Kiireellä lähtiessä

Tämä menee kovin kummaksi, kun kouluun tullaan blogaamaan. Kotona voisi sitten varmaan vastaavasti opiskella.

Tuo jälkimmäinen lause oli sellainen paradoksi. Oikeasti paradoksi on lause, joka ei voi olla totta eikä tarua, joten ei tuo mikään paradoksi ole. Valtaosa paradokseiksi väitetyistä lauseista ei ole oikeasti paradokseja, paradoksaalista kyllä.

Varmistaakseni maininnan Blogisanomissa kerron minäkin käyneeni elokuvissa. Joululahjalippujani täytyi lähteä tuhlaamaan, vaikkei hirveää intoa ollut. Samalla kertaa oli kätevää käydä auki olevassa kaupassa hankkimassa leipää aamuksi.

Vaan kuinka ollakaan, reppu jäi lähtiessä kotiin. En sano kiireellä lähtiessä, sillä en tunne muunlaisia lähtöjä. Tapaan lähteä aina niin hötäkällä, etten koskaan saata poiketa roskapussia matkalla bussipysäkille. Tätä se reittiopas tekee.

Tarkempi analyysi paljastaa, että valtaosan jaloin tapahtuvasta liikkumisestani suoritan juosten. Muun ajan sitten istun bussissa. Ideoin JCP:n kanssa bussimatkan ajan, kuinka maailma muuttuisi, jos ihmiset kävelyn sijaan juoksisivat jatkuvasti. Emme päässeet kovin kauas. Ymmärsimme triviaalisti, että kävelykenkätehtailijoille koittaisivat ankeat ajat. Ja että lentokoneessa on hankalahko juosta, jos pitäisi samalla työntää edessään tarjoilukärryä.

Mietimme myös juoksemisen ja kävelyn määritelmiä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku peelo sanoo juoksemisen olevan sitä, että molemmat jalat ovat jatkuvasti ilmassa. Vastaavasti kävely on sitä, kun molemmat jalat ovat maassa koko ajan. Tuolle jälkimmäiselle on toki olemassa nimikin. Sitä kutsutaan moonwalkiksi.

Niin, kaupassa ostamassa leipää ilman laukkua. Olisi käynyt kylmästi talvisodassa. Arvioin leipäpaketteja sen mukaan, mikä sopisi huomaamattomimmin taskuuni. Enhän minä nyt sentään ala mikään muovikassi kädessä kaupungilla kulkea. Eikös vain joku vartija tullut selittämään, että kokeile vasta kotona.

Steissin Pick&Mix, kantapaikkamme kauan sitten, oli myynyt loppuun edukkaat Twixinsä. Ikkunassa luki Kierrätä kanssamme, ota tyhjät muovilaatikkomme mukaan. Mietin ketjukirjeitä ja pyramidihuijauksia sekä täsmällisten yhdyssanojen virkkeelle tuomaa arvokkuuden kaikua. Kierrätystä on kai se, että rojun saa tuupattua eteenpäin. Kaatopaikkakin voisi mainostaa: auta meitä kierrättämään, tuo roinasi meille.

Olin kovin pettynyt, kun Maailmojen sota -elokuvan traileri olikin ihan oikeasti elokuvan mainos. Minä olin vielä puolivälissä aivan varma, että kyseessä on suureellinen Jaffa-spotti.

Kauhuleffojen tehtävä on herättää tunteita. Täytyy myöntää, että Ring 2 onnistui tavoitteessaan. Tunsin voimakasta raivoa ärsyttävää kakaraa kohtaan. Minä vihaan tuollaisia söpöjä pulloposkisia pörröpäitä.

Verrattuna kelvolliseen ykkösosaan tämä oli aika säälittävää huttua. Asiaan paremmin perehtynyt JCP kertoi, että alkuperäisen leffan jälkeen monet eivät olleet lainkaan uskaltaneet nukkua huoneessa, jossa on televisio. Senkö vuoksi ja kenen painostamana uuden leffan viesti oli, että vain nukkuessamme olemme turvassa. Mikä muu kauhuelokuva toivottaa hyvää yötä?

Taustalla eräässä kohdassa pyörineessä piirretyssä sanottiin jossain vaiheessa Whereas cats – on the other hand – hate water, ja tunsin olevani melkoinenkin havainnoija. Tuo niin kuin liittyy aiheeseen, kuten kaikki elokuvan nähneet tietävät.

Kenties jotain kertoo sekin, etten suinkaan nähnyt Ringin innoittamia unia maanantain vastaisena yönä. Minun unissani seikkailtiin Diilin vanavedessä Moskovassa. Ostoskeskuksessa, jonka sisään oli rakennettu vuoristorata parhaaseen Planet FunFun -tyyliin.

Vieläkin harmittaa, etten aikoinaan ajanut sillä vuoristoradalla. Kaveriani muka huimasi korkealla ja minulla mystinen solidaarisuudenpuuska.

[Hän kiepautti juuri hiuksensa nutturalle. Taitavasti. Missä ne tuon oppivat? Viidennen luokan rättikässyssä?]

***

Teitä merkitsemättömiä tänne linkkaajia alkaa olla kohta kymmenkunta. Koettakaa kestää vielä sen aikaa, että bloggeri alkaa taas toimia kotonani.

***

Ai niin, tämä vielä. Apple hei, minä haluan voida etsiä iTunesissa kappaleita lyriikoiden mukaan siinä kuin Spotlightilla tiedostoja niiden sisällön perusteella. Kun päässä soi kahden sekunnin katkelma kappaleesta eikä halua erikseen joutua miettimään, mistä olikaan kyse.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds