Teknillinen Oulu

Istun tässä Oulun Mäccärissä jäätelön varjolla. Luvattoman vaikeaa löytää paikkaa, jossa pääsisi pummimaan pistorasiaa. Näin se menee: joku tarjoaa langattoman netin ilmaiseksi ja seuraavana päivänä ollaan mankumassa, että langaton sähkökin olisi ihan kiva.

Poikkesin juuri Stockmannilla, mikäpä olisi tyylikkämpi tapa aloittaa paikkakuntaan tutustuminen [mitä kummaa, väitätkö tosissasi, että kaikilla paikkakunnilla ei ole Stockmannia?]. Kovin hassua, kuinka trendikkään nuortenvaateosaston myyjät puhuvat hupaisaa murretta. Vaikuta siinä sitten uskottavalta, kun kilometrin päähän kuulee, että kyse on böndestä.

En voi sille mitään, mutta saan aina pienoista egobuustia pikkukaupungeissa vieraillessani. Minä olen sentään, kato, Helsingistä, puhkun katseellani jokaiselle vastaantulijalle. Etkä ole, kun Espoosta, he ilkkuvat takaisin.

– Mistä te sen tiedätte, eiku, miten niin, kummastelen.
Noku sun blogissa... eiku siis sä vaan oot niin espoolaisen näköinen, vastaavat.

Jo siinä tuli muutaman kerran räpyteltyäkin.

No, kohta eivät enää tiedä, missä asun ja mitä koulua käyn. Vaikka luultavasti kerron senkin epähuomissa rivien välistä. Ei kai Euroopalla niin monia sydämiä ole [mitä, ettekö te ole aina mieltäneet Kroatian Zagrebia Euroopan henkiseksi kodiksi]. Tehdään tarvittaessa sydämensiirto.

Se oululaisten puolesta on sanottava, että he kävelevät kohtuullisen rivakasti. Jos siis vertaa vaikka tamperelaisiin. Minä olen elänyt harhaluulossa, että kävelynopeus laskisi leveyspiirin funktiona, mutta yhteys on väistämättä monimutkaisempi.

Ei pidä ymmärtää väärin, tämä on viihtyisä paikka. Erityisesti saatan suositella rautatieaseman lähistöllä sijaitsevaa Oulun Hovi -nimistä pizzeriaa. Sen ikkunateipit ovat kohtuullisen tyylikkäät, fontti on miellyttävä ja kassahenkilötär mainittavan viehkeä [jostain syystä eivät ole huolineet häntä kotisivun kuvagalleriaan]. Pitsakin oli hyvää ja edullista, viidellä eurolla sai juoman ja salaatinkin. Puffetti olisi maksanut seitsemän.

Ongelmana tietenkin on, etten voi mennä paikkaan enää huomenna, sillä tarjoilija luulisi, että tulin sinne häntä kuolaamaan. Näitä miehisen elämän vaikeuksia.

***


Ajattelin sitten kokeilla elää niin kuin joskus ennen vanhaan ja maksaa laskuni perinteisesti automaatilla. Minusta nykyinen nettimaksusysteemi ei ole järin – sanoisinko nyt sitten pahimman kautta – käytettävä. Minä en millään jaksa raahata mukanani typerää koodilappuani. Joskus olen jaksanut ottaa siitä valokuvan ja vielä suojata tiedoston salasanalla ja vetää fotarilla aina viivan käyttämäni koodin yli, mutta tällä kertaa en jaksanut nähdä vaivaa. Kumma, ettei Nordea viitsi keksiä mitään, kun niin nettimaksuinnovaattoreina tykkäävät itseään pitää.

Niinpä jäi lopulta maksu maksamatta. Automaatit eivät ymmärtäneet IBAN-numeroiden päälle. Ei kai kukaan enää nykyään viitsi maksaa laskua Suomeen, kun samalla hinnalla voi maksaa Eurooppaankin.

***
Apple julkaisi viimein uuden hiiren. Minua harmittaa, etten Kampin terminaalin infolaitteesta kirjoittaessani muistanut mainita kummastustani siitä, miksei hiirissä käytetä rullauspyörien sijaan rullauspalloja. No, nyt ainakin käytetään. Oli ilmeistä, ettei Apple voisi tuoda rullaa hiireen niin kauan, kuin he eivät voineet väittää keksineensä pyörää uudestaan. Applehan on moittinut rullauspyöriä siitä, että niitä ei voi vierittää yhtäjaksoisesti [vrt. iPod], vaan sormea joutuu nytkyttämään edestakaisin [vrt. Zen qxz098xz098-404]. [olen saattanut kirjoittaa tuosta ennenkin, mutta silloin Zen oli kai vielä versiossa -358]

En ole vielä aivan perillä uuden hiiren toiminnasta, jotta osaisin sanoa, kuinka tuo varsinaisesti toimii. Jossain vaiheessahan näytettiin patenttihakemuksia, joissa hiireen oli sovitettu ipodmainen rulla.

Sääli, ettei ulkonäkö ole enää yhtä hieno kuin alkuperäisen Pro Mousen aikoihin [saatan etsiä tähän kuvia, mutta en nyt, kun henkilökunta tuijottaa vihaisesti]. Harmaata Pro Mousea seurasi valkoinen Mouse, sitä BT Mouse ja nyt viimein jälleen langallinen Mighty Mouse. Loogista.

***

Mainitsen nopsasti, että minusta on hieno juttu, että Nokian johtoon valittiin suomalainen. Saarinen ilmeisesti kouli minusta jälleen nationalistin.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds