Kultakortti

Minun ei kuuluisi kirjoittaa tänään, kun lauseeni tökkivät. JCP kävi kaupassa juuri ennen yhdeksää [kesä ja kaupat auki!] ja pyysin tuomaan Grandiosan. Ajattelin, että olisi oiva kompromissi pitsan mielitekoni ja parina viime päivänä ryöpsähtäneen rahankäyttöni väliltä.

Hän toi sitten Carte d'Or -jäätelöä. Oli kuullut väärin.

Hieman samaan tapaan kuin ennen erästä purjehdusreissua kauppaan lähtenyttä oli opastettu ostamaan evääksi pari Campingia.

Hän toi sitten pari pulloa Gambinaa. Oli kuullut väärin.


***

Tiedän, etten itse ole kovin edustava otos koulumme opiskelijapopulaatiosta – niin teiniltä kuin se kuulostaakin. [kaikki teinit sanovat tunnetusti jatkuvasti mä en, tiätsä, oo ihan edustava otos meidän koulun opiskelijapopulaatiosta]. Ja on meidänkin koulussamme paljon pielessä.

Sittenkin oli jotenkin avartavaa, jotenkin surullista, jutella kauppistuttuni kanssa. Sitä kilpailun, keinottelun, kateuden ja pahantahtoisen kyräilyn määrää. Opportunismia ja onnenkantamoisia. Yhtäkkiä arvostin lintukotoamme kuin Suomea Yhdysvalloista kotiin paluun jälkeen.

Uskon, että kyltereiltä vaaditaan erityisen vahvaa päätä, jotteivät retkahda kusipäiksi matkallaan.

Tämä kaikki jälleen hyvin ennakkoluuloista yleistämistä yhden tapauksen perusteella. Minähän uskon paradoksaalisesti, että kaikki yleistäminen on ihan tyhmää.

[Miksi sitten kirjoitin yllä olevan? Ääntämisen puolesta. Sitä paitsi Blogsomin äänestäjien mukaan julkaisussani on keskimääräisesti vihamielisyyttä. Täytyy toteteuttaa ennustus. Kiinnostavasti myös aivan kummia blogeja pidetään humoristisina, vastaavasti monen oikeasti hauskan pisteet ovat oudon alhaiset. Miksikö kirjoitin tämän? Äh, eivät kysymykset lopu vastaamalla.]


***

Radiokanavia surffaillessani törmäsin kuuntelemaan Selkouutisia. Kertoivat euroviisuista kolmen sanan virkkein. Hitaasti, sana kerrallaan artikuloiden. Kaikkia painotuksia ja lauseen luontevaa rytmiä välttäen. Asiat triviaalisti vääntäen ja kalevalaisittain kahteen kertaan mainiten.

Euroviisut on suosittu kilpailu. Monet ihmiset seuraavat euroviisuja. Euroviisuja ei usein oteta tosissaan. Niihin suhtaudutaan huumorilla. Silti niitä seurataan paljon.

Minä en tiedä, keille tuo on suunnattu, mutta ei tuollaista kestä kuunnella raivostumatta. Ymmärtäminenkin kärsii, kun puhe katkotaan luonnottomasti. Mystiseksi jäi myös yllä olevan merkitys: kisoja siis seurataan huumorista huolimatta. Päteekö sama joihinkin blogeihin? Pitkin hampain kärvistellen ihmiset tuskailevat Jäädykepiirikuntaa. Kyllähän niin älykkäälle pojalle antaa anteeksi, että vitsiä vääntääkin.

***

Kun nyt unohdin, mitä olin varsinaisesti aikeissa kirjoittaa, lainaan tähän loppuun muutaman hiljan kuulemani jutun Spedestä. Hän asui jossain vaiheessa Lauttasaaressa ja tapasi ajaa moottoripaatillaan jonkin Helsingin edustan saaren ravintolaan hengailemaan. Kerran hän sitten oli lähdössä kotia kohti ja repi vimmoissaan perämoottoriaan käyntiin. Ei meinannut lähteä.

Väkeä kerääntyi laiturille naureskelemaan ja antamaan ohjeita. Spede kävi kuumempana kuin koneensa. Joku nokkela keksi huutaa, että perämoottori olisi parempi ankkurina kuin voimanlähteenä.

Samaa mieltä, Speden kerrotaan tuumanneen. Hän avasi kiinnikkeet ja potkaisi motin mereen. Poistui sitten paikalta mitään sanomatta.

Parempi tarina tapahui golf-kentällä. Speden kierros ei mennyt aivan tuubiin ja yksi erityinen reikä sujui suorastaan umpisurkeasti. Vesiesteen lähistölle saavuttuaan Spede nappasi baginsa ja kiskaisi sen lammikkoon. Lähti sitten mitään sanomatta kävelemään autoaan kohti.

Palasi hetken kuluttua. Kahlasi vesiesteeseen, etsi bagin taskusta autonavaimet, käveli takaisin parkkipaikalle ja ajoi pois.

1 on viitsinyt kommentoida:

Varhaisimpia muistojani: Luulin perhepäivähoitajan kysyvän, haluanko kakkua. Tarjolla oli kuitenkin vain kuivaa tummaa leipää. Näin opin katkerasti sanan 'kakko'.

Äitini luuli saavansa herkkuaan porsaanluita. Olikin Port Salutia.

6/15/2006 05:02:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds