Yleensä herään koeaamuin paniikissa puoli kuusi. Päässäni samannimisen lastenohjelman alkupätkä [puoli kuusi, se ässää sösäyttävä lapsen ääni sanoi]; ei se, jossa tanssittiin piiri pieni pyöriitä, vaan se uudempi. Se surrealistinen ja pelottava. Pasilan tv-torni, kuralammikoita ja se outo naama, mutkalla kuin Munchin Huudossa. Melkein yhtä kauhea kuin Pelle Hermanni.

Nykylastenohjelmien väkivallasta hystereesaavat ovat väärillä jäljillä. Ennen vanhaan oltiin paljon julmempia.

Vaan tällä kertaa en jaksanut nousta ylös vielä puoli kuusi. Torkahdin puoli kahdeksaan asti. Heräsin loputtoman kyllästyneenä ja surkeuteni tiedostaen: ei minun olisi syytä lähteä siihen tenttiin.

Olo ei missään vaiheessa parantunut, mutta lähdin sentään, vajaan tunnin myöhässä saapuakseni, sen verran, että sisään sai käydä.

Ja se oli helppo kuin mikä ja kyllä kannatti ja kaikkea. Kyse ei ollut tällä kertaa hämärtyneestä metakognitiosta, vaan ihan oikeasti helposta tentistä. Tehtävät ratkesivat pääpiirteissään järkeilemällä, eikä luontojen pyörryttävyyksiä tarvinnut ymmärtää. Rajat noussevat korkeiksi, mutta eivätköhän läpi päästä.

Siinä määrin riemuissani, että soin itselleni luvan tämän kirjoittamiseen. Yritän olla palaamatta ennen tiistai-iltaa.

Kielioppimanifestini on jälleen saanut julkisuutta [sinällään hauska sivu, kivoja blogeja]. Vaan kestäpä meistä olisi kilpailemaan Raavaan miehen ruoka-aineympyrän kanssa.

***

Satasen lööppi tiesi kertoa, että Kampin uusi terminaali on vilkkain koko Euroopassa. Se on minusta aika hieno saavutus.

Saa nähdä, mihin oikein päästäänkään, kun se kohtapuoliin avataan yleisöllekin.

[anteeksi]

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds