Reaalisti

Wagner-raporttia ja muuta ylevää odotellessa kovin päiväkirjamainen vuodatus. Koettakaa kestää.

Reaalikokeen jälkeen kirjoitin englanniksi, verryttelyn vuoksi, olihan koe perjantaina.

-- standing in the line, staring at her neck, waiting for my turn to hand out the papers. The papers I would so much have wanted to change a bit. Or tear altogether. Or – better yet – allapart.


Minä en suostunut uskomaan ensimmäiselle kerralla fysiikanopettajan ohjetta, että jos haluaa ällän, kannattaa kirjoittaa pelkkää fysiikkaa. Lopulta sentään tajusin minäkin. Reaalin saa muista kokeista poiketen uusia kahdesti.

[toisaalta, eipä uskonut isänikään omaa matikanopettajaansa, joka ehti kaksi kertaa mainita, että hänellä oli ajatusvirhe ykköstehtävässä. ennen vanhaan ei oltu niin tarkkoja niitten vessareissujen kanssa.]

Minua niin kovin turhauttaa, kuinka reaalikokeessa on hirveästi tehtäviä, joihin tekisi mieli sanoa jotain ja niistä pitäisi sitten valita vain pari hassua tai turvallisimmin tylsää. Visioimani hc-tyyppien extremelaji olisi Reaali24, vuorokauden mittainen koemaratoni, jossa saisi vastata jokaikiseen kysymykseen, joista sitten laskettaisiin yhteistulos.

Sain tänään tietää saaneeni parini kanssa kurssin ensimmäisestä harjoitustyöstä 27/30 pistettä. Iloiten katson vierestä, kuinka arvosanani alkavat lähestyä maininnan arvoista tasoa. Pyrin aloittamaan tämän lukukauden etupainoisesti, jotten päätyisi yhtä surkuhupaisaan floppiin kuin viime syksynä. Nyt alkaa olla alkurypistys takana, ja lievä krapula vaivaa. Tulisi pyrkiä skarppaamaan ja pitää setti kasassa vielä jokin kuukausi.

Voisin tässä itsekehuosiossa vielä mainita, että hiljattainen saksanpuheeni sujui mainiosti. Ihmiset tykkäävät yllättyä, kun kalvoesitystä ohjaa kännykällä, ja Applen Keynotella saa väännettyä kertaluokkaa upeampia toteutuksia kuin kälyisellä PowerPointilla.

Minä en ymmärrä, kuinka vakavasti otettavat firmat kehtaavat näyttää kalvoja, joiden tekstit ovat rosoreunaisia ja kuvat mitä sattuu.

Minun on myös vaikea uskoa, että ihmiset yhä edelleen pitävät esityksiä, joissa kertovat, minä vuonna Hitler tai FC Kaiserslautern perustettiin tai syntyi. Ja sitten vuosi kerrallaan, milloin seura osti ensimmäisen harjoituspallon ja Hitler kasvatti ensimmäisen viiksikarvansa.

Vuosiluvut eivät ole tärkeitä – paitsi tärkeät vuosiluvut, päättelin aikoinaan reaalikokeeseen lukiessani.

Kerroin viimekeväisestä Euroopan-kiertueestamme. Kävimme oppimassa saksalaisen irtisanomislainsäädännön kummallisuuksia ja veronki^h^h^h -optimoinnin perusteita Luxemburgissa. Niin, siitä taitaa olla vuosi, CeBITissäkin kun piipahdimme. Olisi voinut mennä paremmin, jos olisin kirjoittanut itselleni valmiiksi jotain sanottavaa, mutta se ei tunnu oikealta tavalta toimia.

Kerran, joskin suomeksi, kirjoitin puheen kokonaisuudessaan valmiiksi enkä ole ikinä epäonnistunut yhtä pahasti.

SDP:n ei pidä katsoa oikealla eikä vasemmalle, vaan SDP:n pitää katsoa eteenpäin, sanoi Heinäluomakin. Hienoa saada moisia tuoreita ajatuksia politiikkaan.

Koulumatkani ei sujunut yhtä loistokkaaseen tahtiin. Ellen vihaisi pysäköimistä, voisin kyllä olla halukas välttämään busseja. Selasin tässä jonain päivänä miellyttävältä tuntunutta SK:n Mies-lehteä, joka kirjoitti skoottereista. Minä olen jo monta vuotta hellinyt ajatusta aidosta Vespasta. Retrourbanismia tökeröimmillään.

Tokihan reittiopas oli varoittanut myöhästelevistä busseista. Tiedättehän. Ensimmäinen oli myöhässä ja kävelin toisen pysäkille. Ja ensimmäinen tuli. Ja toinen ei.

Ja päästyäni puolimatkaan seisoskelin kylmällä bussipysäkillä, jonka lasi oli jäätynyt läpinäkymättömäksi. Siksi aikaa loin katseeni muualle, että luin Metro-lehden takakannesta KappAhlin uudesta 7-13-vuotiaiden trendivaatemallistosta. Ja sillä aikaa kymmenen minuuttia myöhässä ollut bussi ohitti minut.

Aloitin laukkuuni pakkaamani Juoppohullun päiväkirjan ja muutaman sivun jälkeen ymmärsin, että voisi olla huonomminkin. Kirjoja on vaikea lukea hanskat kädessä. Parisenkymmentä minuuttia.

Lopulta olin luennolla 40 minuuttia myöhässä. Ovessa kerrottiin, että tilaisuus oli peruutettu sairaustapauksen vuoksi. Jatkoin tyhjäksi jääneeseen saliin. Niissä pääsee istumaan rauhassa.

Jouduin poistumaan, kun tulivat jakamaan saliin tenttipapereita. Ymmärsin, että kyseessä oli kurssi, jonka olin joutunut jättämään kesken. Back to the Basics on jotain, jota en koskaan malttaisi tehdä. Tällä kertaa melkein harmittaa.

Harjoitustilaisuuteen. Istahdin tyhjälle paikalle. Vieressäni oli toinen. Ryhmän upein saapui luokkaan. Silmäisin refleksinomaisesti ovelle. Törmäsin häneen. Busted, pyörittelin päätäni mielessäni. Hän istui viereiselleni tyhjälle paikalle, tunsin oloni hölmöksi.

Nainen kaunis kuin sormus nimettömässään.

Pikkuhiljaa huomasin jälleen törmänneeni hyväsydämiseen überbeibeen. Niitä on sittenkin olemassa. Onkohan niillä kavereita. Jos en vaikka liiveihin uisi, niin mitä jos edes piireihin.




Mainitsen vielä, että Hyväelämän käsiohjelmassa oli toinenkin hauska mainos. Siinä luki suurella:

Valon nopeudella

Timo Valo

www.valonnopeudella.com



Alla oli kuva kahdesta säiliörekka-autosta. Sen enempää eivät vaivautuneet selittämään, mistä oli kyse. Pakkohan minun oli käydä katsomassa. Tänään päivittänyt [!!!] Mitvit olisi saanut tuosta oivan lisän taannoiseen kunnallisvaalisarjaansa.

Huvitti minua myös tämä Sektori-sutkaus. Kertoivat, että uuden Star Warsin renderoinnissa on käytetty 64-bittisen Windowsin beta-versiota. Nimim. Tug3 kommentoi, että tämä on uusi tapaa käyttää blue screeniä elokuvanteossa.

2 on viitsinyt kommentoida:

Oliko tämän tekstin tarkoituksena muistuttaa äänestäjäkunnalle, että Pää auen monipuoliseen repertuaariin kuuluvat myös jouhevat päiväkirjamaiset merkinnät?

Ajatus hc-henkilöiden Reaali24-tapahtumasta olisi aika viehko! (tärkeitä vuosilukuja minun historian opettajani mukaan muuten oli kaksi: 1772 Hallitusmuoto ja 1789 Yhdistys- ja vakuuskirja. Niiden varassa lepää Suomen itsenäisyys, sanoi)

Pidin tästä postauksesta. En tiedä siitä Wagnerista... Mutta minähän olenkin sun epämusikaalinen äitis.

3/18/2005 07:58:00 ap.  

Niin, juuri hehkutin koulussa Keynotea ja sen terkuutta näyttää esim. PDF-filet esityksessä. "Ai, se on joku Mac-softa", oli kommentti. niinpä.

3/18/2005 12:12:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds