Oman elämänsä Hartwalli

Radiossa kerrottiin, että Mäkiviikon eilinen päätöskilpailu veti ennätysmäärän suomalaisia televisioiden ääreen, jotain yli 1,1 miljoonaa henkeä. Minäkin yhtänä parhaana puhujana.

Luultavasti lähetys kiinnosti ihmisiä noinkin kovasti, koska Ahosen voitto oli hyvin todennäköinen. Sittenkin, jos katsojalle kertoisi ennen nauhoitettu lähetystä, että Ahonen voittaa, hän kävisi kurkkuun kiinni ja huutaisi tiedottajan pilanneen koko jutun. Missäköhän mahtaa mennä tuo mystinen raja?

Lapsetkin haluavat aina kuulla saman tarinan uudestaan, on yleinen uskomus. Ja kyllä minä vihasin Tipu Topakkaa tasan yhtä paljon joka ainoalla kerralla.

***

Mieleeni juontui Olvi-sixpackin kannesta hiljan lukemani teksti. Siinä kerrottiin ylpeästi, että Olvi toi niin sixarin – jota kyllä voisi minusta alkaa yhtä hyvin kutsua kotimaisittain kuuspakiksi – kuin mäyriksenkin Suomeen.

Olin reilu vuosi sitten Hartwallilla Lahdessa kuulemassa heidän logistiikastaan. He kertoivat olevansa alan innovaattori ja poikkeuksellinen edelläkävijä koko maailman mittakaavassa. Yhtenä anekdoottina esitelmöitsijä kertoi, kuinka heidän juuri saatua valmiiksi toimivan logistiikkaratkaisun sixpackin kuljetuksiin ja myymäläkäsittelyyn [vau, uskottava sanavalinta], Olvin pentele toi markkinoille mäyräkoiran, ja he joutuivat muokkaamaan ratkaisua ja ottamaan tämänkin huomioon.

Minulle jäi epäselväksi tai ainakaan en muista enää, miksi logistiikan kehittäminen on juuri Hartwallin tehtävä ja muut saavat melskata kuin siat vatukossa. Elämä on [tuostakin on muodostunut ihan yleiskielen fraasi, upeaa dna!]. Minä tietenkin tunnen itseni hieman liian usein oman elämäni Hartwalliksi.

Tehdas oli kieltämättä vaikuttava, mutta tapaan kertoa kaikkialla ikään kuin hauskana juttuna, että logistiikkaorientoitunut olutfirma ei kuitenkaan onnistunut tarjoamaan meille kylmää kaljaa tehdaskierroksen jälkeen. Pullot olivat lämmenneet pöydillä koko vierailumme ajan. Surkeaa.
***

Kännykkäoperaattorini muistaa minua kanta-asiakastarjouksella, mikä tietenkin tarkoittaa, että olen idiootti, joka ei ole ymmärtänyt vaihtaa ajoissa muualle. Mutta kun minulla on yhä jäljellä aikoinaan saamaani 500 euron puheaikaetua. Minusta oli kovin hassua, että kun Elisa yritti viime vuonnako se oli tarjota niin ikään 500 eurolla ilmaista puhetta – kylläkin pienemmissä kuukausierissä – sitä pidettiin kuluttajia harhauttavana. Kun Elisa sitten piti tarjouksen ennallaan, mutta laski summan 50 euroon, kaikki olivat tyytyväisiä.

Saan lähettä koko kuukauden ilmaisia multimediaviestejä. Nytpä pitää tekstareiden sijaan lähettää MMS:iä, ja rahaa säästyy [tämä juntti maksaa yhä tekstareista]. On tämä jälleen järkevää.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds