Unohda perusasiat

Minä vietin alkuaamuni ajattomuuden olotilassa. Mentyäni liian myöhään nukkumaan ja saatuani huonosti unta heräsin uuteen aamun ymmärtämättä kellosta yhtään mitään. Tunsin itseni käynnistymässä olleeksi tietokoneeksi, joka ei ollut vielä initialisoinut aikapalveluita, vai mitä siinä alussa lukee. Kaikkialla vilkkui värejä ja pieniä objekteja, kuin levynkansia, joita olin eilen hampaat irvessä askarrellut paikoilleen ja katsonut, kuinka mainio Jewelcase niitä kieputtaa. Hypin valveilta hereille ja takaisin kuin aallolta toiselle ja viimein järkiini havahduttuani kiitin unenpöpperössäni johdatusta siitä, että kello oli vasta kahtakymmentä vaille seitsemän. Olin pelännyt käyvän jo kahdeksaa.

jewel case

Toisin kuin joinain muina maanantaina ehdin kivuttomasti bussilleni. Minun tapoihini ei kuulu opetella ulkoa, milloin bussini lähtee. Minä elän ad-hoc ja kädestä vaikka kuuhun ja katson ajat aina uudestaan reittioppaasta. Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät niitä paperinpaloille painettuja aikatauluja kuljettajan kopin ovesta. Kantavat sitten mukanaan sen sijaan, että käyttäisivät puhelintaan. Irvokasta. [Olen tehnyt osallistuvaa havainnointia puhelintottumuksistani ja huomannut käyttäväni puhelinta useammin reittioppaan selaamiseen kuin laitteen toissijaiseen käyttötarkoitukseen, blogi-ideoiden muistiinkirjaamiseen. Siinä teille ilmaista infoa, Nokialta yhtenään tänne eksyjät.]

Minusta tuntuu, että ne samat ihmiset tekevät ostoslistoja mennessään kauppaan.

Ja minä olen kesän kunniaksi lipsunut samaan uomaan. Minä olen oppinut, että bussini lähtee kahtakymmentäkolmea yli seitsemän. Tänään opin lisäksi, että vain juhannukseen asti.

Sai olla viimeinen kerta, kun opettelen ulkoa muuttuvaa informaatiota. Tulee oppia oppimaan. Tulee tietää, mistä tieto löytyy. Aika hyvin olen onnistunut pitämään mieleni tyhjänä. En esimerkiksi muista ikääni, sillä sen saa kätevästi selville laskemalla yhteen kuluvan vuoden sekä syntymävuotensa vastaluvun. Näin riittää, että muistaa, koska on syntynyt. Ja sen voi prujata ajokortista. Kuluvan vuoden nyt saa aina googlattua.

– Entäs sitten, kun netti ei toimi etkä pääsee googlaamaan? kysyvät teknofoobiset vastaanhangoittelijat tietenkin.

Aivan kuin siinä vaiheessa ei olisi hieman suurempiakin ongelmia kuin miettiä jotain niinkin epäoleellista kuin ikäänsä. Siinä vaiheessa julistetaan hätätila. Siinä vaiheessa selviytyjävaistot heräävät. Siinä vaiheessa etsitään käsiin kirves ja taskulamppu ja linnoittaudutaan lähimpään elintarvikemyymälään.

***

Kaukana moinen ei ollut, kun yritin viikonloppuna turvata selustaani ja selvittää, kuinka blogger-viestit exportataan johonkin järkevään muotoon. Ei se mikään salaisuus ole: minä tahdon siirtyä Wordpressiin. En juuri hermostu ihmisiin, osaan hillitä itseni pelottavan hyvin, mutta takkuava teknologia saa minut järjettömän raivon valtaan. Pysykää kaukana, kun hommat eivät toimi.

Sittenkin olin aika tyytyväinen itseeni viime viikolla töissä keksittyäni käyttää IP over FireWire -tekniikkaa tuodakseni nettiyhteyden koneelle, jonka verkkokortti on rikki ja joka ei näin pääse nettiin ethernetin kautta. Verkkokortti on fiksusti integroitu emolevylle ja emolevyn vaihtaminen on kalliimpaa kuin koneelle voisi Reality Distortion Fieldin alaisenakaan kuvitella arvoa.

Vaan nyt, kiitos erinomaisuuteni, naapurikone jakaa nettiyhteytensä edelleen FireWiren avulla eteenpäin ja tämä kone pääsee verkkoon kuin tuosta vain.

***

Minäkin vietin juhannusta. Vaihteeksi kaverin takapihalla grillaten. Perinteiseen juhannuksen viettoon liittyy erinäisiä vihaamiani piirteitä, jotka onnistuin tällä tapaa toimien välttämään. Hyttysiä lukuun ottamatta.

Enkä käynyt edes meressä. Olen vanhemmiten oppinut ymmärtämään, ettei minulla ole mitään velvoitetta mennä suotta kylmään veteen. Sitä paitsi pyrin välttämään humalassa uimista. Parempiakin tapoja kuolla.

***

Minulla ei ole kummempaa kantaa kaikkien blogien hihkuttamaan ravintolakohuun. En ole kuunaan kuullut koko paikasta enkä olisi sinne luultavasti oma-aloitteisesti eksynyt. Jos minä nyt menisin ravintolaan, valitsisin luultavasti Zinnkelleriin. En ole käynyt siellä kuin viimeksi joskus lapsena. Mutta voisin kyllä suunnitella heille hieman ajanmukaisemmat nettisivut, jos maksaisivat 80 000 euroa. Sillä palkkaisi melkein JCP:nkin.

Aiheen kirvoittamien eettis-filosofisten pohdintojen innoittamana kerron minäkin viimein löytäneeni mitä mainioimmat blogaajan eettiset ohjeet:

If ain't real – fake it
If it ain't yours – take it
If it don't exist – you make it
And if it ain't broke – break it!


Nuo ovat MTV:n Humiseva harju -modernisoinnin lyriikoita [ja kaikki pätevät rivien välistä lukijat tietävät vallan mainiosti, miksi nuo tuohon taas lainasin]. Surkein ja epäuskottavin ikinä näkemäni elokuva, mutta ääniraita on hieno. Sääli vain, että kappaleet ovat kovin silvottuja – olisi pelastanut hieman, jos olisivat edes soittaneet ne kokonaan.

Elokuvassa on merkittävässä osassa Sisters of Mercy -yhtyeen voimakas teos More. Innostuin nyt yhtäkkiä hankkimaan käsiini myös This Corrosion -kappaleen ja jokin kumma pakotti minua toistamaan sitä koko päivän ikikestoluupilla. Sentään kätevää, kun voi kytkeä oman koneensa verkkoon musiikkiserveriksi ja sitten kuunnella iTunesilta musiikkiaan, millä koneella sitten sattuukin päivän mittaan operoimaan.

***

Lopuksi medianhallinnallisia tiedotteita.

Kehotin viimeksi kaikkia lukijoitani tekemään tilauksen Blogilista.fi-palveluun. Tämän jälkeen minulta katosi yhdeksen tilaajaa. Pintaliito taisi tarjota mainostoimistopalveluita...

Minun kuvani on erään aikakauslehden yhdessä jutussa. Juttu ei kylläkään kerro suoranaisesti minusta eikä kuvaankaan ole mahtunut aivan koko naama, mutta se, joka tunnistaa nenänpääni ja oikean silmän ripset, voi olla hiljaa itseensä tyytyväinen.

Minun pitäisi lisätä noin kymmenen blogin linkit sivupalkkiini, mutta en tee sitä vielä nyt. Mieluummin kirjoitan edes lauseen jokaisesta samalla kertaa, jooko.

Ei Kuhlakaankaan malta olla näemmä hiljaa: !Absolute Truth on palannut, toivottavasti ihan oikeasti. Hän oli nokkela, mutta ajoin niin kovin ilkeä. Ja hänkin mainitseen mediaa Tanja Karpelan tavoin käsissään pyörittelevän Sun äitis. Samoin kuin Blogisanomat hiljattain. Minä vain en kelpaa, vaikka julkaisen lehdistötiedotteen ja kaikkea. Kommenteissa itkevät, että älkää aina linkatko siihen väsyneeseen PA:han, vaikkei tänne ole viitattu kuin kahdesti.

Ja minä olen imarreltu.

[mutta mitä pitäisi tehdä, kun kaiken maailman pilailijat luokittelevat bloginsa ihan höpsöihin kategorioihin]

1 on viitsinyt kommentoida:

Ja hänkin mainitsee mediaa Tanja Karpelan tavoin käsissään pyörittelevän Sun äitis.

Rinnastus Tanjaan on sikäli oikea, että minäkin olen saanut osani negatiivisesta julkisuudesta. Blogisanomat epäili puolueelliseksi ja !Absolute Truth väitti ensin viettäneensä satavuotispäiviäni ja jo sitä ennen hautajaisiani. Molemmat väitteet ovat vahvasti liioiteltuja.

6/28/2005 05:55:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds