Applella

Vt kirjoitteli minusta ja monista muista kovin kauniisti minusta ja monista muista.


Pää auki on löytänyt täysin oman, viattoman tyylinsä - toimivat sanaleikit, jatkuvasti ajan hermolla olevat kommentit maailmasta sekä katsaukset mainos- ja yritysmaailman kiemuroihin ovat valloittaneet monen parikymppisen, fiksusta poikaystävästä unelmoivan likkalapsen sydämen - niin myös Jäädykepiirikunnan toimituksen.

Kuulittekos, tytöt, teidän kuuluisi haaveilla minusta. Ei niin kuin toisin päin.

Vankistaakseni mainettani ajasta hermoilijana kävin tänään vierailulla Suomen Applella. Heidän uudet toimitilansa sijaitsevat Arabianrannassa tyyliin sopivassa lasiterästalossa. Toimiston ulko-oven puitteet ovat mustat. Keskellä on vaaleaa maitolasia, jossa Applen logon muotoinen läpinäkyvä osa. Täydellistä.

Juuri tuollaisen toimiston oven minäkin haluaisin.

Suomen Appleen on palkattu hiljattain kolmaskin kaveri. Kaukana ovat ajat, jolloin Matti Nirkko pyöritti hommaa yksikseen. Minä en jaksanut kirjoittaa muistiin kenenkään nimeä, anteeksi. Kesä ja loma minullakin sentään.

He puhuivat hyvin salaisia asioita, enkä ala niitä vuotaa. Lohileivät olivat ensiluokkaisia, videotykin kuvan ylälaita viivasuora. Onko se oikeasti niin vaikeaa toteuttaa, etten ole eläissäni ennen nähnyt moista? Kalvot olivat tyylikkäitä, Keynotella on vaikea epäonnistua. Kuva oli kohdistettu täydellisesti keskelle valkokangasta, se oli juuri niin leveä, ettei pikseliäkään lipsahtanut sivusta ohi, muttei toisaalta valkoista pilkistänyt reunasta.

Yhden luvun kai saan kertoa. Se kun ei lukenut salaisella kalvolla. iPodien myynti on kasvanut 1900%. En vain muista, missä ajassa. Kenties vuodessa tai neljänneksellä.

Kuten viime vuoden lopulla väitin, Suomessa vuoden iPod taitaa sittenkin olla iPod. Nykyään sitä myydään jo Mustassa Pörssissä, ONOFFissa ja Prismassa.

– Entä mikä on teidän näkemyksenne tästä Applen siirtymisestä Inteliin – josta me emme sano tämän enempää, utelivat.

Joo, siis, whateva, kunhan eivät liimaa niitä hirveitä Intel Inside -tarrojaan ohjauslevyni vierustaa rumentamaan, vastasin triviaalisti. Joy of Tech tarjoaa aiheesta syvällisemmän näkemyksen.

Hyvä vaikutelma minulle jäi heidän jengistään. Kovin bisnesorientoitunutta ja sellaista dynaamisen oloista porukkaa, mutteivät tuntuneet kusipäiltä niin kuin voisi herkästi kuvitella. Vähän tosin kai pitää aina ollakin, jos aikoo Jobsin alaisena toimia. Teknistäkin taustaa heillä oli ja tuntuivat tietävän, mistä puhuivat. Sen vähän kun saivat sanoa.

Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja annoin suoraa kuluttajapalautetta, surullisen tarinani ilmaisesta tulostimesta. Kun ostin PowerBookini viime kesänä Apple Storesta, myyjä kehotti ottamaan mukaan ilmaisen tulostimen. Maksaisin sata euroa ja saisin sen takaisin parin kuukauden kulutta.

Kone saapui tulostimineen, mitään menettelyohjeita ei annettu. Löysin sentään itse netistä Impress for Less -kampanjan kaavakkeen, printtasin ja täytin. Siihen piti repiä irti sarjanumerot tuotteiden pakkauksista ja muuta kätevää. Valokopio ostokuitista ja sitä rataa. Kirjoitin kaavakkeeseen IBAN-muotoisen tilinumeroni ja lähetin kirjeen Irlantiin.

Parin kuukauden kuluttua sain kirjeen, jossa kerrottiin, että minulle ei makseta rahojani, sillä rahat jätetään maksamatta minulle. Mukana oli puhelinnumero, josta ei vastattu.

Erinäisten puhelinsoittojen ja kymmenen sähköpostiviestin jälkeen minulle luvattiin lopulta hyvittää tulostimeni hinta.

Jälleen kului pari kuukautta. Lopulta sain kirjeen, jossa oli sadan dollarin shekki. Olin sentään maksanut laskuni euroissa. Shekin lunastaminen maksoi sekin muutaman kympin, joten lopulta sain maksaa ilmaisesta tulostimestani likemmäs viisikymppiä, sekä rutkasti aikaa ja vaivaa. Sillä hinnalla sen olisi kantanut kotiin jo kaupastakin [ja olisi voinut valita paremman näköisen mallin]. Applen hinnat kun ovat aina Applen hintoja.

Surullinen tarinani ei kauheasti herättänyt sympatioita. Totesivat, että Apple Store on jälleenmyjä siinä kuin Stockakin eikä kyseessä ole heidän ongelmansa.

Ei ole niin. Ei minulla ole vaihtoehtoja. [vaihdan Mäcciin ehdoitta.]

Kehottivat vielä mainostamaan, että tässä videoalan demotilaisuudessa on vielä tilaa. Hyvä show kuulemma tulossa, ja olisi noloa ulkomaalaisia esiintyjiä ajatellen, jos salissa olisi kovin tyhjää.

***

Kun nyt tälle linjalle lähdettiin, mainitaan vielä, että PA:n subjektiivisessa mielikuva-vertailussa Nokia on kasvattanut tulostaan huomattavasti viime vuodesta. Minä suorastaan pidän joidenkin heidän laitteidensa ulkonäöstä. Numeroista en osaa sanoa mitään, sillä en osaa ulkoa yhdenkään heidän myymänsä puhelimen mallinumeroa. Minä olen sillä tapaa kummallinen, että muistan helpommin sanoja kuin numerosarjoja. Minä esimerkiksi muistan identifioin ystäväni helpommin heidän nimensä kuin puhelinnumeronsa perusteella. Tiedän, että tämä on hieman poikkeuksellista: tuttavani esimerkiksi puhuvat jatkuvasti kursseista nimien sijasta niiden numerotunnisteilla.

Toisaalta Nokialla alkaa olla malleja jo niin runsaasti, että arvaamalla luulisi jo osuvan aika todennäköisesti.

Olin aikoinaan vuosia sitten vierailulla Nokialla ja meille näytettiin uunituoretta tuotematriisia. Siinä oli noin viisitoista riviä eri käyttäjätyyppejä ja kymmenen saraketta enkä äkkiseltään keksi, mitä noihin oli jaoteltu. Tuossa vaiheessa malleja oli listattu vasta kymmenykseen soluista, mutta lupasivat, että parissa vuodessa olisi tarkoitus täyttää koko taulukko. Tällä meiningillä ilmeisesti on edetty, taas hiljattain julistettiin lehdissäkin Nokian julkaisseen viisikö se mahtoi olla uutta mallia.

Muistan, kuinka Steve Jobs loi aikoinaan Applelle palattuaan neliosaisen tuotematriisin. Siinä oli sarakkeet kuluttaja ja pro sekä rivit kiinteä ja kannettava. Myöhemmin mukaan on toki tullut Mac miniä ja eMaccia, mutta meininki on sittenkin hieman toinen.

Sittenkin tämän tuotteen segmentointi on minusta kovin hauska. 770 Internet Tablet [iskevä nimi] on kovan luokan nörttilaite, josta löytyy kaikki mahdollinen – paitsi puhelin. Me nörtit kun emme tunnetusti tykkää puhua puhelimessa.

770

Joskus mietin, moniko sujuvasti segmenteistä puhuvat mahtaa muistaa peruskoulun geometriasta sitäkään vähää, että osaisi kertoa, mikä segmentti on. Ja mitä sitten.

Valtaosan pohdinnoistani voisi kuitata sanomalla ja mitä sitten, mutta uskon edelleen se olevan juttuni.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds