Minä kävin Tuusulan S-Marketissa ostamassa olutta. Kysyivät pahveja pitkästä aikaa. Aina yhtä nautinnollista näyttää paperit ja maksaa sen jälkeen luottokortilla. Kirjataan muistiin, joskus iäkkäämpänä muistelen näitä aikoja kaiholla.

Vajaan vuorokauden jälkeen aloin tuskastua markkinointiskeidaa suoltaviin seuralaisiini [tiedättekö, ne nousukkaat, jotka puhuvat lukeansa laskentatoimea]. Pelkäsin, että he ottaisivat juttunsa itsekin tosissaan. Vaikka enhän minä oikeasti sitä pelkää. Minä pelkään, että joku muu ottaa heidän juttunsa tosissaan, ja minut lukitaan komeroon kirjoittelemaan katkeria nokkeluuksia seinät täyteen.

Minua vain turhauttaa viime syksyn alavirheinen opintomenestykseni.

Siitä ei sittenkään ole tarpeen päästä minnekään, että olen aika hyvä omistamaan Aliasta. Vaikka haluaisin kuvitella olevani hyvä kertomaan asioita toisille, olen sittenkin parhaimmillani arvaajana. Arvasin keskimäärin enemmän sanoja/kierros kuin kukaan muu enimmillään.

Hieman niin kuin kerran, kun pelasin JCP:n kanssa.

– Sellanen palkinto, joka jaetaan Ruotsissa, hän sanoi.
– Nobel?
– Joo, ja mitä se on suomeksi?
– Öö, jalo?
– Joo, ja sitku on niinku sellanen.
– Jalomielinen?

Se oli oikein. Raukkaparka ei huomannut, että jalo on kyllä noble... Minua häiritsee aina eniten, kun joku alkaa nipottaa, että käsiä ei saa käyttää. Aivan tuskaista yrittää kuvitella puhuvansa kädet kiinnitettyinä.

Trivial Pursuitti ei sujunut yhtä tyylikkäästi. Yhdeltä pelaajalta kysyttiin kolmiatomisen hapen nimitystä. Hän voivotteli käyneensä kemiansa steiner-koulussa, jossa kemmanmaikka tapasi syödä käytettäviä kemikaaleja. Liekki sininen ja maku karvas, luki koepöytäkirjassa.

Tietäkää sekin, että vuonna 1996 julkaistun Kalevalan cd-version nimi on HyperKalevala ja että vuonna 1998 Nokian liikevaihto kasvoi 51%.

Marinadissa puhuttiin käyntikorteista. Muistuupa mieleeni, kuinka lukion graafisen suunnittelun ylimääräisellä kuviksen kurssilla [en osaa piirtää, mutta tuolla sai käyttää konetta] piti luoda itselleen käyntikortti.

Oman elefantinmallisen korttinsa käsineen tuhertanut wannabe-hippi kommentoi minun korttiani pilkallisesti, että toi näyttää ihan niinku jonkun toimitusjohtajan käyntikortilta. Mitäpä siihen saattoi muuta sanoa kuin että ei tässä mihinkään vähempään tähdätäkään.

Tällaisen hyperryttävän artikkelin on joku skannannut Kauppalehdestä [omppuvaroitus...].

2 on viitsinyt kommentoida:

Ruotsin kielen sana nobel (lausutaan suomeksi 'noobel') tarkoittaa jaloa. En nobel person: jalo henkilö. Sana on sama kuin englannin nobel. Mutta kyseistä sanaa ei pidä sekoittaa nimeen palkinnossa palkintoon joka jaetaan Ruotsissa ja Norjassa joka siis on Nobel (Herra Nobelin mukaan) ja lausutaan suomeksi 'Nobell' (lyhyt o, ja painotus toisessa tavussa) eikä suinkaan 'Noobel' (tai 'Noopeli') joka tuntuu olevan hämmentävän yleinen tapa tässä maassa.

.pni
http://skrubu.net/

1/16/2005 04:54:00 ip.  

Tosiaan, joo. Mutta tiedän, hänen tarkoittaneen jaloa englanniksi...

Enpä olekaan tullut ajatelleeksi, että Nobel-herran nimen lausuminen ei noudata ääntämisohjeita.

1/16/2005 04:59:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds