Vihjetietokilpailu elää

Minulta oli mennyt ohi tieto, että Antti Tuisku on palannut takaisin maineikkaalle paikalleen Siwan kassalle. Taas ovat nimitysuutistoimittajat nukkuneet. Asia selvisi Ilta-Sanomain keskustelussa tuoreesta aiheesta, kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Tuisku kertoi tuolla mm. seuraavaa:

Meillä sunnuntai on ainoa viikonpäivä, milloin on kaksi töissä päällekkäin. Minä pidän sunnuntaista työpäivänä. Ensinnäkin sen etuja on paljon parempi palkka ja toiseksi se toinen työntekijä. Silloin saadaan pitää jopa kahvitauot.

Ja silloin kun olen vapaalla, niin kyllä minä tykkään käydä kaupassa. Joskus pakollisilla asioilla, joskus vain pörräämässä ajankulukseni.
Minusta on mukavaa kun kauppaan pääsee melkein milloin vain.

Hienoa nähdä, ettei Kysyn vaanin ja sittemmän Karun sellin kirjoittajaksi paljastunut Maija Vilkkumaa ole ainoa esimerkki muusikosta, jolla riittää paukkuja myös rehelliseen työntekoon [mitä, eikö blogin kirjoittaminen muka ole rehellistä työntekoa?].

Antti seikkailee myös Selkouutisten 5.7.05 päivätyn numeron nuorten sivuilla. Selkokielisessä artikkelissa todetaan Antin olevan yhtä aikaa huipulla ja jalat maassa, mikä hämmentää lievästi abstrakteihin kielikuviin vihkiytymätöntä lukijaa.

Tämä ei ole kuitenkaan mitään verrattuna lehden etusivuun. Elvis elää – ainakin Naantalissa, siinä hehkutetaan. Tämä kummastuttaa suuresti meitä, jotka luulimme Elviksen kuolleen. Entä mitä tarkoittaa ainakin Naantalissa. Että hän elää tai eläisi kenties myös jossain muualla?

Lasten tulisi katsoa TV:tä vanhempien seurassa, todetaan niin ikään etusivulla. Onko lapsi siis vallan turmion tiellä, jos hän ei jostain syystä halua laisinkaan katsoa televisiota? Samassa yhteydessä mainitaan, että Television ikärajat toimivat käytännössä, mikä herättää kysymyksen, eivätkö ne lainkaan toimi periaatteessa.

Viisastelut sikseen, mutta minusta on jokseenkin ongelmallista, jos juuri selkeiksi, ymmärrettäviksi ja yksikäsitteisiksi tarkoitetut sanavalinnat synnyttävät etupäässä turhautumista ja tyhmiä kysymyksiä. Globalisaation eli maailmoistumisen [kuka tunnustaa keksineensä tuon sanan. mitä vikaa siinä maapalloistumisessa oli?] kerrotaan tarkoittavan, että suuret työnantajat keskittävät tuotantolaitoksiaan yhä enemmän esimerkiksi halvan työvoiman maihin.

Noin minäkin olen ymmärtänyt. Mutta mitä tuo sana esimerkiksi tarkoittaa? Mihin muihin maihin laitoksia keskitetään?

Ikävältä tuntuu myös tapa, jolla triviaalit asivat kyllä väännetään rautalangasta, mutta hiemankin hankalammat jätetään tyystin mainitsematta. Juri Gagarinista puhuttaessa kerrotaan, että venäläisiä avaruuslentäjiä kutsutaan kosmonauteiksi ja amerikkalaisia astronauteiksi. Mainitaan myös kiinalaisten taikonautit, vaikka sana onkin länsimaisen median sepittämä eikä edes kiinalaisten itsiensä käytössä.

Sen sijaan uutisessa, jossa kerrotaan Espanjan ja Kanadan sallivan homojen avioliitot, mainitaan myös Belgian ja Hollannin tehneen niin aiemmin. Lukija, joka tässä kohtaa aprikoi, että eivätkös ne liitot olleet sallittuja Suomessakin, jätetään yksinänsä pohtimaan, mitä eroa on parisuhteen rekisteröinnillä ja avioliitolla. Minä en tiedä tarkasti.

Hupaisin ja samalla ironisesti surullinen on kuitenkin lehden arvuuttelukilpailu. Otsikolla Tiedätkö mikä kaupunki annetaan seuraavat neljä vihjettä. Oikeasti arvaaminen ei ole näin vaikeata, sillä kuhunkin vihjeeseen liittyy vielä helpottava kuva:

Vihje 1

Tämän kaupungin tunnusmerkki on Piccadilly Circusin Eros-patsas. Alumiinista tehty siivekäs enkeli [onko siivettömiäkin enkeleitä?] on vuodelta 1893. Matkailijat kokoontuvat patsaan ympärille maleksimaan.

Vihje 2

Kaupunkin parlamenttitalo ja sen Big Ben -kello ovat jokaisen matkailijan listalla.

Vihje 3

Kaupunkin halki virtaa Thames-joki. Tower Bridge on joen ylittävistä silloista kuuluisin. [lisävinkki: jotkut kutsuvat Tower Bridgeä myös Lontoon sillaksi].

Vihje 4

Kaupungin mustat taksi eli cabit ovat myös sen tunnusmerkkejä.

Mikä kaupunki on kyseessä? Oikean vastauksen löydät takasivulta.


[oikea vastaus löytyy myös tämän blogin takaa. jos käytössäsi ei ole vielä Windows Longhornia, jossa ikkunoita voi pyöritellä ympäri, koska se on viimein teknisesti mahdollista, joudut elämään epätietoisuudessa kunnes järjestelmä julkaistaan joskus tämän vuosikymmenen aikana.]

***

Kuuntelin eilen Ville Säävuoren Omenatarhablogin viidennen podcastin, lähinnä teknologiademoluonteisesti. Lähetys kun oli toteutettu hyödyntäen uuden iTunesin podcast-omiaisuuksia hakemistoineen ja vaihtuvine kuvituksineen. Ville on fiksu tyyppi ja monesta asiasta samaa mieltä kuin minä, mutten silti millään jaksaisi kuunnella, kuinka joku höpisee vajaan tunnin tietokoneista. Jotenkin tuon tyyppisen informaation hankkii mieluummin pikaisesti tekstejä silmäilemällä. Sitäkin hartaammin odotan, että joku suulas vitsiniekka tekee kysynvaanit ja perustaa halkihauskan huumoripodcastin.

Lähetyksessä haastateltiin jostain syystä myös Skitso-Jannea tämän suhteesta omaan Macciinsä. Asiantuntija Janne heitteli myös perstuntumalla arvioitaan Applen suoritinpolitiikan täyskäännöksen syistä ja seurauksista. Hupsusti hän puhui useaan otteeseen suorittimien muistista kellotaajuuden sijaan Säävuoren vaivihkaisista korjauksista huolimatta. Meitä stereotyyppinörttejä moinen luonnollisesti kovin huvittaa.

Minä olen sentään jättänyt kesken tiekonearkkitehtuurin kurssin [kun ei siellä päässytkään modaamaan koteloita, vaan piti muka osata jotain assembly-kieltä. eikä siihen vastoin oletuksia riittänytkään, että tietää kompon tarkoittavan kilpailua].

Ei, Ville, en tarkoita, että minua kuuluisi haastatella seuraavaan lähetykseen. Minä en suostu puhumaan nauhalle. Voit halutessasi haastatella lakimiestäni tai äitiäni. Hekin ovat hyviä tyyppejä.

Periaatteessa minuakin saattaisi kiinnostaa podcastien tekeminen, jos vain löytäisin itselleni soveliaan äänen. Olisin kuin tuntematon biisinikkari ja kaikki juntit jumaloisivat laulajaa.

Omenatarhan podcast-lähetyksessä keskusteltiin myös nettiradioista, jotka Säävuori hivenen yllättäen teilasi flopiksi. Minä olen luullut niiden porskuttavan hyvin kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Myös podcastien musiikista puhuttiin [minä yleensä kyllä skippaan ne], ja Skitso pääsi lempiaiheeseensa, Gramexin mollaamiseen. Asiasta käytiin keskustelua edelleen myös Jannen blogin kommenteissa.

Näin suurten paljastusten ja kannanottojen aikaan minun lienee syytä esittää oma ajatukseni Teosto-sotkuista. Gramexista en osaa sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään.

Jos ajatellaan klassista esimerkkiä, jossa parturi hankkii liikkeensä nurkkaan matkaradion ja soittaa Novaa rajatakseen asiakkaansa kanavaa kestäviin keski-ikäisiin, joiden vaatimukset ovat yksinkertaisempia kuin kanavan musiikista allergiaoireita saavan trendikkäitä ihmehärpäkkeitä haluavan nuoremman ikäluokan, pidetään varsin kohtuullisena, että yrittäjä maksaa korvausta artisteille. Artistin työ edistää yrittäjän bisnestä ja tämä maksaa soveliaaksi katsotun korvauksen.

Jos sen sijaan Jonathan Ive suunnittelee iMacin, joilla IKEA somistaa kataloginsa työpöydät ja tekee niistä näin myyvemmän näköisiä, pidetään aivan luonnollisena, ettei IKEAn tarvitse enää maksaa rojalteja Ivelle, vaikka he käyttävät hänen luomaansa muotoa oman bisneksensä edistämiseen.

En ole kuullut Iven silti valittavan. Jotenkin tuolla alalla asia on saatu hoidettua paljon tyylikkäämmin ilman pakkoruotsikysymyksen mittoihin nousevaa ongelmanmuodostusta.

***

Minun piti kirjoittaa tästä jo aiemmin, mutten muistanut. Nyt-liite kertoi hiljattain naisista, jotka ovat synnyttäneet vailla tuskia ja mainitsi kyseessä olevan jonkinlainen tabu. Tämä ei ole tietenkään mikään ihme, harvapa sitä kehtaa omista virheistään elämöidä. Synnytyskivuthan kuuluvat tunnestusti speksiin [ks. kohta 3.16].

7 on viitsinyt kommentoida:

Juuri viikonvaihteessa kyselin lähipiirin nörtiltä, olisiko minulla sellaiseen podcastingiin tarvittava infrastruktuuri olemassa.

Kun minulta on jäänyt blogin perustus jälkijunaan, niin jos vaikka olisinkin etujoukoissa hölöttämisasiassa. (Blogin kirjoittaminen olisi sitäpaitsi aika vaikeaa, kun minulla on tämä krooninen typotusvaiva. Ja puhuminen sopisi sikstoisekseen hyvin Megafoni-kandidaatille. Mistä tulikin mieleeni, onks kukaan kuullut Kuuliksesta mitään?

Näiden pitkien postausten kommentoinnissa on se ongelma, että ehtii jo unohtaa, mitä kaikkea oli tarkoitus sanoa. Speksinmukaisuudesta piti mainita, että kyllä, edelleen tunnen halua mieheeni ja kyllä, synnyttäminen sattui, mutta sujui vastaavasti niin sutjakkaasti että mieluummin muutama kymmenen minuuttia täyttä rytinää kuin tuntitolkulla lepsusti kipeenä. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Kaikkiin neljään.

7/12/2005 12:25:00 ap.  

Pikaiset laskut osoittavat, että olet jakanut merkkejäsi myös muille kuin lapsillesi. Tämä menee kovin sekavaksi.

7/12/2005 12:31:00 ap.  

Tietysti! Pelkkä omien suosiminen olisi nepotismia. Siihen en sorru.

7/12/2005 12:51:00 ap.  

Kirjoita lyhyemmin ei näitä jaksa lukea. Jos on huipulla ja jalat maassa, niin eikö silloin ole aika pitkä?

7/12/2005 10:02:00 ip.  

Jossain määrin olisin taipuvainen ajattelemaan kuin Santeri. Otetaan hypoteettinen tilanne, että joku tekee hommia helteisessä toimistossa. Hänen käytettävissään on nettiyhteys. Hetkittäin helle vie voimat niin totaalisesti, että on pakko pitää pieni paussi. Silloin on mukava lukaista lyhyt postaus ja sitten taas jatkaa vörkkiä. Ja muutaman tunnin päästä seuraava jne.

Ehdotus: jaa ensi kerralla juttusi esim. kolmeksi erilliseksi merkinnäksi (keksitkö jo, miten se ajastus toimii?)

7/13/2005 01:38:00 ap.  

Sori, mutta tuo nyt ei oikein sovellu workflow'huni. Kirjoitan yhdellä kertaa niin paljon kuin suinkin sattuu irtoamaan tai muuten ehdin. Ja koska uskon kaiken olevan parhammillaan tuoreena, tuntuisi jotenkin irvokkaalta lähteä panttaamaan ja julkaista valmiita tekstejä tippa kerrallaan.

7/13/2005 01:46:00 ap.  

Onhan tietysti niinkin, ettei koko karkkipussia ole pakko syödä kerralla. Lukijana voisin tietysti lukea palan kerrallaan. Jos malttaisin.

7/13/2005 07:56:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds