Yöllisiä

Tässä olotilassa laaduntarkkailuosasto on jo sammunut. Sormet sentään tavoittavat yhä näppäimet, vaikka kaikki muu hilluu jo ulottumattomissa.

– Harrastatsä tanssii niinku jossain, ku sä oot noin hyvä? Jälleen sitä kysyy joku kundi, viimeisestä naisesta on jo aikaa [öö? viimeksihän se juuri oli nainen]. Ja minä olin jo kaivannut tuota kaikesta huolimatta.


Ihaan niinku baareissa käyt heittämässä vai?

Niin, baareissa ja joulukorteissa.

– Jee, jee, anna mennä, sanoo joku myöhemmin.

Ja tuntia myöhemmin joku pysäyttää minut ollessani matkalla kuivaamaan kasvojani. Saattaa olla jompikumpi edellisistä. Minä sentään niin seis, etten kuvaani peilistä tunnista.

Säku oot noin vitun hyvä, niin sanos, saako tollee kans pilluu?

Mitäpä surkuhupaisaa mahdoin vastata. Sittenkin vierustoverini bussissa oli upeampi kuin koskaan, vaikka matkasihan hän kerran myös minua vastapäätä. Kotiinsa. Sattuman sadonkorjuujuhlain aikoihin. Silloinkin sain taistella keksiäkseni puheenaiheita. Hän jos kuka on lahjakas ampumaan ne alas kuin haaveeni, joita en tunnusta koskaan edes elätelleenikään.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds