Huomattu

Sellisti ei ole ainoa, joka miettii vakavia [tähän tämä on tullut, nyt se aloittaa tekstinsä Sellistillä. kohta varmaan otsikotkin]. Myös minua on alkanut huolettaa. Onko tämä tukos pysyvää. Entä jos en koskaan enää keksi mitään sanottavaa. Sittenhän minusta tulisi ihan... tavallinen. Eikä kurjempaa kohtaloa tunneta.

Myönnän, että eilisiltana pilkahti hetkeksi. Hymyilin ääneen kävellessäni Stockmannilta McDonaldsiin ja miettiessäni huvittavaa vitsiä, jonka sitten lopulta unohdin kirjoittaa. Mutta pääpiirteissään näyttää aika heikolta.

Voisin tietenkin koska tahansa kirjoittaa villasukista tai ajatusviivoista, kuten aikoinaan lupasin Marinadille, mutta se tuntuisi niin kovin tehdyltä. Sitä paitsi näin loppukesästä ei ole oikein ajatusviivasesonki.

Luultavasti ongelmana on vain se, etten ole viime aikoina nähnyt juuri ihmisiä. Ihmisistä keksii kaikkea hassua sanottavaa. Ne ovat paljon kiinnostavampia kuin koneet. Ei kukaan viitsi lukea, jos kerron tapelleeni koko päivän laitteiden kanssa, joihin joku urpo on kaiketi asettanut Open Firmware -salasanan, joka estää kaikkinaisen järkevän lähestymisen, mutta kellään ei ole tietoa, mikä salasana voisi olla.

[Tuli mieleen kysyä, kuinka PC-kone käynnistetään, jos sen kovalevy on fyysisesti rikki ja halutaan varmistaa, ettei muualla ole vikaa. Siis vastaavassa tilanteessa, jossa Macci kytketään firewire-piuhalla kiinni toiseen koneeseen – mallista riippumatta – ja buutataan sen kiintolevyltä.]

Tai että luultavasti yhdenkin koneen salasana on tiedossa, mutta paikallinen suuruus ei viitsi kertoa sitä minulle, sillä kone on hänen mukaansa hänen huomassaan. Aivan kuin moinen olisi mahdollista, minä olen sentään ylläpito lihaksi tulleena ja lentänyt tänne Helsingistä saakka. Vielä minun sinun salasanasi resetoin, odotapa vain.

Ja huomaamme, että tuossakin olivat kiinnostavia ainoastaan ihmiset, eivät koneet. On aivan mahdollista, että Nokian tuotteet eivät jatkossa henkilöidy Kallasvuohon aivan yhtä kiinteästi kuin Applen laitteet Jobsiin, enkä minä tiedä, mitä tuo yritti sanoa.

Applen uudessa hiiressä ei sitten olekaan ääniefektejä tuottavaa kaiutinta [niin kuin iPodissa]. Voi surku.

***

Toisen blogien mainitseminen tuntuu olevan hyvä idea silloin, kun omasta on kaikki sanottu. Piti jo eilen nostaa esiin Pikku-isännän pakinat, joka tekee rohkeasti sen, mitä moni meistä salaa haluaisi, muttei sovinnaisuuttaan uskalla – keskimäärin kolme kielivirhettä jokaista lausetta kohden. Kärjistettyä näkemystä, jota Ainailona kutsui porvariprovoksi. Provoporvari olisi nähdäkseni hassumpi termi, mutta minä nyt olen tällainen.

Roska poistuu silmästä kyynelien mukana, kun tuijotat pilkottua sipulia


Tuossa olisi ainesta peräti taglineksi!

Myös jotkin Vt:n linkkaamista blogeista olivat lupaavia. Samoin Blogisanomien esittelemät. Nostan esiin Arinan, sillä tuo vaikuttaa eniten kaltaiseltani ja siinä on tunnetusti puolensa. Ajattelin nimen perusteella toiveikkaasti, että joku nainen kirjoittaisi nokkelaa blogia, mutta kirjoittajan nimimerkki Eino Vastaranta antoi ymmärtää, että kyseessä olisi sittenkin mies. Hei naiset, näyttäkää nyt [taitonne, siis], kun Ainailonakin antaa tilaa ja kirjoittaa jatkuvasti pelkkiä Misse-postauksia.

Myös Katri "Seksin ylipapitar" Mannisen sarjakuvablogi on varsin hurmastuttava. Minä en ole koskaan lukenut tuon tyyppisiä sarjakuvia, joissa kertoja on pääosassa, mutta niissä tuntuu olevan oma tunnelmansa [jos joku osaa suositella minulle jotain tuon tyyppistä sarjakuvaa, joka ei olisi mangakamaa eikä silkkaa supersankarirymistelyä, kertokaa toki]. Vai johtuuko se vain siitä, että kirjoittaja on ammattilainen. Comic Life on kyllä mainio softa.

Aivan sama mulle on hyvän taktiikan valinnut uutuus, joka heti alkajaisiksi linkkaa tänne. Valitettavasti minua ahdistaa tuollainen ideologia. Blogin pitää nähdäkseni olla eri. Eri kiinnostava tai eri tylsä, mutta jotain sentään ja voi juku.

Mainitsen vielä uudestaan Huumoriblogin, joka alkaa saada rytmistä kiinni. Minä naurahdin eilen ääneen tälle kohdalle:

Viheltelin partaa ajaessani ja muistelin yläkerran kaverini valitusta siitä, kuinka hän partaa ajaessaan aina leikkaa kieleensä haavan. Minä tietysti ihmettelin, miten hän siinä oikein onnistuu. "Joo joo, herra kaikkitietävä, miten sinä sitten puhdistat partateräsi?"

Ei voi kieltää, ettei itsekin olisi tullut joskus mieleen. Tai kieleen. Mielinkielin.

Sittenkin on hieman arveluttavaa omia käsitteitä, kuten Liisankadun Pikkolo, jos ei tiedä, mistä koko jutussa on alunperin kyse. Minun puolestani voitaisiin kyllä puhua jatkossa vaihteeksi Oulun Hovin pitseriasta.

***

Että tilatkaahan nyt, uutuuksia. Minä olen hirveän kitsas tilaamaan ketään niin kauan, kuin en saa osakseni kaipaamaani arvostusta. Kun nyt pääsisin top-listan etusivulle, voisin riemumielin tilata toisiakin, mutta kakkossivulla kituuttaessaan pitää olla tarkkana. Eilen katselin, kuinka tilaajamääräni olivat jälleen laskeneet kahdella ja arvelin, että Blogilistassa on sittenkin jokin toiminto, joka ajoittain pudottaa vanhentuneita tilaajia pois. Eikä mitä, kurkkasin viereisiä blogeja ja kaikkien tilaajamäärät olivat päinvastoin nousseet. Ei ole kivaa.

Siksi olenkin unohtanut moiset humpuukilistat ja seuraan ainoastaan linkitettyjen listaa. Siellä sijoitus on sentään siedettävä.

Ja huomaan, että olen luisumassa kvartaalikapitalismin suohon. Keskityn miellyttämään linkkaavia osakkeenomistajiani, jotka nälkäisinä kärkkyvät osinkoja [siinä sinulle, ole hyvä] sen sijaan, että miettisin lukija-asiakkaitani. Näin meillä Hankenilla näistä asioista tavataan pohtia.

10 on viitsinyt kommentoida:

Jotakin hämärää tässä on. Tukoksissa nimittäin. Eivät ne näin vain voi osua kaikille samaan aikaan! Minulle, sinulle ja... No, onhan niitä.

8/03/2005 08:36:00 ip.  

Kallasv... En oikein tiedä.

Minulle tulee Kallasvuosta mieleen tämä kolumni: Our Global Food-Service Enterprise Is Totally Down For Your Awesome Subculture, jossa PepsiCo:n harmaantunut markkinointijohtaja vähän räppää nykynuorisolle siitä, miten relevantteja heidän tuotteensa ovat 13-17-vuotiaille nuorille.

Jotenkin tuli mieleen, että olisi hauska kirjoittaa kolumni, jossa Olli-Pekka Kallasvuo vähän räppäisi goottiteineille, miten "freakin' intenso" Nokian 6230i-puhelin oikeastaan onkaan ja miten "pimped-out" Nokian 6680-puhelimen mms-ominaisuudet ovat.

No jaa. Ehkä Vt saa tuosta idean. Tai PA. Itse en ehkä jaksa.

8/03/2005 08:44:00 ip.  

No mitäs jätkät? Jätkät? Hei.. älkää menkö.. lupaan olla hiljaa. Saatte rahaa..

Mietin tota sun sijoitusta tuolla listalla. Ja sitten mietin mun sijoitusta. Sitten mieleen tuli eräs yläasteen sijainen joka silloin herätti meissä teinipojissa sellaisia tunteita mitä emme aikaisemmin olleet kokeneet. Nimittäin miltä tuntuu kun ylempiluokkalaiset hakkaavat meidät tyttöystäviemme edessä. Kahteen kertaan!

Niin se sun sijoitus. Mielestäni siinä on virhe. Tuomarivirhe.

8/03/2005 08:51:00 ip.  

Ajatusviivat eivät todellakaan kuulu loppukesään. Ne pitää säästää syksyn pimeisiin iltoihin. Joten jaksan vielä odottaa myös pehmeää sukkapakettiakin.
Väittävät, että hyvää kannattaa odottaa, mutta kelpaa minulle huonompikin tekstinpätkä.

8/03/2005 09:45:00 ip.  

Minä olen jo pidempään suunnitellut tavattoman humoristista postausta siitä, kuinka mies itkee liikutuksesta. Olen tähän mennessä keksinyt ainoastaan sen, että hän selittelee itkemistään sillä että hänen silmäänsä meni formula-auto, oluttölkki, jakoavain tai jokin muu tavattoman miehinen esine. Kuvitelkaa, tuollainen asetelma... Eikä mitään synny! Käsittämätöntä.

8/03/2005 09:45:00 ip.  

Mitä jos se mies itkisi liikutuksesta sen takia, että hänen silmäänsä meni... Kallasvuo? Irtoaisiko siitä?

8/03/2005 09:49:00 ip.  

Tai... Tämä voi kuulostaa vähän kaukaa haetulta, mutta... Hän itkisi, koska Kallasvuo liikuttaa hänen sisintään enemmän kuin mikään muu? Mutta oikeasti hän olisikin vain Nokian puh... Ei, en minä saa tästä tarpeeksi irti.

8/03/2005 09:53:00 ip.  

Entä jos Kallasvuo itkisi kosk

8/03/2005 10:06:00 ip.  

Voisihan mies liikuttua kyyneliin nähdessään Nokian puhelimen, koska Kallasvuo keksi sen, eikä se ole ihan helppoa keksiä puhelimia, minkä mies totesi yrittäessään keksiä puhelimen, eikä onnistunut.

Itse asiassa... Miten voi keksiä puhelimen? Minä en osaa keksiä minkäänlaista puhelinta! Kallasv

8/03/2005 10:08:00 ip.  

Tuntuuko minusta, että Kallasvuossa on jotain samaa kuin Visa Ko

[Pitäisi alkaa lukea Onionia, mutta en koskaan jaksa aloittaa.]

8/03/2005 11:22:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds