Awerage

Minulla ei ole kauheasti sanottavaa, joten ajattelin puhua itsestäni. Oikeasti kuulin äsken pari mehevää juttua, mutten saata kertoa niitä, kun olivat ikään kuin luottamuksellisia.

Joskus mietin huolestuneena, kuinka pärjäänkään oikeassa maailmassa. Jos vaikka saisin töitä joskus ja kuulisin tärkeitä – eli rahaan liittyviä – asioita. Kuinka osaisinkaan olla hiljaa.

Tietenkin, jos satut olemaan hehkeä ja utelias chicksi, laita meiliä. Kyllä isä ymmärtää [isällä on kyllä arveluttavia pienellä präntättyjä pykäliä vanhemmuussopimuksessaan]...

Lähdin peilaamaan itseäni miettimällä peruskeissiä vessanpöntön puhdistamisesta. Ei sillä, että olisin tehnyt sitä viiteen kuukauteen, mutta tuli tuossa eräänä päivänä mieleen, että voisihan sitä.

Minulle kerrottaisiin, että pöntön pesemiseen kuluu yleensä viisitoista minuuttia. Että yritäpä saada siinä ajassa valmista. Sitten pomoni poistuisi ja löisi oven kiinni. Minä aloittaisin avaamalla pakkini, jossa säilyttäisin wc-harjojani sekä vintage-kokoelmaani aitoa WC-Ankkaa. Nykyään sitä ei tunnetusti saa mistään.

Pakkini avaaminen kuitenkin aiheuttaisi mystisen ketjureaktion, jonka seurauksena vessanpönttö halkeaisi tuhannen päreiksi. Käytettyäni minuutin vartistani olisin vaiheessa, jossa olisin onnistuneesti tuhonnut koko tilanteen. Kutsutaan tätä lähtökuopaksi.

Väitetään ihmisen olevan luovimmillaan pyrkiessään minimoimaan urakkansa. Minä olen vielä luovemmillani yrittäessäni keksiä, miksi jättäisin homman tekemättä. Kaikkein luovimmillani olen sittenkin – en suinkaan blogatessani – vaan pyrkiessäni epätoivon vimmalla paikkaamaan tekemäni mokan.

Ihmeellisellä älynväläyksellä keksisin, kuinka sirpaileina lojuvan pöntön saisi korjatuksi uuden veroiseksi ja kymmenen minuuttia myöhemmin, 11 minuutin kohdalla, voisin viimein aloittaa pesemisoperaation. Suoriutuisin siitä liki ensikertalaiselle kelvollisessa neljässä minuutissa ja olisin valmis parahultaisesti pomoni saapuessa tarkistamaan tulostani.

Enkä voisi kertoa suururakastani, sillä kyseessä oli vain oma tumpulointini. Kaiken venymiseni jälkeen lopputulokseni olisi kelvollisen keskinkertainen.

Hieman vastaavasti kuin 400 metrin juoksukilpailussa. Paukku kuuluisi ja alkaisin kaivaa lähtökuoppaani. Kaivettuani kymmenmetrisen kuopan ja kiivettyäni kuin ihmeen kaupalla ylös sen pohjalta ja vielä pikapikaa täytettyäni sen saattaisin viimein aloittaa juoksennan. Saisin muut kiinni ja tulisin maaliin keskivaiheilla.

Tämänkin tekstin taustalla oli ajatus perjantaina keksimästäni sanasta average, joka olisi yhdistänyt aven ja ragen. Jonkinlainen näennäisestä keskinkertaisuudesta johtuvan ihailun toteutumattomuuden aiheuttama raivo. Valitettavasti muistin väärin, tarkoittamani awe kirjoitetaan kaksoisveellä.

Normaalilla se tarkoittaa lyhennystä Ave Mariasta. Arvatkaa harmittaako. Taas olisi hyvä kuoppa kaivettuna, vailla täyttötarkoitusta.

No, sopii sentään päivän teemaan. Jaksamisia katolisille. Yritän muistella, miltä minusta tuntui, kun kuulin Steve Jobsin syövästä.

Muistan, kuinka luin yläasteella uskonnon kokeeseen ja paavikin kuului koealueeseen [voiko olla uskonnon koetta ilman paavia?]. Kuka on nykyinen paavi?, kokeessa kysyttiin. Oikea vastaus oli PJPII.

Minä kirjoitin sen lisäksi, että hänen oikea nimensä on Karol Wojtyla [kirjoitin tuonkin ensin tavallisella V:llä] ja että hän on puolalainen ja paavinistuimen 265 hallitsija. Kun turhautti, että olin mennyt nuokin hyödyttömät informaationjämät oppimaan ulkoa.

Opettaja antoi sittenkin täydet pisteen tehtävästä. Minä olisin piruuttani antanut hieman miinusta moiselle viisastelijalle.

4 on viitsinyt kommentoida:

Hetkinen, kukas se tuo meemimamma onkaan? Tuollaiset edellisen kaltaiset kommentit kyllä herättävät ep... mielenkiintoni.

PA: “Kuinka osaisinkaan olla hiljaa.”

Varmaan osaisit. Kertoisit vain meille täällä blogissa, etkä kenellekään muulle.

“Jaksamisia katolisille. Yritän muistella, miltä minusta tuntui, kun kuulin Steve Jobsin syövästä.”

Haa, tulihan se sieltä! Kaksi uskovien kansaa, kaksi ex cathedra -päämiestä.

4/03/2005 10:48:00 ap.  

Ai niin, ja vielä averagesta: jossain vaiheessa pikku poikana luettiin Asterixia ja sen myötä meillä oli serkun kanssa tervehdyksenä jonkin aikaa ‘ave!’, johon tosin onneksemme liittyi enemmän suomalaisen sotilastervehdyksen tapainen kädenliike (lippaanveto) kuin saksalaisten sittemmin pahamaineiseksi tekemä roomalaistervehdys.

Niin, että ehkäpä sen tervehdyksen alkuperäisen kädenliikkeen kanssa näkeminen voisi herättää sitä averagea.

Itse asiassa tuohan oli pirun siistiä, siis oma tervehdys! Pitäisiköhän ruveta käyttämään sitä taas? Onkohan mahdollista, että minua pidettäisiin vielä nykyistäkin hullumpana?

4/03/2005 10:53:00 ap.  

Rahaan liittyvät jobit ovat kiven alla. Siksi olen aina haaveillut kadunlakaisijan tai kivenhakkaajan urasta. Vain jälkimmäinen on toteutunut. Nimimerkistäsi päätellen myös sinulla.

Average
Etymology: from earlier average proportionally distributed charge for damage at sea, modification of Middle French avarie damage to ship or cargo, from Old Italian avaria, from Arabic 'awArIyah damaged merchandise

4/03/2005 12:10:00 ip.  

Onko tosiaan niin kuin olen kuullut, että ave tulisi ääntää [aave]? Liekö paikalla yhtään latinistia?

Nisti laittaa lati[nki]a suoneen, joo.

Hakkaan täällä päätäni seinään yrittäessäni ymmärtää Sediksen viittausta kivenhakkaajan uraan.

4/03/2005 12:47:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds