Parturitraumoja

Saija Varjuksen Rinnat. Siinä ne lukevat vielä kerran. Kiinnostavasti noita haetaan Goooglesta vasta nyt, vaikka kohu-uutisesta on jo monta päivää. Aika jälleen pyytää anteeksi kaikilta pettymään joutuneilta. Ei ole minun syytäni, että Google palkitsee ahkerasta linkkaamisesta ja nostaa blogirävellykset korkeille sijoille vailla sen kummempaa substanssia.

Image Hosted by imagehosting.us

Paitsi että substanssitaitoahan meillä riittää, kuten sellisti ansiokkaassa mediakenttää perkaavassa artikkelissaan syväluotaa.

Kooma-kokemusten kirvoittamana ajattelin avautua omista parturitraumoistani. Minä en ole koskaan oppinut tietämään, mitä niille kuuluisi sanoa. Syytän tästä tietenkin äitiäni.

Hän kun on uhrautuvasti leikellyt hiuksiani koko pienen ja sen jälkeisen ikäni. Korviakaan ei ole vahingossa trimmannut kuin paristi. Niinpä parturissa käynti lykkääntyi niin kauas, että aloin jo pohtia, onko suorastaan noloa mennä ensimmäistä kertaa parturiin näin myöhään. Näin kokemattomana. Kuinka minä ollenkaan osaisin.

Että muistakaa vain tämä kaikki luomuäidit, jotka ette ymmärrä vierottaa ajoissa.

Herrasmiehet eivät näilläkään asioilla kehu, mutta olen käynyt parturissa. Peräti ihan ulkomaisessa parturissa. Ruotsin-kokemus oli kenties kaikken dramaattisin.

Satuin sijaitsemaan Ruotsissa, kun hiukseni olivat viimeksi yhtä ruokottomassa kunnossa kuin nyt. Kiertelin pikkukaupungin parturiliikkeitä tiedustellen, olisiko jossain vapaita aikoja ennen ylihuomista, jolloin olin lähdössä eteenpäin. Kovin täyttä oli.

Astuin sisään jälleen yhteen parturiliikkeeseen, jonka tiskin takana seisoi koomisen upea neito. Har ni kanske ledigt imorgon? kysäisin. Hän oli hetken hiljaa, muttei kääntänyt katsettaan tarkistakseen mistään. Tja, varför inte, hän vastasi ja kehotti tulemaan kuudelta.

Tyytyväisenä poistuin parturiliikkeestä. Hieman ihmettelin myöhäistä ajankohtaa. Eivät suomalaiset parturit tapaa olla auki kuudelta perjantai-iltaisin. Toisaalta, ovatpa kaupatkin Ruotsissa auki absurdisti kymmeneen joka ikinen päivä. Suomessahan kaupat menevät lauantaisin kiinni kuudelta, sillä lauantai on saunapäivä [etsikää viesti numero 95, älkää 93:a (kiitos Vajaatoimittaja)].

Karmiva väärinkäsitys paljastui tietenkin seuraavana päivänä. Parturiliike tosiaan meni kiinni kuudelta. Arvelin tiskineidin erehtyneen, mutta kävi ilmi, että kyseessä ei ollut edes vahinko. Tyttöreesu oli luullut minun pyytäneen häntä ulos. Surkeana ylitin selittää, että minä olin yrittänyt vain tiedustella vapaata vuoroa ja voivoi, saanko minä nyt koskaan hiuksiani leikatuiksi.

Niin, minä en osaa puhua partureille.

Kirjoitukseni täydellisyyttä lipovan koheesion särkiäkseni lisään vielä linkin huhuun historiallisesta huhusta. Elämöitiin sitä ennenkin.

3 on viitsinyt kommentoida:

Höh, parturi! Kaikkia hömpötyksiä sitä. Tosi Mies leikkaa päänsä itse. Jos ei sinne parturiin uskalla.

1/13/2005 03:30:00 ip.  

Eihän parturille ole pakko mitään sanoa. Hymyilee vaan. Tai voihan sille koittaa vähän vittuilla villin lopputuloksen toivossa.

1/13/2005 03:43:00 ip.  

Joo, siis kyllähän mies aina päänsä leikkaa, ks. kuva. Muutin sen sitten giffiksi, kun pingi tuntui latautuvan nihkeästi. Pienensin samalla. Vieläkö bugaa ie:ssä?

1/13/2005 06:15:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds