Monensuuntaista viisastelua

En tiedä, veikö voimat vappu vai Sellistin huhtikuinen [noin laajaan juttuun kelpaa linkata kahdesti] mutta ei nappaa kauheasti. Palaan sitten, kun palan taas halusta. Äh.

Olen sitä paitsi kuullut villin huhun, jonka mukaan kirjoittamalla voisi saada opintoviikkoja. Kokeilin eilen.

Tentissä oli neljä kysymystä ja kaksi tuntia aikaa. Poikkeuksellisesti sen sai tehdä kotona koneella. Hakkasin hurmiossa ja häpesin tuotoksia lähettäessäni ne keskeneräisinä matkaan viimeisellä minuutilla.

Ongelmana on, että vaikka uutuusvitkutin olisi artefaktana uusi, se ei vielä yksin tarkoita, että se olisi teknologinen uutuus. Toisaalta jos ajatellaan uutuuden takana olevaa oivallusta, se on abstrakti asia ja siten jollain tapaa ikuinen ja ajaton
, kirjoitin luennoitsijalle hänet omat sanansa takaisin.

Tulokset tulivat nopsasti. Eriomaisia vastauksia. Vain viimeinen tehtävä meni hieman heikommin, luennoitsija kirjoitti tänään palautteeksi. Se on ihan kelvosti siihen nähden, että ehdin aloittaa tehtävän vain seitsemisen minuuttia ennen kokeen loppua.

Minä olen selittänyt joskus aiemmin, etten mitään niin vihaa kuin peeloja, jotka tulevat kyselemään kokeen jälkeen, kuinka meni. Melkein yhtä typerää on selittää tuntemuksiaan toisille, joita tuskin kiinnostaa. Miksi siis kiusasin teitä näin.

Enpä kyllä ymmärrä Ilta-Sanomiakaan. Jos miettii, mikä vaihe keväästä on ylioppilaskirjoituksellisesti yleisesti ottaen kaikkein vähiten kiinnostavaa aikaa, niin suunnilleen tämä. Ennen kirjoituksia ja niiden aikaa jaksetaan kohkata. Vastaavasti toukokuun lopussa, kun urheilijat ja muusikot saavat hatut päihinsä. Näihin aikoihin abiturientit ja -tuurat saavat kai tuloksensa, mutta se nyt ei ole asianosattomien kannalta millään muotoa kiinnostavaa.

Ja tässä kontekstissa menivät sitten aloittamaan omalla palstallaan keskustelun ikivanhan urbaanilegendan pohjalta.

Maailmalla kiertää tarina, jonka mukaan abiturientti oli jättänyt äidinkielen aineen tyhjänä ylioppilaskirjoituksissa ja saanut laudaturin. Tarinan mukaan aineen aihe oli "Elämäni rohkein teko".

Oikeasti tuo juttu kyllä meni niin, että kyse oli reaalikokeen filosofiantehtävästä, jossa kysyttiin, mikä on rohkeutta ja kokelas vastasi tämä. Tarinan mukaan hän sai kaksi lohdutuspistettä kuudesta mahdollisesta. On tämä nyt taas, kun ei enää urbaalilegendojakaan kerrota oikein.

Ja jos joku tulee sanomaan, että urbaanilegenda on oikeasti kaupungin kansantarina, minä oletan, ettei hänelle tuota vaikeuksia myöskään muskari-termin käyttö.

Toisen tarinan mukaan filosofiantehtävissä kysyttiin kerran kaikenkattavasti miksi. Kokelas ei kuitenkaan vastannut siihen no, just siksi ja saanut täysiä pisteitä, kuten joku Iltiksessä väitti, vaan miksi ei. Tuo on toki paljon kypsempi ja pohditumpi, suorastaan haastava, vastaus.

Tietenkin tuokin keskustelu meni siihen, että kirjoittajat kertoivat lähinnä, kuinka uskomattomasti saivat ällänsä puristettua, vaikka tulivat kokeeseen tuhannen päissään ja kirjoittivat reaalinkokeensa epähuomiossa ruotsiksi, jonka sittemmin reputtivat, mutta saivat kompensoitua virheettömillä reaalivastauksillaan.

Näyttää siltä, että kaikki kovat jätkät jättivät äidinkielenaineen kakkoskokeen väliin, sillä ensimmäisestä oli jo saatu varma ällä. Mahtaisiko kaltaiseni jännityksenhaikailijan next best thing olla ilmoittautua uusintaan ja jättää sitten tyhjä paperi.

Tai unohtaa tahallaan numero otsikon edestä.

Äh.

***

Sonera kampanjoi nykyään lankapuhelimia vastaan. Kalliin ja turhan lankaliittymän sijaan kannattaisi hankkia heiltä tilalle kallis ja turha kännykkäliittymä.

Huvittavaa mainoksessa on tietenkin sanamuoto, jossa todetaan jotain sen suuntaista, että rahoille on parempiakin kohteita kuin Kankkulan kaivo (Kuva 1). Eikö Soneran kuitenkin suvereenina asiantuntijayhtiönä kannattaisi korostaa substanssiaan ja todeta neuvonsa vahvikkeeksi vaikka, että Usko isääs tai nimim. Kokemusta on.

Läheinen sidosryhmäläiseni on muuttamassa. Olin hiljattain katsomassa asuntoa, ja hän kommentoi, kuinka puhelinpistokkeet ovat hankalissa paikoissa. Ei hän oikein tiennyt, miksi on liittymää hankkimassa, kun ei puhelinta nykyäänkään juuri käytetä, mutta saahan sillä sentään nimen luetteloon. Peräti kahteen yhden hinnalla.

Pälkähtipä samassa mieleeni kumma ajatus: puhelinnumero vaihtuu muutettaessa paikasta toiseen, vaikkei matka olisi pitkäkään. Tuntuu jotenkin hassulta ajatukselta nykyään.

***

Huomasitte varmaan, että olen melkoinen edelläkävijä. Tuoreimmassa City-lehdessä mainostettiin Campari Mixxiä coolina uutuusjuomana, ja minä olen sentään höpissyt siitä jo vaikka kuinka kauan. Jopa ennen Skitso-Jannea, kelatkaa.

Seuraavaksi trendiksi ounaksun viattomuutta.



Ei, minäkään en ymmärtänyt, millä valtuuksilla Janne äityi arvioimaan Kuukkeli-tuloksia kritisoineita mitättömyyksiksi. Eikä anonymiteetti välttämättä kieli rohkeuden puutteesta, vaan voi olla tietoinen valinta. Salarakkaat [tiedät, vallan hyvin, etten hyväksy linkkejä comic sans -sivuille] ja millabeet ovat tietenkin parempi esimerkki kuin minä, joka voisin käytännössä yhtä hyvin esiintyä omallanikin nimellä [eipä sen selvittäminen ole vaikealta vaikuttanut nykyjärjestelylläkään...]. Sittenkään en tiedä, mistä Janne tuota pohjasakkaa on mennyt kaivamaan.

Se, että meillä tuntuu olevan korkeampi kynnys julkaista itseämme julkisesti, selittyy varmasti osittain sillä että päänaukominen ja näsäviisastelulla vittuilu tuntuvat asuvan hyvin syvällä joidenkin kanssa-asukkaidemme identiteetissä. Tämän pohjasakan pintaan nousemista ei vähennä bloggaamisen mahdollistama anonymiteetti.
Minä, joka sentään nimeäni myöten kannatan näsäviisasta päänaukomista, nyt vain koin velvollisuudekseni kuvitella kalikan kolahtaneen.

8 on viitsinyt kommentoida:

Minusta viattomat ihmiset eivät vittuile, vaikka aukoisivat päätä ja näsäviisastelisivat. Vittuiluun liittyy ihmiseen kohdistuvaa ilkeämielisyyttä, jota en ole tässä blogissa havainnut. Sitäpaitsi et ole käynyt syljeskelemässä Scitzo-Jannen kämpillä. Että tuskin se Janne sinua tarkoitti.

(Olen kyllä aika yllättynyt aiemmin herrasmiesmäisesti esiintyneen Jannen voimakkaasta purkauksesta. Ehkei ne Kuukkelit sittenkään ole niin leikkimielinen juttu kuin luulin.)

5/03/2005 09:21:00 ip.  

Tuo oli hyvä täsmennys ja kristallisoi osaltaan oivasti tämän blogin linjaa. Ei täällä tosiaan ilkeämielisyyksiä kirjoiteta. Ne säästetään sähköposteihin, jotka lähetetään vahingossa väärille henkilöille.

Minä en tiedä, mitä Janne tarkoitti syljeskelyllä. Oletin, että hän viittasi ihmisten omissa blogeissaan esittämiin kommentteihin, mutta kävikö joku sitten hänen kämpilläänkin kääntymässä.

Pointtinani sittenkin juuri tuo, että minun silmissäni Janne oli tällä kertaa enemmänkin itse se vittuileva pohjasakka, josta niin kovasti varoitti.

5/03/2005 09:30:00 ip.  

Aijuu Janne, en kirjoittanut blogisi nimeä ilkeilymielessä noin pahasti ketuiksi, vaan kun sattui sellainen hetkellinen dementia iskemään, etten millään muistanut oikeaa kirjoitusasua! Nyt tarkastin.

5/03/2005 09:37:00 ip.  

Niin, ja etten nyt heti jäisi kiinni ilkeämielistelystä, kerron, että kirjoitan Skitso, koska vasta edellisessä viestissäni sekosin ceiden ja hoiden kanssa.

5/03/2005 09:52:00 ip.  

Kieltämättä se PA:n oletettu viattomuus taitaa johtua juuri siitä, että PA ei käsittääkseni suoranaisesti vittuile kenellekään, vaikka mielipiteensä sanoisikin. Vähän samalla tapaa kuten Marginaali-Jani, joka kyllä sanoo, muttei sano ilkeästi, vaikka tarkoittaisi ilkeää. Tiedättehän.

Tai sitten se johtuu vain siitä, ettei PA ole varmaan koskaan edes kuullut seksistä! Ahhah!

No niin.

5/03/2005 10:10:00 ip.  

Mitä, miten niin en tarkoittaisi? Ei kun, en tarkoittaisi? Tarkoitinkohan? Mitähän tämäkin nyt sitten tarkoitti? Vai ei?

Hiivatti!

No joka tapauksessa, kun en lue tuota Scitzo.. Schitcho... tuota blogia, niin perustan seuraavan mielipiteeni vain tuohon PA:n ottamaan sitaattiin, joka arvatenkin on pilkulleen autenttinen kuin tenttivastaukseen naputetut luennoitsijan sanat: kalikka tosiaan taisi kalahtaa (niin minä sen olen oppinut, en “kolahtaa”), mutta siis tarkoitan tässä Sck... Jannea enkä PA:ta.

Sen, mikä kalikka on kyseessä, jätän lukijan johdettavaksi.

5/03/2005 10:50:00 ip.  

Jani: Minä argumentoin vähän kehnosti, kun minulla oli ajatukset tuossa PA:n viattomuudessa. Minä vain sitä, että teillä molemmilla on taito sanoa asiat, kuten ne ovat. Vaikkeivat välttämättä olisi, mutta mielestänne ja -mme useimmiten myös. Eli esimerkiksi jonkun parjaaminen ei koskaan yldy ("yldy"? pakko jättää se noin!) vittuiluksi, vaan vain ainoastaan asian sanomiseksi.

Se on fiksua, se. Kehu!

5/04/2005 10:49:00 ap.  

vt: Olet hyvänhajuinen ja argumentoit hienosti!

5/04/2005 11:57:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds