Alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa angstiinvetoava häröpostaus heti kotiin koluttuani, mutta onnekseni en millään jaksanut. Pääni oli täynnä – vanhoja ajatuksia.

Ajatellaan suoraa, ajatellaan tasoa ja ajatellaan avaruutta.

Ajatellaan sitten paikkaa, nopeutta ja kiihtyvyyttä.

On vaikea sanoa, mitä avaruuden jälkeen olisi. Samaan tapaan kuin kiihtyvyyden jälkeen ei ole kuin kiihtyvyyden kiihtyvyyttä tai talouskasvun kasvun hidastumista – ei mitään järkevästi miellettävää. Onko tuossa jokin analogia, minä en tunne fyysikoita.

Kävimme suurta keskustelua. Kerroin sierainteoriastani. Liki poikkeuksetta jokaisen ihmisen etusormi mahtuu tämän sieraimeen, liki poikkeuksetta se myös täyttää tämän varsin tiiviisti. Jos sierain sattuu olemaan suurempi, niin on yleensä vastaavasti sormikin.

Mietin, korreloivatko ihmisen kompleksisuus ja älykkyys samalla tavalla. Onko jokaiselle annettu juuri sen verran kapasiteettia, että tämä sen oikein likoon laittamalla kykenee lopulta ymmärtämään itsensä? Ja kuinka tuo voisi koskaan mihinkään päätyä, kun kapasiteetin lisääntyminen kuitenkin oletettavasti vain tuo näkyviin lisää ongelmia.

Oletettavasti asia ei ole noin, arvelin lopulta, vaan kaikki eivät ole syntyjään kyllin älykkäitä ymmärtämään kaikkea. He ovat niitä seesteisiä ihmisiä, jotka parhaimmassa tapauksessa ovat joskus elämässään onnellisia.

Ja mietin, mikä minussa on vikana, kun näennäisesti kovin kaveriani vastaavassa elämäntilanteessani en osaa vaipua surkuttelemaan itseäni. Elän mystisessä harhaluulossa, että tämähän sujuu varsin mainiosti. Kaverini sanoi, ettei mikään ole surkeampaa kuin olla tilanteessa, jossa ei ole mitään hävittävää. Ja tokaisin, että pahinta on, kun ei ole mitään voitettavaa. Kohta mietin, että eikö sitä tilaa juuri onnellisuudeksi kutsuta, kun ei enää halua mitään muuta.

Kun seisoo virtuaalimaailmassa eikä keksi, mitä haluaisi ja lopulta päätyy ryöstämään sen Mäkkärin.

Onko tyytyminen hyytymistä [noin, oletko nyt hyytyväinen?]. Minä, joka halusin olla vähään tyytyväinen – jos siihenkään.

Ongelmani on, etten enää osaa ottaa ongelmaa mistään.

Helppohan sun on, sä ootkin lähössä meneen, kuittaili.

Upotkaa,
hajotkaa,
jääkää taa.

Niin, sekö minua lohduttaa, mietin taas kuin kerran enkä osannut päättää, onko tuo pohjimmiltaan sitkuttelua vai nytkyttelyä. "You can't run away forever – but there's nothing wrong with getting a good head start". En edelleenkään osaa päättää. Ja se tuntuu estävän minua alkamasta.

Ja lopulta poikkesimme Rosegardenissa, jossa en ole ennen käynyt. Vaikuttava paikka, jotenkin mystisen lämminhenkinen. Voisiko olla, että ihmiset olisivat iloisia baarissa? Minusta tuntui aivan siltä. Lattialla ei soitettu räppipaskaa, toisia ei tönitty. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Lähdimme pois, kun kaveria alkoi vituttaa.

10 on viitsinyt kommentoida:

Kohtalaisen hämmentävää huomata, miten joku voi ajatella niin samoin, kun itse ajattelin 30 vuotta sitten. Välillä alan Sediksen tavoin luulla että PA on Sun äitis.

8/13/2005 03:28:00 ip.  

Ai, sinä ajattelin kiihtyvyyden kiihtyvyyden ongelmaa jo silloin. Mihin päädyit?

8/13/2005 05:09:00 ip.  

Äidin kommentin jälkeen toi "sinä ajattelin" on hauskin lipsaus (?) ainakin kahteen päivään.

8/13/2005 05:52:00 ip.  

Kakki paras syntyy vahingossa.

8/13/2005 05:53:00 ip.  

No toi kakki nyt ainakin oli tahallinen! Olihan?

Nimenomaan nämä kiihtyvyyden kiihtyvyydet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Matematiikassa derivaatat olivat niin helppoja, ainakin verrattuna integraaleihin. Mihinkään en päätynyt, paitsi että jos koko ajan kiihtyy, niin kyllä sitten lujaa mennään!

8/13/2005 06:24:00 ip.  

Niin kuin snoukkaaja Heikki Sorsa sanoi aikoinaan McDonald'sin mainoksessa: tärkeint ei oo voitto vaan hyvä shitti.

Minä olen viettänyt viimeisen tunnin lukien PA:n arkistoja. Mukavaa puuhaa, suosittelen.

8/13/2005 06:33:00 ip.  

Sori, Tilastis, nyt en ymmärrä, mitä täällä epäillään.

8/14/2005 09:22:00 ap.  

Haa, et ymmärrä vai! Kai siinä viitataan tuohon kuka luulee kenenkin olevan kukakin -juttuun. Siis että epäillään, että jonkin nimimerkin takana on joku toinen tuttu. Niin kuin vaikka Karuselli = Milla B. Vai onko?

8/14/2005 02:06:00 ip.  

Tervetuloa tupaantuliaisiin!

http://sunaitis.blogsome.com

PS Omat tarjoilut!

8/14/2005 09:16:00 ip.  

Kiitos kutsusta. Ehdin jo poiketa, kun huomasin sivultani saavutun. Ilmeisesti tässä ei ole kyse mistään Meemimamma-vitsistä, kun ihan aidon näköinen identiteetti on kerran kommentoinut.

En tiedä, tarkoittivatko nuo omat tarjoilut sitä, että kommentointi ei toimi. Saattaahan olla, että blogsomessa jokainen kommentti tarkistetaan ennen julkaisua. Tiedä sitten.

Palaan aiheeseen seuraavassa viestissäni.

8/14/2005 09:25:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds