Katsoin jääkiekkoa ensimmäistä kertaa näiden kisojen aikaan ja keksin kolme hyvää lausetta, jotka unohdin.

Sittenkään en ymmärrä niitä peeloja, jotka vilkuttavat kameran sijasta ruudulle. Maailma on täynnä sellaisia ihmisiä.

Enkä sitä, miksi Mertaranta kutsuu ohjaamiseksi sellaista laukausta, joka minun lapsuudessani oli vetari tai ranari. Eihän ohjaus ole kuin pieni tökkäisy, jolla oleellisesti muutetaan kiekon suuntaa. Ei anneta sille vauhtia.

Joskus pienenä en pitänyt jääkiekkofanejakaan mitenkään kummallisena ilmiönä. Nyt yhtäkkiä ymmärsin, että ne ovat ihan oikeita ihmisiä, jotka matkustavat kauas pois, riisuvat paitansa ja tunkevat valtaisana vellovan vatsansa vasten toisen kasvoja. Ja toinen hymyilee. Ei kai siinä mitään pahaa ole.

jo on vatsaa

Sittenkin saatoin vanhan pelimiehen monikymmenvuotisella kokemuksella todeta jenkkien kyyristyessä tasatilanteessa ilman maalivahtia Suomen päässä viimeiseen aloitukseen kolme sekuntia ennen pelin päättymistä: guys, you ain't gonna score.

***

JCP kertoi samalla jostakusta Steissin Kotikonnussa remunneesta paikallisesta, joka halusi suureen ääneen tunkea kaikki neekerit vittuun [varmaan ristiriitaisesti siksi, että vievät meidän naiset]. Kommentoi, että kirosi kuin merimies.

Pysähtyi sitten miettimään sanojaan [jotain vaikutusta kai sillä, että asuu samassa kämpässä kuin minä] ja totesi, etteivät merimiehet taida enää nykyään kiroilla. Ne kun ovat kaikki virolaisia, eikä siitä mitään ymmärrä. Tulisi kai vain sanoa, että kiroaa kuin vitungänänen teini.

***

Kaikkialla vellovaan blogaamisen todellisuuspohjaisuuskeskusteluun voin todeta painavana sananani, että elämä perustuu tositapahtumiin. Noin keksin asian ilmaista kukkeimmassa nuoruudessani [eikä google tunne sitä vieläkään]. Perustuu, muttei siinä kaikki ole.

Ja tämä blogi edelleen perustuu elämääni.

4 on viitsinyt kommentoida:

"Sittenkään en ymmärrä niitä peeloja, jotka vilkuttavat kameran sijasta ruudulle. Maailma on täynnä sellaisia ihmisiä."

No mutta jotkut eivät ainoastaan halua vilkuttaa, vaan myös nähdä itsensä vilkuttamassa. Siksi katse kohti keskikattoa.

Lähden kokeilemaan ovatko meren ominaisuudet pysyneet siinä määrin samana jäiden jäljiltä, että siinä vene edelleen kelluu.

5/07/2005 09:03:00 ap.  

Minkö se olen tuossa kuvassa?

pni

5/07/2005 09:40:00 ap.  

Paras oli se lesbopusu ja sen aiheuttama reaktio yleisössä. Kyllä taas nähtiin, mikä maailmassa oikeasti on tärkeää!

Jäin vain miettimään, että olikohan se kameramiehen jekku ohjaajalle, sen verran nopeasti se ruudusta katosi.

5/07/2005 11:35:00 ap.  

Minä en nähnyt lesbopusua, sillä otin matsin bufferiin ja hyppelin sitten maalista toiseen ja katsoin vasta viimeiset viisi minuuttia suorana.

Anteeksi.

Kertomasi toi mieleen Shakiran kesäisessä kaivopuistossa vuonna 2002. Illan päätähtenä Shakke sai tietenkin yleisön aivan villiksi jo pelkällä olemuksellaan. Erityinen riemunkiljahdus kuultiin kuitenkin yhtäkkiä rauhallisen Underneath your clothes -kappaleen puolivälissä. Hölmistyneeltä vaikuttanut tähti ei itse vaikuttanut lainkaan ymmärtävän, mistä kohahdus johtui.

Se johtui tietenkin siitä, että kameramies oli zuumannut pariksi sekunniksi lavan viereiset näyttöruudut tulvilleen tähden tiukkaa takamusta. Eihän sieltä yleisömassa joukosta monen sadan metrin päästä muuta nähnytkään kuin tuon tositapahtumiin perustuvan näyttöruudun.

5/07/2005 01:05:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds