Vikasietotila

Äh ja voih, näinkö tämä sortuu. PA ei ainoastaan väritä arkeaan arveluttavasti, vaan hän on jo pienestä pitäen järjestelmällisesti käyttänyt ihmisten herkkäuskoisuutta hyväkseen. PA, jolla ei ole pokkaa, ja jonka kasvoista näkee heti, jos hänellä sattuu olemaan kokonainen marjapussissa.

Ei siis mikään ihme, että ainainen päänsilittely [naiset tykkäävät silitellä paljasta päätä] on vaihtunut kiukkuisiin reaktiohin. Pää auki on nimetty kusipää-blogiksi [sic -kp], tosin lieventävästi on mainittu, että toisista kusipäistä poiketen, tätä sentään tulee ajoittaisen hauskuuden vuoksi silloin tällöikseltään seurattua.

Muita kusipäitä ei mainita nimeltä. Seuraa juttua sisäpiireistä ja tyypeistä, jotka kirjoittavat toistensa blogeja [ai hä? -Valesellisti]. Kuka muka kuuluu sisäpiiriin, mistä lähtien Liisankatu on kuulunut Kallioon? [minä luulin, että PA asuu Espoossa] Missäköhän vaiheessa putosin kyydistä. Salaa kuvittelen, että olisin oppinut kusipääksi ainaisen kilttiyden sijaan [linkkaisin marginaaliin, jos se olisi tavoitettavissa], vaikka tiedänhän minä toki totuuden ja paikkani maailmassa. En minä juuri tunne kuin kilttejä ihmisiä, ja se minut on tuhoava.

Kiltteys ei ole seksikästä, ja seksikkyys on korvannut hyveellisyyden ihmisyksilön pyrkimyksenä [ironista on, että Matti Vanhanen pärjää jostain syystä molemmissa rankkauksissa.][pääministerillämme on kiihkeä rankkauselämä. rankkaa moinen. hiton rankkari. lopeta jo!].

Sittenkin tämä teksti esittelee jälleen PA:n pimeimpiä puolia: näemme hänet henkisen kiduttajan roolissa, pahanilkisiä suunnitelmia punovana taustapiruna. [vain juonia ja niinihameita punotaan -kp]

***

Bussiin nousi kolme tyttöä hölmöissä vaatteissa kasvot monenkirjaviksi maalattuina. Ihmettelin, nytkö nahkiaisia pitävät, meidän koulussamme aikoinaan ainakin jo ensimmäisellä viikolla.

Mieleen tulvahtivat omat muistot. Meillä nahkiaiset kestivät kaksi päivää. Ensimmäisenä meidän käskettiin laittaa kaulaamme keltainen säännöllinen viisikulmio, jonka särmä oli 12 senttimetriä. Minä tein omani Freehandilla. Selkään piti laittaa lappu, jossa luki Olen vielä tyhmä ja yksinkertainen – olen nahka. Minä kirjoitin tekstin sen hetkisellä suosikkifontillani Klangilla – kaikki muut käsin.

Me kävimme vesisotaa verivihollistamme vastaan Kaivopuistossa ja überein upeus ikinä puhui minulle. [ihQ] Hän kehotti olemaan ampumatta parasta kaveriaan, joka oli pukeutunut sikäli poikkeavasti, että luulin viholliseksi. Ä-äh, sain vaivoin änkytetyksi.

Oi aikoja. Hienoa oli myös tokaluokkalaisena, kun saimme suunnitella, kuinka käskyttäisimme omaa nahkaryhmäämme. Muutama kaverini oli ryhmän virallisina vetäjinä, mutta juonimme pukukoodia suuremmalla porukalla. Ideoita sinkoili itsensäpaljastajista punavankeihin ja homoista mormooneihin.

Minä yritin selittää, ettei asu saisi olla liian räikeä. Tavoitteena ollut häpeän ja epävarmuuden tunne nousee sisältä: ei ketään ohikulkijaa oikeasti kiinnosta, miltä toinen näyttää. Jos rooliasu on kyllin erikoinen, kaikki näkevät heti päältä, että tässä nyt on joku juttu, eikä nahka tällöin tunne oloaan kurjaksi. Hän saa päinvastoin pahimmassa tapauksessa voimaa roolistaan.

Julmin asu olisi sellainen, joka olisi todellisuudessa mahdollinen ja joka ei näin herättäisi ulospäin huomiota ja tarjoaisi tekosyytä, mutta tuntuisi kantajasta itsestään epätodellisen nololta. Likaiset lenkkarit, kulahtaneet verkkarit, venahtanut t-paita, ajamaton parta, pesemättömät kainalot ja hiukset. Triviaalia, mutta toimivaa.

[minkä ihmishirviön natsi-Saksa sinussa menettikään!]

Joskus hiukset hikisinä kaupungilla kulkeissani kuvittelen kädessäni kantamani pyöräilykypärän antavan minulle oikeutuksen tähän. [mihin tähän? -kp]

Eivät suostuneet ymmärtämään minua, vaan päätyivät punavankiteemaan. Tehtailivat kymmenen pukeutumisohjetta ympäri koulun seiniä kiinnitettäviksi. Pääjehu ei jaksanut suotta tallentaa dokumenttia, joten hän kirjoitti sen uudelleeen saatuansa uuden hyvän idean. Punainen nauha käden ympärille. Eikä taaskaan tallentanut, vaan kirjoitti jälleen kaiken uudestaan. Ei meikkiä naisille. Ja vielä. Punainen nauha pään ympärille.

Viimeiset muutokset hän teki käsi jokaiseen tulostamaansa lappuun, kun ei enää jaksanut kirjoittaa koneella. Ei meikkiä miehille.

Itse tapahtuma oli tietenkin pettymys niin kuin tapahtumat ennakkohersyttelyyn verrattuna yleensä ovat. Meitä kiellettiin käyttämästä köydenpätkää, jolla oli tarkoitus sitoa vankijonon nilkat yhteen. Meitä kiellettiin roiskimasta hajuvettä nahkojen silmiin. Edes hampaita emme saaneet pesettää Mantan altaassa, vaikka meille kyllä oli edellisenä vuonna niin tehty.

Opettajien tarkkaavaisuuttaa saattoi kiristää se, että jonkin toisen ryhmän jäsenet olivat onnistuneet pudottamaan jauhopussin jonkun lastenvaunuihin.

***
Loppuuko tämä teistäkin vähän niin kuin kesken? Aivan kuin tästä olisi poistettu kokonainen kolmas osa [kolmasosa on yhdyssana -kp]. Kerronpa vaikka, että löysin kirjasto- ja plussakorttini ja jo kuolettamani solo-tunnukset.

Ei se kyllä vieläkään oikein tunnu lopulta, mutta uskottava se on.

4 on viitsinyt kommentoida:

Osuvasti punottu;-)

8/27/2005 12:35:00 ap.  

Sinä olet sentään Blortin mukaan kusipää-blogiksi aika hyvä. Mutta samaisen blogin mukaan Sun äitis on ihan turha.

8/27/2005 09:59:00 ap.  

:D

Ihanaa, Blortti sohaisee muurahaiskekoa. Odottakaas vaan kun saadaan vielä semmoset hianot kunniakirjamerkkikuvakkeet tehtyä, ni johan lennätte persiillenne.

8/27/2005 11:16:00 ap.  

Toki minä marjapussia osaan; kai nyt jokaisen wannabeherrasmiehen, joka ei taida bridgeä, täytyy sen verran.

Harmi, etten lukenut kommentteja aiemmin, kun juuri hiljattain kuljin Kaislan ohitse...

8/28/2005 02:45:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds