Malt den Hund

Oli älykkään suunnittelijan lykky, että niin Mund- kuin Hund-sanat ovat maskuliineja.

***

Piti sanomani, että minulle kuuluu hyvää. Että ei tarvitse huolia ja noin.

Mutta sitten kuuluikin vallan kauheita: kuulin Karu sellin lähteneen [aika hyvä poljento, olisikohan tuossa aineista suomirokkibiisin kertsilyriikaksi].

Ja juuri silloin, kun minä en ole päässyt nettiin, ja rss-lukijani-muistista puuttuu tuorein Kimi-teksti. Vai oliko se tuorein, kirjoittiko hän kenties jäähyväisviestin kiihkeimmille faneilleen kuin Kysyn vaan aikoinaan. Sekin postaus minulta meni ohitse. Onneksi joku oli ottanut sen talteen.

Ironisesti juuri eilen illalla rakentelin ajatusta, jossa Päivää-Anssi tuskastui, kun ei millään kyennyt tuottamaan blogiinsa yhtä ahdistuneen aitoja journalistimuistiinpanoja kuin Sellistin Kimistä kirjoittanut reportteri ja sittemmin romaanikirjailija.

Tuosta kehkeytyi hersyvä ajatuskudelma, mutten millään saata muistaa, mihin se johti. Luultavasti nukahtamiseen, joten ei se tainnutkaan niin hyvä olla.

Siguraattori kommentoi Anssin blogissa [en nyt ehdi etsiä oikeaa kommenttiketjua], että ei vieläkään voi sanoa varmaksi, ovatko Sellisti, Vt ja PA yhden ja saman kirjoittajan tuotoksia. Tuottaahan Talentumkin sekä Ruutulippua että Talouselämää, mutta otan tuon silti kohteliaisuutena.

Tämä blogihan perustettiin Kysyn vaanin lopetettua huipulta. Minusta ei olisi ollut kirjoittamaan yhtä aikaa hänen kanssaan. Sitten tuli Karu selli, joka ei yllättäen lannistanutkaan, vaan suorastaan virvoitti ja auttoi blogiani löytämään oman äänensä ja paikkansa.

Ah, muistan, kuinka hän ensimmäistä kertaa oli poistamatta kommenttiani blogistaan. Kuinka sitten mainitsi muutaman kerran. Kohta pysyvästi sivupalkissaan. Kohta joka ikisessä viestissään. Kohta peräti sivuseikkailijana tarinoissaan.

Ja nyt, poissa.

Karu selli ei Kysyn vaanista poiketen kuunaan noussut Top-listan kärkeen. Ei edes topvitoseen, mikä ilmeisesti indikoi fiiliskuvien laadun nousseen viime vuodesta. Toki oli myös niin, että Karu selli oli esikoista [?] taiteellisempi ja kunnianhimoisempi projekti eivätkä jutut olleet aivan niin instakamaa kuin KV:n nopeat seitsemät kysymykset keskiviikoksi ja muut klassikkokonseptit.

Meidän muiden tehtävä on jatkaa, vaikka vaikealta tuntuu. Olette kaikki tervetulleita varjomiittiin perjantai-iltana muistelemaan – edes – menneitä [itse en kyllä välttämättä pääse netinpuutteen riivaamana paikalle, sori nyt]. Kenties Sellistin haamukin suvaitsee ilmaantua keskuuteemme.

[Mutta kuinka hitossa se poistaa itsensä googlen cachesta. Olen aina kuvitellut sen olevan jotain ihmistä suurempaa. Ellei sitten...]

***

Jätän tässä apeuden mielialassa kertomatta, mitä sain aikaan ensimmäisenä päivänäni täällä [tiedättehän: kelpaamattomia visakortteja, tuntikausien kävelyä, moottoritien penkereitä – poliiseja, piikkilankaa, hevosenpaskaa ja täysikuu. ole hyvä Vt, käytä kuten haluat.]

Kyllä, olen Saksassa. Sen ei pitäisi paljastaa identiteetistäni yhtään enempää kuin edellisen kertomani faktan, jonka mukaan olin Liisankadulla.

Pääsin kielikurssille, vaikkei sen olisi sääntöjen mukaan pitänyt olla mahdollista, sillä jouduin jättämään ennen kurssia pidetyn tasokokeen väliin. Marssin satunnaiseen harjoitusryhmään ja aloin selittää tilannettani opettajalle. Puhuin nopeasti, mutten toki virheettä. Espanjalaistytöt tirskuivat.

He sanoivat myöhemmin baarissa tirskuneensa siksi, että olin ollut niin hyvä, ja – hassua kyllä – minä en ollut missään vaiheessa mitään muuta uskonutkaan.

Ylemmän keskitason kurssille minut lopulta heitettiin. Yläpuolelle olisi toki ollut vielä pari tasoa, mutta varsin hyvin noin vähillä vaikutusmahdollisuuksilla.

Huvitti, kun yksi ruotsalainen – nähdäkseni ryhmän huonoimpia – ilmoitti opettajalle pitkästyvänsä ja haluavansa ylemmäs saamaan lisää haastetta. Keskimääräistä parempi portugalilaistyttö sitä vastoin oli kovin epävarma kyvyistään ja kaipaili helpompaa ryhmään. Maikka ei päästänyt kumpaakaan minnekään.

Täällä on rutosti suomalaisia enkä oikein tiedä, missä määrin minun tulisi heidän kanssaan pyöriä. Tulin toisaalta kaksi viikkoa kaikkien muiden jälkeen, joten olen joka tapauksessa jälleen vaihteeksi jollain tapaa kaiken ulkopuolella.

Yksi pitää kuulemma sellaista nettiblogia. Pitää, kyllä minä sen tiesin. Ihan perus, ei siinä.

Ai blogia, olen lukenut niistä. Valtamedia kuulemma pelkää nousevaa kansalaisjournalismin aaltoa ja kaiken kerrotaan 'sujuvan suunnitelmien mukaan' – en kylläkään tiedä kenen, kommentoin asiantuntevasti.

Taas näitä supersankarielämän varjopuolia, kun ei voi mainostaa omaa erinomaisuuttaan joka käänteessä.

Satunnaisena välihuomiona... Mahtaako olla sattumaa, että saksan kielessä ei ole termiä ylipukeutua? [oikolukijan mukaan ei ole suomen kielessäkään][en muista, mikä oli oikolukijan sijaan suositeltu termi]

Kuulin kerran yhdestä säännöstä, johon ei ollut ainoatakaan poikkeusta. Mutta se nyt olikin poikkeus, se sääntö.

Meillä oli lista makuun liittyviä adjektiiveja ja tehtävänä miettiä jokaiseen makuun sovelias esimerkki. En äkkiseltään keksinyt mitään soveliasta bitter-sanan kohdalle, joten ajattelin vastata kysyttäessä Campari sellaisella äänensävyllä, joka indikoi minun yrittävän olla hauska. Se pelastaa usein.

Ei opettaja sitten tuota kysynytkään.

– Bitter... tja, na Campari ist bitter, virkkoi.

Aikamoista koohotusta ollut. Jopa siinä määrin, että aloin miettiä, mitä vauhtisoikeus olisi.

Olisiko se sitä, kun ympyrä venahtaa matkatessaan niin kovaa, että aaaaaiiikkaaaaa aaaalllllkkaaaaaa, hihii tiedättehän.

Kaupunki on muuten sekava kuin mitä. Voin hyvällä syyllä luovuttaa maailman sekavimmen kaupungin tittelin Keravalta eteenpäin. Niin sekava tämä on, että minä hukkasin jo karttanikin.

***

Olen ostanut DVD:ni, deodoranttini ja edullisen vehnäolueni. Olen käynyt paikoissa, joihin päätin haluta uudelleen pari vuotta sitten. Olen löytänyt hajulla kaupungin molemmat Macci-kaupat ja tilannut iPod nanon. Olen vailla nettiyhteyttä. Olen tuskastunut siihen, etten ole pystynyt käyttämään visaani kuin yhdessä liikkeessä – ja sekin myi vain vaatteita.

Olen täällä vielä viikkoa vaille kymmenen kuukautta.

14 on viitsinyt kommentoida:

Hiukan lohtua, kun joku edes ilmoittautuu! (huonon hetken tosin valitsit, päivitysjonossa on 1239 blogia). Mutta jos sinä löydät hajulla Mac-kaupan, niin jollain äidinvaistolla vissiin aistin päivityksesi.

Kauanko joudut elämään puutteessa, eli koska sen netin on tarkoitus tulla?

Smack ja kaikkea hyvää!

9/22/2005 10:47:00 ip.  

Mein Hund! Kymmenen kuukautta. Saksassa! Se kasvattaa luontoa.

Olen kateellinen vain makkaroista. Enkä minä saisi niitä syödä kuitenkaan.

9/22/2005 11:29:00 ip.  

Kerava ja campari, siinäpä vasta on pari!

Onhan se sekava, Ja se järjetön tietyömaa, voiko mitään asiaa ikinä hoitaa huonommin. Oho, meni ihan HC-kervoiluksi.

Koetapa löytää 26,8 volttista camparia :)

9/23/2005 01:14:00 ip.  

Langaton netti kantaa kämppiksen huoneeseen [hänelläkään ei ole vielä tunnuksia siihen, tosin], muttei minun.

Ei se mitään, että huone on pieni ja vuokra siihen nähden kohtuuton, sijainti hivenen syrjäinen ja pyykinpesu- sekä silitysmahdollisuudet puuttuvat, mutta epätietoisuus siitä, onko minun huoneeseeni ylipäänsä mahdollista saada nettiä [jossain huoneessa on kuulemma puhelinpistoke], on kyllä varsin hajottavaa.

No, oppiipa tässä suunnittelemaan elämäänsä. Ja tämä nettikahvila on halpa, 1,5 euroa tunnilta ei paljon, kun saa vielä käyttää omaa konettaa.

Minä en tiennytkään, että Camparia on saatavilla yli 25-volttisena. Suomessahan myydään laimeampaa versiota.

9/23/2005 02:55:00 ip.  

Joo, se yllätti minutkin kun jossain italialaisen lentoyhtiön koneessa maistelin. Mutta käsittääkseni se vahvin on alkuperäinen ja nämä laimeammat on tehty erilaisten lakien takia, jotta tuo jumalten litku sopisi typeriin veroluokkiin ja tuontirajoituksiin. Enivei, se vahvempi vasta auttoi minua ymmärtämään camparituoremehun syvimmän olemuksen, kaksykkösellä siitä tulee aina jotenkin laihaa (onkohan se 21 vain vedellä lantrattu originaalista).

9/23/2005 03:05:00 ip.  

Vaihda kämppää!
Heti aktiivinen haku päälle. Talous hoituu kyllä jotenkin!

nimerkki
Onko elämää ilman nettiyhteyttä?

(ja se pyykki- ja silitysmahdollisuuksien puute kanssa kuulostaa kamalalta!)

9/23/2005 04:55:00 ip.  

Olo on haikea. Eikä vain siksi, että olen pettänyt koleat bloggaajat.

Olen siinä määrin vanhan koulukunnan miehiä, että siis ihan sikahienoa olisi minusta, jos voisin kirjoittaa humoristisia kirjoja ja ansaita sillä jopa elantoani. Kustannustoimittajat ovat toistaiseksi vain olleet aiheesta, sanotaanko, "eri mieltä".

Noh, sitten tuli bloggaaminen. Briljanttia! Ilmainen julkaisukanava!

Monella tavalla blogin kirjoittaminen on parempaa kuin kirjojen kirjoittaminen.

Kirjoittamalla blogia saa välittömästi lukijoita, aitoja lukijoita. Kirjan julkaisu tapahtuu usein kuukausikaupalla jutun kirjoittamisen jälkeen.

Blogissa jotkut pitävät jutuista ja tulevat lukemaan uudestaan ja uudestaan. Kirjan kanssa on onnea, jos joku viitsii lukea sen läpi edes kerran.

Ja miten kukaan kirjoja kommentoi kirjailijalle?

Enkä minä oikeasti edes tarvitse lisää rahaa.

Karu selliä oli sitä paitsi hauskempi kirjoittaa kuin Kysyn vaania. (Kyllä, me olimme sama henkilö.)

Eli miksi siis vetäydyn tältä hienolta julkaisukanavalta? Minä nyt vain olen sellainen, että syyskuun puolivälin jälkeen on kiva kadota blogimaailmasta. Ja oli minulla hyviä syitäkin. Todella hyviä syitä. Niin hyviä, että ette uskoisikaan, vaikka ne esitettäisiin teille pantomiimina. Enimmäkseen ne liittyivät vainoharhoihini ja anonymiteettiini ja lihapiirakoihin. Ennemmin tai myöhemmin joku hoksaa, kuka olet, eikä se ole hauskaa. Ja ennemmin tai myöhemmin lihapiirakat loppuvat kesken, koska ne ovat niin hyviä. That simple.

Mutta elämä jatkuu, ja blogit myös.

Karu selliä ei löydy Googlen cachesta siksi, että Karu selliäkään ei koskaan olemassaolonsa aikana löytynyt Googlesta. Miksi näin? Ehkä jossain aika alkoooiiiiii hiiiiiiiiiiii

Moikka!

9/24/2005 10:34:00 ap.  

Sellisti:

Syyt lopettamiseen ovat varmasti hyvät. Mainitset konkreetisesti vain lihapiirakoiden loppumisen, mikä jo yksistäänkin olisi erittäin painava syy lopettaa ihan mikä tahansa työ (tähän äkkiä parempi sana).

Jään kuitenkin kaipaamaan tekstejäsi, joita en laiskuuttani jaksanut kopioida (paitsi sen yhden, josta huokui poistamisuhka jo hetimiten ilmestyttyään, ja joka pian myös poistui). Voin vain luottaa kaikkivoipaan internettiin, sieltähän KAIKKI löytyy aina ja helposti...

Ääh, jaarittelu sikseen: kiitos monista räjähdysmäisistä nauruista ja parasta mahdollista jatkoa, mitä sitten ikinä aiotkaan tehdä.

ps. pakko vielä mainita: mahtavaa olisi saada lukea se lemmikkieläinkauppajuttu vielä kerran, siinä oli niin monta mystistä yhteensattumaa kervåån.

9/24/2005 11:13:00 ap.  

Kiitos, Sellisti.

Selitetty ero on aina helpompi kuin selittämätön.

Hyvää elämää ja lykkyä kustannustoimittajien kanssa!

9/24/2005 11:56:00 ap.  

Kai Sellisti/KV kokoelma-dvd ehtii kauppoihin jouluksi? Miksi sitä nyt kirjaa kirjoittamaan, kun arkistoissa löytyy matskua satoja sivuja. Eikä ne linkit PAuxiin ja VT:an toimi paperilla. Voisi täkynä sisältää "kauan sitten poistetut Kysyn Vaanin ensimmäiset kuukaudet". Olisit varmaan ensimmäinen blogi-DVD. Ja jos riittävän nopeesti toimit, niin Anssi varmaan puffaa sitä Kuukausiliitteessä.

9/25/2005 12:53:00 ip.  

(Moi PA, lainaan tästä vähän tilaa huudellakseni.)

Sellisti, kiitos kaikesta!

Ehdotan Kuukkeli-legenda kategorian luomista.

9/25/2005 01:33:00 ip.  

Hmm... ehkä minä jään vielä ikuisesti elämään tämän postauksen kommenttiloodassa.

En tuosta dvd:stä tiedä, mutta minä olen kyllä ideoinut Karu selli -asuntolainaa, jota pankit voisivat markkin... äh. Ja Karu selli -ehkäisypill... äh.

Kervå, mihin osoitteeseen pistän tulemaan?

9/25/2005 04:59:00 ip.  

Sellisti:

Tekaisin väliaikaisen osoitteen: gerbiili(at)hukassa. com. Katsotaan ehditkö laittaa meiliä ennenkuin loota täyttyy viagramainoksista.

Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen. Ja yritän hillitä itseäni pyytämästä lisää, kuten esim. sitä, jossa nuoripari löytää seksin.... no joo, missä se delete-nappula... ei prkl! koneen päälle on roiskunut camparia, ei toimi!

9/26/2005 11:46:00 ap.  

Minulla on tapana tulla aina kerran vuodessa tänne lukemaan Sellistin kommentin osa "ehkä minä jään vielä ikuisesti elämään tämän postauksen kommenttiloodassa."

Se on hauskaa, hah hah! (Kyllä, minä nauroin oikeasti ääneen. Minä en ole kauhean älykäs.)

1/10/2007 01:45:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds