You took the words right out of my mouth.
It must have been while you were dissing me.


Mistäköhän tuokin juontui mieleen. Ei minua kukaa varsinaisesti dissannut. Sen sijaan säikäytti. Kolme amiksen näköistä kundia tuli vastaan kadulla. Puoli metriä ennen kohdalleni saapumista yksi heistä hyppäsi kohti ja löi jalkansa maahan niin että tömähti. Aikeenaan ilmeisesti säikäyttää.

Ja jopa säikähdinkin, huh. En tietenkään näyttänyt mitään, vaan vilkaisin häntä alta kulmain pistävän coolisti.

Ja kuinka ollakaan, pari sataa metriä myöhemmin. Bemari tööttäsi liikennevaloissa, parinkymmenen metrin päästä. Samanlainen jannu ratin takana. Avasi ikkunan ja huusi minua kohti: jumalauta, saatanan kusipää.

Minulla oli hetken aikaa joltisenkin absurdi olo. Sitten ymmärsin, että he arvatenkin luulivat minua Lauriksi.

***

Olin katsomassa André Wickströmiä ja muita [näemmä Marinadi oli siellä myös]. Olihan hän aika pätevä. Varsinaisesti vain yksi juttu oli ripattavissa. Siis sellainen, joka perustui jutun hauskuuteen. Annetaan olla tällä kertaa. Muut perustuivat tekemisen intensiteettiin.

Minusta on kovin hauskaa, kuinka Wickström puhuu jotenkin samalla tavalla kuin Esa Saarinen.

Sittenkään en sanoisi, että hän on tehnyt ainoastaan hyvää suomalaiselle stand up -skenelle. Pelkään, että GUSUsta oli suorastaan haittaa. Esiintymässä ollut finalisti Pirjo Heikkilä oli hänkin livenä kovasti parempi kuin tv-ohjelmassa, jossa aiheutti ajoittain myötähäpeän tunteita. Minusta on kovin sääli lajin kannalta, että suuren yleisön saama kuva on niinkin ankea kuin GUSUn kautta välittynyt. Onko se parempi kuin ei mitään, en tiedä.

Tai sitten se oli vain Pirjon hurmastuttava ääni ja taidokas artikulaatio, jotka minut myivät tälllä kertaa. Kun nyt mietin kriittisemmin, olihan hänellä setissään muutama luvattoman huono juttu. Tenhoa vain on paljon helpompi luoda livenä esiintymällä kuin vaikka kirjoittamalla.

Siis jos osaa. Minä en.

Nykyään on katsokaas coolia parjata omia reaalimaailman sosialisointitaitojaan. Takana ovat ajat, jolloin vaikka Kysyn vaan yritti näyttää paradoksaalisesti niin coolilta, ettei ikimaailmassa olisi ehtinyt kirjoittaa sitä tahtia, jos olisi oikeasti ollut.

***

Sitten eilisen olen miettinyt Hesarin toimittajia, jotka osaan mainita nimeltä. Niitä lie enimmäkseen Sunnuntaisivustolla, Nytissä ja Kuukausiliitteessä. Varsinaisen lehden puolelta en noteraa kuin Raivion ja Luoman.

Saksan-reportteri Luoma on ollut suosikkini huhtikuusta 2003 lähtien. Tuolloin julkaistiin hänen kirjoittamansa sivun artikkeli Mercedes-Benz E 55 AMG -autosta. Minä en ymmärrä autoista mitään, eikä tuossa tekstissä juuri autoja käsiteltykään, vaan tunnetta. Ja Hippokratesta.

Kolme luonnekuvaa ja 476 hevosvoimaa [HS 26.4.03]

Vanha Hippokrates muistuu mieleen, kun painan kostealla tiellä E 55 AMG:n luistoneston päältä pois. Itäsaksalaista asvalttia on edessä kohtalainen suora. Tie johtaa velttona loivien kumpareiden taakse, kuin ilman vastuuta siitä, viekö minnekään.

– –

Hippokrateen muistan ammatillisista syistä. Siksikö, että hän neuvoi hoitamaan hulluja huilumusiikilla? Mainio ohje, muttei nyt oleellista. Länsimaisen lääketieteen isä on autossa läsnä, koska Hippokrates opetti tiedon kasvavan yrityksestä ja erehdyksestä.

– –

Olemme itse todenneet, että nopeudet aina rajoitettuun 250:n huippuun asti ovat hetken valintoja. – – Järki toteaa, että tietäähän tuon että märällä lipsuu. Hippokrates sanoo Monte Criston kreivin ja Apinain Tarzanin tavoin, että koeta silti.

– –

Olutjuristeriaa on pohtia kelejä. Ilman ihmistä viisaampaa suojelusta on murheen päivä tällä teholla kerran varma, oli sää mikä hyvänsä. – – Vielä enemmän. Elektroniikka varmistaa, että voimme heittäytyä autolla sopivankokoisiin vaaroihin – lainataksemme Muumilaakson Niiskun doktriinia.

– –

Kone urahtelee uhkaavasti jo kaasun henkäyksiin kaupunkikadulla. Tarjolla on vitsejä huumorintajuttomille.

– –

Kolme minuutta, joista kaksi on aivan nykyurbaania. Järkevyyteen yhdistyvä arkiminä yhdistyy hyvin pikku rehvastelijaan. Tuttavapiiriin on tarjolla sitten myös todellinen barbaari, jos ketä kiinnostaa.

– –

Antiikin kreikan kuva maailmasta oli surullisempi kuin meillä on rohkeutta. – – Koko inhimillinen sivistys olisi hippokrateen mielestä yritys välttää se, että tosipaikan tullen sittenkin saa, mitä on mennyt tilaamaan.


Ei minulla kauheasti ole lehtileikkeitä jemmassa, mutta tuon olen mennyt säästämään. Eikä se enää niin kummalta tuntunutkaan. Väkisin sain etsiä edes jossain määrin erikoisilta kuulostavia lainauksia.

***

Siistiä, metroista poistetaan kuljettajat. Iltiksessä on jo keskustelu menossa otsikolla Metro tarvitsee ihmiskuljettajan. Nasevin kommentti kuului:

Eihän hisseissäkään ole enää kuljettajia. Eikä [sic] hissionnettomuudet ole lisääntyneet.

Joskus aina mietin metro-sanaa. Se tuntuu vieraalta ja itsestäänselvän ulkomaalaiselta. Sitten lähtee pohtimaan, missä muualla moista sanaa käytetään. Tunnelbana. U-bahn. Underground. Subway.

Ei paljon missään siis. Ranskassa ja Kreikassa sentään.

***

Tämä oli minusta vielä ihan terävä kommentti.

Nokialle Applen kotisuuntaus on hyvä uutinen, mikäli se pitää yhtiön pois kännykkämarkkinoilta. Tyylikäs ja helppokäyttöinen känny-Ipod vetoaisi kaikkiin muihin kansoihin paitsi suomalaisiin, joille Symbian-pohjaiset mobiilitietokoneet lyödään käteen heti vaippaiän jälkeen.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds