taas.

Hänellä oli uudet silmälasit. Matalat kulmikkaat, trendikkäät, mutta – hirvittää sanoa – ehkä sittenkin hieman tavanomaiset. Jotenkin pidin vanhoista soikeista. Kaikkien kasvoille soikeat lasit eivät sovellu, sillä ne saavat kasvot näyttämään pyöreiltä. Hänen yhtä aikaa pyöreän täyteläisiin, silti kapean kauniisiin kasvoihinsa ne sen sijaan sopivat mainiosti. Kulmikkaat lasit voi ostaa kuka tahansa uudistusta etsivä keskimääräisyys.

Sulla on uudet lasit, olisin voinut sanoa. Tai aloittaa pikkuälykkään keskustelun ostamistaan kirjoista. Enkä minä tiedä, myydäänkö Kirjatorilla pikkuälykkäitä kirjoja.

Päädyin kysymään jotain typerää pääsykokeista. Pääsykokeista, kaksi päivää ennen joulua.

Hieman kummastellen totesi, ettei kirjojakaan ollut vielä kerrottu. Kyllä minä sen tiesin, miksi kysyin. Olisin voinut kertoa pääsykokeisiin liittyvän vakiojuttuni. Sanoa jotain sukkelaa, kuten joskus aiemmin aiheesta. En sanonut.

Oli olemassa loputtomasti hyviä repliikkejä sekä yksi mieli, joka halusi vain pyörtyä kaikessa rauhassa.

***

Hän tulkitsi, että se siitä ja toivotti hyvää joulua. Ehkä hän hymyilikin. En nähnyt, sillä tuijotin hänen silmiään. Hän ei jätä muuta mahdollisuutta. Se on kummallista, en aina jaksaisi katsella ihmisiä silmiin, mutta tosipaikan tullen en muuta teekään. Luulin, että se olisi toisin päin.

Toivotin samaa, ehkä mutristin suutani, kenties kohotin kulmiani. Käännyin kannoillani ja kipitin karkuun. I won't look back, I won't look back. Minä olen ikuisesti se, joka poistuu.


Saat jopa
6h
puheaikaa/6kk

, Sonera lupaa. Tuohan tarkoittaa tuntia kuussa, varttia viikossa ja jopa kahta minuuttia päivässä. Whupii.

Mainoksen alalaidassa mainitaan ohimennen, että edun saadakseen on oltava ollut Soneran asiakkaana yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta ja keskimääräisen puhelinlaskun on oltava ollut [On oltava ollut, joojoo, osaat sinä – laita se vielä kerran] vähintään 40 euroa. En minä tiedä, kenties tällaisia ihmisiä on [oltava ollut] todella olemassa. Eihän vuonna 1997 edes teineillä ollut vielä puhelimia.

Minusta, arvaisitteko, Sonera Piste on vähänks tyhmä nimi. Vielä hölmömpää on toki kirjoittaa nimi Asterix-kapitalisoinnilla PiSTE.


[No nyt on Sonera saanut koko loppuvuodeksi. Olet sinä aika epeli!]


***

Petteri Järvinen kirjoitti [ilmainen versio Järvisen sivuilla] tänään hyvin Hesarin yleisönosastossa. Hienoa, että valtakunnan ykkösnörtti [vai joko Kasvi on mennyt ohi] jaksaa ottaa kantaa.

Jokaista uutta valvonnan muotoa voidaan perustella hyvillä tavoitteilla. Valvontakamerat lisäävät turvallisuuden tunnetta, poliisin kamerat vähentävät onnettomuuksia ja tallennusdirektiivin yhteydessä vedottiin taisteluun terrorismia vastaan. Sillä perustelulla on niin idässä kuin lännessäkin viime aikoina saatu läpi melkein mitä tahansa.
Ongelma on siinä, ettei kukaan valvo kokonaisuutta. Tie isoveljen yhteiskuntaan on yksisuuntainen.

***

Tarja Halosta sitten mollattiin vuorostaan maanantaina. Nyt kelpaa olla tyytyväinen.

***

Jos jutun [HS €] otsikko on


Tutkimus: Perusopetuksen tuottavuus laskenut

, ketään tuskin yllättää, että se sisältää seuraavan oivalluksen:

erityisopetuksen lisääntyessä opetuksen tuottavuus heikkenee. Koulujen koon kasvu taas parantaa tuottavuutta. – – "Koulun kokoa kannattaa kuitenkin jatkuvasti kasvattaa", Moisio päättelee.


[Ihan kuin sinä olisit joku sanomaan. Sinähän ilmeisesti kuvittelet, että blogitekstien pituuden kasvu parantaa tuottavuutta, ja tekstien pituutta kannattaa näin jatkuvasti kasvattaa.]

***

Ja vielä... Tutustukaa tuoreimman Joy of Techin kyselyn tuloksiin, niin saatte hyvän arvion blogien yleisestä luotettavuudesta. [jäljempi linkki luultavasti lakkaa toimimasta, kun seuraava sarjakuva julkaistaan]

***

Testitulokset julkaistaan, kun on saatu huijatuksi mieleiset, eikö vain.

Älykkö

Älyköt ovat uteliaita ja tiedonjanoisia. Heidän elämänsä pääasiallisena näyttämönä ovat abstraktit areenat. Heidän arkensa sijoittuu usein ajatuksiin, ideoihin, keskusteluihin ja muihin henkisen maailman ilmentymiin.

Elämäntapaprofiili

via

Siinä minä olin pohtimassa soveliasta alkua blogitekstilleni, kun aloin miettiä, miksi Hesarin Unski ja kumppanit kutsuvat yksittäisiä merkintöjä blogeiksi. Kyseessä on saman tapainen ilmiö kuin muna(t)-sanasssa, josta ei enää tiedä, mitä se tarkoittaa eikä, montako niitä on.

Presidentinvaaliblogista tuli mieleeni Sedis, joka on tunnetusti Tarjan kannalla. Hienoa, joillakuilla meistä on mielipiteitä ja kanttia seistä niiden takana.

Ja ymmärtäähän sen, että joskus on hieman tingittävä ihanteista, mutta ihan vain rahan vuoksi. Olisihan se aika perverssiä pitää blogia saamatta siitä rahallista korvausta.


Älä usko nettitestiin,
älä usko perinteisiin.

Google-mainokset ovat keino löytää syvin itseys kaiken kuonan keskeltä.

***

Idolseista sentään olen eri mieltä Sediksen kanssa. Minusta on hienoa, että Ilkka voitti. JCP lähetti minulle Saksaan taannoin alkupään jakson, jossa Ilkka laulaa [minusta termi vetää kuulostaa sittenkin enemmän haluatko pornotähdeksi -sanastolta] veljensä kanssa Tuhannen yötä.

[– – jakso, jossa Ilkka vetää veljensä kanssa tuhannen yötä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jotenkin tuo ei kuulosta minun jutultani.]

Minusta se oli tuon ohjelman mittakaavassa hulvatonta. Samalla lailla kuin arkielämään tottuneille tuntuu jotenkin absurdin pöhköltä, kun Jone Nikula huutaa

Verta! Terästä! HEVOSIA!


Vt:n juttujen lukijat taas pohtivat, että olipa tavanomainen tuotos tänään ja mihin jäi se lapsennahkainen satulalaukku.

Harmittelin JCP:lle, että nuo mainiot Idolsin mittakaavassa satiirikot putosivat pois, mutta JCP:pä kertoi ilokseni, että Ilkka oli mukana vielä finaalisakissa.

Ja meni mokoma loppuun asti, vaikka tuomarit yrittivät lynkata pitkin matkaa. Viimeisessä lähetyksessä sitten nappasivat jostain ylimääräisen kivakiva-vaihteen päälle ja kuin taikaiskusta oli Ilkassakin sittenkin ainesta.

Sanoivat, että hänelle sopivat mainiosti hempeilyslovarit. Ja laittoivat ihan piruuttaan laulamaan jotain aivan muuta valitessaan kullekin artistille mahdollisimman hyvin luontuvan kappaleen.

Kaikki eivät tiedä, mutta olen varma, että Ilkan voiton varmisti vasta viime metreillä esille tullut kyky. Hän on taitava etäisyyksien arvioija. Muistattehan, kuinka hän kertoi Ellenille ja sille miesjuontajalle seisseensä seitsemän metrin päässä tuomareista. Ei tuohon joka poika pysty.

Voih, kuinka ahdisti katsella, kun tiedostava Katri kertoi kameralle, että maailma on paha ja että täällä on ahneita ihmisiä ja kyynisiä huumoriblogaajia. Pitäisi tehdä niinku toisille sillee, ku haluaa, et muut tekee sulle. Go fuck yourself, minulta lipsahti ja huomasin, että sehän oli melkein järkevä kommentti. Ainakin jos noudattaa periaatettani: tee itsellesi se, mitä haluaisit muiden tekevän sinulle.

Go fuck yourself, äiti tapasi aina sanoa niin.

Ja Jeesus muka taivaanisä. Höh, minäkin tiedän sen verran, että Jeesus on taivaanpoika. Mitä ihmeen harhaoppia levittävät nykykouluissa, kun lapsetkaan eivät enää usko oikein.

***

Oikeasti antipatiani johtuvat vain siitä, että oli sitten pakko mennä raiskaamaan vielä TEotHikin. Minulla on sattuneesta syystä kaksikymmentä versiota Total Eclipse of the Heartista, ja harva niistä on yhtä ponneton ja tylsä. Miksei Jone tällä kertaa karjunut hevosten perään? Mainitsi sentään Steinmanin nimeltä.

Ilkan versio Eclipsestä olisi ollut hauska kuulla.

***

Nyt huomaan, etteivät minun matkatavarahihnahuomioni kovin kiinnostavia olleetkaan. Ihan vain se, että Seutulassa tuntui jotenkin säyseältä tai seesteiseltä, päättäkää te. Ihmiset eivät kiilanneet toisiaan, taustalta ei kuulunut jumalatonta hälyä. Saksalaisilla on jonosikailu sisäänrakennettuna.

Myöhemmin illalla, pikkujoulujen jälkeen, jonotin yökerhoon tapaamaan kavereitani. Eikö teistäkin yökerho ole aika naiivi sana? Klubi? Eikö klubeja järjestetä yökerhoissa? Ravintola? Nojoo. Disko? Noei.

Sama porukka, joka kutsuu neuleita paidoiksi, kutsuu yökerhoja baareiksi. Minun nähdäkseni baarissa ei ole tanssilattiaa eikä tyypillisesti ovimaksua. Siitä huolimatta Baarikärpänen kutsui ainakin joskus itseään Stadin baareimmaksi baariksi. Vaikka sillä siis on molemmat.

Seisoin edelleen jonossa. Korvia palelsi. Edessä oleva vastasi kännykkäänsä.

Jonossa.

Joo.

Ei tää oo ku joku viis metrii.

Mut tää on tämmönen semipuolipallo.


***

Mainio Infinite Loop lainaa W. Bushia, jota haastateltiin tämän iPodin sisällöstä [sori Mittis]:

The Commander In-Chief perused his selections, listing the Beach Boys, the Beatles, Aretha Franklin, and "Dan" McLean as favored artists, among others. One bystander quickly corrected the president, reminding him that Don, not Dan, was the artist who sang "American Pie."

[Anteeksi haamupostaus, muutama typo korjattu Soopan mieliksi]

Eilinen oli suuri päivä ja kesti liki vuorokauden. Aamukuudesta seuraavan aamun viiteen.

Harvoin olen yhden päivän aikana tuntenut oloani mukavaksi niin monen eri ihmisryhmän keskellä: suomalaisten matkakaverieni, pitkästä aikaa tapaamani perheeni, kiinnostavasti puolituntemattomien blogituttujen, omien kavereideni ja vielä kotimatkalla vastaan tulleiden tuttujen kanssa.

Valtaosa noista ei kiinnosta ketään, joten siirryn suoraan päivän oleellisimpaan sisältöön.

***

Keksin nimittäin nokkelan jutun saksalaisella lentokentällä.

Killing you softly olisi mainio mainoslause jollekin light-savukkeelle.

[Öö, miten muka softly ja light varsinaisesti liittyvät toisiinsa?]

***

Niin, blogimiitti. Ihmettelin itsekin, miksi päätin palata Suomeen juuri blogimiitin vuoksi. Enhän ole ennenkään osallistunut. Harmitti lukea raportteja edellisestä, kun itse olin jo ehtinyt muille maille. Ja päättelin, ettei täydellinen anonymiteetti kuitenkaan tekisi minusta seuraavaa Kysyn vaania, joten miksi suotta yrittääkään.

Otin JCP:n taustatuekseni ja suuntasin Manalaan tyylikkäästi myöhässä. Sen verran ainakin, että ehdin missata tilaisuutta kunnioittaneen Sauli Niinistön. Mikäli kyseessä oli suunniteltu juttu eikä sattuma, Saulin kampanjaväki on tilanteen tasalla vähintään yhtä hyvin kuin Conan-sponssin ripeästi aikoinaan ostanut Tarja-jengi.

[Katsokaa nyt, kun se linkkasi molempiin. Siinä teille, Niinistö-sympatioista soimaajat][Niin niin, mutta, kun toi Niinistön linkkisana on melkein 100% pidempi.]

Pohjailuni oli jäänyt tuliaisiksi tuomiini saksalaisiin olut-cola-sotkuihin [join ne itse loppuun, kun eivät kerran kelvanneet], ja tuntui kulttuurishokilta maksaa 6,5 euroa Crowmoorista. Enkä minä tuntenutkaan ketään – vain, että tästä voisi tulla jähmeä ilta.

Turistin pöydässä oli kaksi tuolia vapaana, ja jonkin aikaa baaritiskillä nahkeiltuamme istahdin JCP:n kera niille. And now what, JCP kyseli, kun saapumisemme ei herättänyt pöydässä minkäänlaista reaktiota, korkeintaan hieman enemmän käänsivät selkäänsä meidän suuntamme sikäli kuin se on mahdollista pyöreässä pöydässä.

Ei vieraiden ihmisten juttuihin sovi noin vain mennä sekaantumaan. Olivatkohan nuo muut blogaajia? Saisiko heille puhua? Pitäisikö heille esittäytyä? Onkohan Bussipysäkin tyttö täällä?

– Moi, mä oon PA
– Jaa kuule, en oo tarjoomaza.

Aika hyvännäköisiäkin he olivat [jälkeenpäin on hankala sanoa, mutta olisivatko olleet sittemmin kättelemäni Prinsessa ja Blogstar]. Eihän blogaajat oo hyvännäkösiä ku mullakaan ei oo blogia, JCP piti linjansa.

Ja jatkoimme hykertelemällä keskenämme seuraavat kymmenen minuuttia. Harmi, ettei mulla oo tallessa sitä Sellistin proosapostausta, jossa jättiläiskäärme syö Schizo-Jannen, surkuttelin. No, ehkei se käärme niin jättimäinen ollutkaan, JCP kuittasi Jannen nähtyään.

***

Pelastava enkeli sentään saapui lopulta. Nainen astui huoneeseen, ja mietin, että tuo voisi olla Marinadi, jos Marinadi olisi aivan eri näköinen kuin olin alun perin kuvitellut.

Kohta hän istuutui pöytäämme, ja samassa homma helpottui. Yhtäkkiä olimme mukana tilanteessa, eikä minulla tuon jälkeen ollut koko iltana hölmö olo kuin hetkittäin.

Kuten vaikka seuraavaksi, kun huomasin, ettei minulla ole mitään sanottavaa hänelle. Sen ei kuuluisi olla tapaistani, mutta pistän kaiken järkytyksen piikkiin.

Hän oli nimittäin paljon räväkämpi kuin olisin odottanut bloginsa perusteella. En sano seksikäs – sanon langennut enkeli. Äh. En sano langennutkaan, mutta silti. Ja enkelinkin sanoin jo pari kappaletta ylempänä.

Kuten sanoin, ei sanottavaa.

Jotkut meistä ovat reaalimaailmassa edukseen blogeihinsa verratuna, eikä tuo ollut tarkoitettu moitteeksi blogia kohtaan. Jos vielä sanoisin, että hänen lievä savon murteensa oli mukavaa kuunneltavaa, alan menettää kaiken uskottavuuteni, sillä minun ei koskaan tiedetä sanoneen kenenkään savon murteesta mitään myönteistä.

[Ei sinulla ole uskottavuutta eilisen jälkeen.][Usko pois.]

***

Kohta keskustelin pni:n kanssa kirjasimista ja Vahtikoiran leiskasta. Ja oopan kanssa oikean makkaramäärän ottamisesta paketista ja etäisyyden arvioinnista core competenssina. Ja moikkasin Marjutia. Ja järkytin Heleniä. Ja kättelin kolmesti Justinia.

Kari Haakana tervehti vanhalla vitsillä. Schizo-Jannen kanssa pohdimme pikaisesti, onko vastakkainasettelun aika ohi, jos vaalit päättyvät ensimmäiseen kierrokseen. Sun äitis mietti, herääkö Gorba paikalle [ja heräsi se]. Vahtikoira-possen kanssa puhelin ja kehuin kuin kaikki muutkin. Kuulemma kerännyt jo nyt enemmän käyntejä kuin Fabula koskaan. Jaakko Harmitteli, ettei edes Mitvit ole lytännyt julkaisua.

Campari oli halvempaa kuin monessa saksalaispaikassa, mutta appelsiiniviipaleet puuttuivat.

Marinadi kuiskutti, että Mitvit on lähempänä kuin luulenkaan. Ja nyt kun mietin, niin oikeasti tuo oopan etäisyyden arviointikyky liittyi tähän tilanteeseen. Ja oikeasti Mitvit oli mukana tilanteessa, jossa Jaakko valitteli, ettei kukaan hauku Vahtikoiraa. Huomaatteko, yritän sekoittaa teitä. Luultavasti aaaaiiikkkkaaaaa hiiiiiddddaaaasssttuuuiii jossain vaiheessa.

Oliko Sellistin haamu sittenkin keskuudessamme?

Mieleeni muistui, kuinka olin illan alussa, JCP:n kanssa [haluan kirjoittaa tähän kohtaan sanan peinlich][Ole hyvä vain, tämä on sinun blogisi.] nihkeästi pöydän reunamilla istuessamme vilkuilleet pylvääseen nojannutta Matti Vanhasen näköistä miestä, joka tuijotteli mitään näkemättä eteensä.

Että mitä jos tuo olisi Sellisti.

Luultavasti se juttu käärmeen sisältäneestä proosapostauksesta liittyi juuri tuohon.

***

Kolme metriä, Marinadi sanoi. Tuossa vaiheessa olimme jo kommentoineet hänen saappaitaan. Ei mikään ihme, että hänen pomonsakin oli pitänyt niistä. Tuossa vaiheessa olin niin ikään jo tehnyt virheen puhuessani hänen verkkosukkahousuistaan, jotka oli rikkonut tuolien koristeniitteihin.

Olin puhunut housuista, vaikka kuuluisi kuulemma puhua sukista. Vaikka sukkahousu-sanassahan sukka on määriteosa, joka kertoo, minkä tyyppisestä housusta on kyse. Samasta syystä knowhow tulee kääntää taitotieto eikä tietotaito, nato on ranskaksi otan ja Sokos ruotsiksi Sokos.

***

Kolme metriä, hän sanoi uudestaan, kuin palauttaakseen minut aiheeseen. Nääh, ei voi olla. Ei Mitvit voi olla iättömän näköinen surffaajajäbä. Hänenhän piti näyttää kreikkalaiselta jumalalta. Oikeastaan Mitvit näytti hieman siltä, millaiseksi olin aina kuvitellut Kysyn vaanin.

Voi, minusta oli hienoa tavata hänet.

Hän puhui niin kauniisti ja kannustavasti. Antoi ohjeeksi, että haluaisi lukea kenties hivenen asiallisempia ja ajatuksellisempia tekstejä, jotka voisivat ehkä jollain tapaa keskittyä vaikka vain yhteen aiheeseen kerrallaan. Mutta sanoi, että Pää aukea on mukava lukea kännissä.

Just sopivasti halusi meistä valokuvaan, mutta Mitvitiä ei kuvata. PR-vastaavan roolissaan myös JCP suojeli kasvojani aina, kun ennätti, mutta ehtivät ne aika monaalle päätyä.

Jossain vaiheessa JCP saapui ilmoittamaan tilanneanalyysiä. Paikalla oli kuulemma kaksi, jotka tiesivät liikaa. Järkeilimme, että ratkaisuja on kaksi: itse- ja salamurha. Paikalla käyneet poliisit eivät sentään päässeet jyvälle.

Liikuttuneessa mielentilassa ollut Justin kyseli Mitvitiltä, kuinka hänen kaltaisekseen tullaan, ja tämä vastasi, että ratkaisu on yksintertainen. Pitää vai syödä kylliksi testosteronia.

Se oli hiton hauskaa tuolloin, ette uskokaan, jätkät.

Testosteronia, tsihihi.


***

Kohta myös Sopaa oli liittynyt seuraamme. Hänkin oli ihan eri näköinen kuin olisi kuulunut. Minun näkemykseni Soopasta oli lyhyempi: pullea ja veitikkamainen. En todellakaan tiedä, miksi.

Illan edetessä hiljennyimme elämän peruskysymysten äärelle. Analysoimme Kysyn vaanin tyylin muuttumista. Soopa ja Mitvit olivat aikoinaan lukeneet hänen alkuaikojensa tuotantoa, joka sittemmin poistettiin ilmeisesti jäljettömiin. Pohdimme, onko juttujen liika älyllisyys syy, miksi hän ei kelpaa kustantajille. Ja totesimme, että onhan siellä aika paljon kuraa seassa, ja kyllä aika on vähän purrut niitäkin juttuja.

Kenen mielestä muka olisi hauskaa naureskella vaikka paaville enää nykymaailmassa?

Mietimme, menikö Sellisti yli linkatessaan PA:han ja Vt:hen 34 kertaa yhdessä postauksessaan vai vasta linkatessaan viidestikymmenesti seuraava päivänä.

Pohdimme, kuinka Visa Kopu suhtautuu maineeseensa humoristien ylipappina.

***

Ja sitten lähdin pois.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds