Kevätsäteissä

Tämä on niitä tekstejä, jotka kirjoitetaan auringon jo noustua ensimmäistä bussia odotettaessa. Kun aletaan vähitellen ymmärtää, että taksi olisi kenties voinut mahtua määrittelyalueeseen. Kun heräävä kaupunki saa kauneudellaan haukkomaan henkeään. Ellei olisi niin turkasen kylmä.

Minua pyydettiin päivittämään, kysyttiin, koska olen palannut. Perjantai-iltana, kiitos kysymästä. Pää täynnä hyviä lauseita, mutten jaksa aloittaa. Oloni on raukean tyytyväinen, vaikka vappu painaa päälle. Tekisi mieli lojua auringossa ja siteerata Laura Latvalaa:

Kesannoksi jääneen pellon
kaltainen
olen. Makaan avosilmin,
kuunnellen.

– –

tietäen: en ole kuollut
läheskään,
että pelto ajallansa
kynnetään.


Juttuni ei ollut järin jähmeää. Ainakin hän hymyili. Pomoni palkittiin helvetin hyvästä suorituksesta ja kutsui minut mukaan patsastelemaan. Mukavaa saada jotain krediittiä tammikuussa tuhlatusta ajasta. Minusta on aina hienoa nähdä sellaisia ihmisiä, jollaiseksi minäkin olen aikeissa vähä vähältä ruveta.

Tunsin alkuun olevani vieraiden ihmisten juhlissa. Lopulta viihdyin paremmin kuin aikoihin. Epämukavuusalueelle hyppäämistä ja uusia aluevaltauksia. Hyvää tuuria plaseerauksessa ja oikein ajoitettuja pään nyökkäyksiä. Epäonnistuneita nokkeluuksia ja hämäräksi jääneitä viittauksia Liisankadun Pikkoloon.

GUSU-Sami oli parempi livenä kuin telkkarissa, vaikka niinhän me kaikki.

Tanssijan hakeminen vaatii itseluottamusta. Tai kylliksi viinaa. En näin jälkeenpäin osaa sanoa, mutta näemmä sen verran sentään anoa, että lähti mukaan. It's a Sinnin – biisin, jossa ei tunnetusti ole koukkua – voi nähdäkseni vetää vallan mainiosti boogiena. Ihan kelvosti se sujui, vaikkei niskalenkki oikein ottanut onnistuakseen. En kokeillut toiste.

Pikapikaa pari sanaa,
kynälläni vedän vanaa.
Kiitos seurastasi, siis.
Moikkaisitko, joskus, pliis.


Minä en kirjoittanut tuota istumapaikkalapun taakse. Minä en kirjoittanut tuota minnekään. Tosielämässä minulla on sentään itsekritiikkiä. Minä en ylipäänsä vaihtanut nimilappuja. Ei sellainen ollut tapana täällä.

Lähti väärään aikaan. Yllättäen. Kuitenkin kundiaan kutemaan. Minä olin ulkona jäähyllä ja moikkasin sentään. Tuleeko vastaan jossain tai joskus. Mitä sekä sitten.

***

Minä en tiedä, mitä järkeä uudessa taglinessa on. Keksin sen viikko sitten unenpöpperössä matkalla lentokentälle ja tokihan tuollaisia hetkiä tulee kunnioittaa.

Ja te tänne linkittäjät, joita en ole vielä palkeerannut, malttakaa tovi.

4 on viitsinyt kommentoida:

Huomasitko muuten, että se yksi tänne linkittänyt blogi, Posket lommolla vai mikä se nyt oli, kirjoitti tykkäävänsä sinusta, koska sinä olet niin viattoman oloinen.

Et tu, Posket lommolla?

Korkea aika käydä siellä huoratalossa, eh?

4/17/2005 09:49:00 ip.  

Moro, Sellisti!
Oletko jo käynyt tutustumassa kommenttiini? Jos olisin huomannut tämän posketlommollaviittauksesi ennen kuin tutustuin Millan blogiin, olisin suoraan karsinut Kuuluttajan ja Vt:n epäiltyjen listalta.

4/17/2005 10:52:00 ip.  

Berliinissä oli aika timmejä huoria, muuten. Korsetit ja kaikki. En osaa liittää tätä mihinkään, mutta sormistani lipesi tuollainen lause: PA, ne moi.

Kiinnostavia pohdintoja, äiti. Näinä hetkinä aina ymmärrän, miksi aikoinaan valitsin juuri sinut.

4/17/2005 11:07:00 ip.  

No hei äiti: ihan anaalivaiheisten oikeesti.

Minulla on hädin tuskin aikaa kirjoittaa tuota omaakaan blogia. Saati sitten --

Posket lommolla -blogista saamme lukea vapaan kasvatuksen tuloksista. Skål på den saken.

4/18/2005 10:02:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds