Tässä eräänä päivistäni luin viikon vanhoja Ilta-sanomia. Toisin kuin yleisesti luullaan, iltapäivälehdet eivät vanhene erityisen nopeasti. Päinvastoin, ne säilyvät ajattomasti yhtä hurmaavan irrelevantteina [sitä ollaan niin kovin älykköä nykyään].

Lehdessä kerrottiin jälleen yhdestä Hitleristä kertovasta kirjasta. Nythän on ilmeisesti varsinainen buumi menossa. [actionfiguureita odotellessa, hän oli sentään toiminnan mies.] Kirja kertoi Hitlerin naisista. Jutun kolmannessa lauseessa mainittiin, että kirja ei sisällä dramaattisia seksipaljastuksia.

Onhan se hyvä, että jutussa kerrotaan tuollainen tieto, jottei kukaan suotta kirjaa hanki tai vieläpä lue. Sen sijaan se, että se kerrotaan kolmannessa lauseessa, kertoo lukijalle, ettei kannata jatkaa edes jutun lukemista. Mitään mielenkiintoista kun ei ole luvassa.

Pitäisikö minunkin laittaa taglineeni maininta aiheesta. Jotteivät raukat suotta lukisi ja odottaisi. Kyllä sieltä on pakko kohta tulla jotain. Eihän Pää auki voi tarkoittaa muuta kuin [Karpela was here, you fuckas].

Tarina kolmiomaisen ns. uutisrakenteen synnystä on yhtä kaikki kiinnostava. Uutisissahan on tapana kertoa ensin tiiviisti tapahtumien kärki ja lähteä sitten vähä vähältä laventamaan. Tämä näkyy jo rakenteesta, jossa on ensin otsikko, sitten ingressi ja sitten itse teksti.

[joidenkin vouhottajien mielestä jopa blogitekstien tulisi noudattaa tätä formaattia. tällä kertaa toimittiin näin: otsikko kertoo dramaattisista seksipaljastuksista, teksti lisää informaatiota liittämällä eteen negaation. iltapäivälehdissa toimitaan usein samalla tavalla.]

Aina ei ollut näin. Ennen vanhaan uutiset kirjoitettiin kuin mitkä tahansa tekstit. Mallina käytettiin sen ajan maineikkaimpia blogaajia ja jutut etenivät fiilispohjalta, orgaanisesti. Sitten lennätin tuli ja muutti kaiken. Yhdysvaltain länsirannikolla, jossa ei siihen asti ollut tiedetty maailmanmenosta yhtään mitään, saatettiin yhtäkkiä saada tuoreita tietoja idästä. Yhteydet olivat tosin epävarmoja ja tapasivat katkeilla jatkuvasti.

Tällöin oivallettiin, että olisi hyvä idea saada ensin kaikkein tärkein informaatio siltä varalta, että linja menee kuitenkin kohta poikki. Ja keksittiin kokonainen uutisen formaatti levenevine kantoineen. Näin se teknologia determinisoi elämiämme.

***

Kirjoitusoppaan ja informaationvälityksen tehostumisen vuoksi aion sittenkin seuraavassa teroittaa käytössä olevaa ilmausta kertaluokkaa iskevämmäksi. Englanniksi Don't cry over spilled milk kuuluva lausahdus tavataan kääntää suomeksi tönkerösti Ei maahan kaatunutta maitoa kannata surra tai Turha surra kaatunutta maitoa.

Paljon tehokkaampi ja suomelle ominaisempi ilmaus kuuluu luonnollisesti Suotta surra kun maito on maassa.

Kuinka sattuikin mieleen? [pitikin sattua]

Äh.

4 on viitsinyt kommentoida:

Maitojuttu on suomeksi "Myöhäistä rypistää kun on jo housussa."

5/06/2005 02:47:00 ip.  

Onko tosiaan niin, ettei sivulausetta eroteta pilkulla, jos päälause on vajaa?

5/06/2005 05:31:00 ip.  

Muistaakseni äidinkielen kirjassa luki, että jos päälause on lyhyt ja vajaa, saa käyttää harkintaa, jos sellainen on.

Sanontoja eivät tietenkään mitkään säännöt koske.

Tästä lähtien voisikin alkaa kirjoittaa pelkkiä sanontoja [näen jo silmissäni blogini uuden nimen Sananlaskujen kirja], niin ei tarvitisisi murehtia kaiken maailman kielipoliiseista. Rasittavia sellaiset, tiedättehän.

5/06/2005 05:35:00 ip.  

"Myöhäistä rypistää kun on jo housussa.

Kakka-analogioille ei pärjää paraskaan alliteraatio.

[huomaatteko, ensimmäinen sanontani. tästä se lähtee.]

5/06/2005 05:38:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds