Lentokenttäbussissa

Lentokenttäbussit ovat oma lukunsa. Bussifirman edustavimmat autot on varattu poikkeuksetta noille linjoille, tunnelma on arvokkaan hämärä eikä interiöörin harmoniaa ole edes mainostarroilla pilattu. Käytävän vasemmalla puolella on jopa hattuhylly.

Traagisinta noissa busseissa ovat niiden kuljettajat. Olisivat arvatenkin aina halunneet olla lentäjiä, mutta eivät syystä tai toisesta päässeet toteuttamaan haavettaan ja ryhtyivät edes kuljettamaan porukkaa lentokentälle.

Muista linjoista poiketen näissä busseissa on oikein mikrofoni ja kaikki. Kuljettaja pääsee kuuluttamaan yleisölle, että tämä pysäkki on kotimaan terminaaliin pyrkijöille ja kaukoterminaali on vuorossa seuraavana. Tuossa vaiheessa pahaisesti kotimaassa reissaavat poistuvat häveliäästi luimistellen. Hyvää matkaa, kuljettaja saattaa vielä toivottaa mikrofoniinsa.

Tämänkertainen otti roolinsa sittenkin aavistuksen yli-innokkaasti. Hän aloitti mikkisessionsa jo Steissin päässä [aika harva kirjoittaa sitä Stace, mistä sitten johtuukaan]. Hyvät matkustajat, täällä puhuu kuljettajanne Ilmarinta, hän aloitti ja kertoi arvioidun aikataulun ja säätilan kohteessa. On mainio ajosää, hän ilakoi ja kertoi matkanopeuden nousevan jopa 80 kilometriin tunnissa. Myötätuuli ei hirveästi nopeuttaisi matka-aikaa, sillä aikataulussa piti pysyä, mutta hän lupasi, että säästynyt polttoaine näkyisi pitkällä aikavälillä lipun hinnassa.

Mieleeni muistui, mitä olin ajatellut jälleen edellisenä yönä baarissa. Joskus pienenä kun lensimme, ja äiti sanoi, että edessä olevan penkin taskusta saa ottaa mukaansa minkä tahansa lehden. Ja minä halusin ottaa turvallisuusohjeläystäkkeen. Ja äiti sanoi, että minkä tahansa paitsi sen.

En minä niistä muista ollut kiinnostunut.

Mikäs siinä, että kuski höpötti jotain asiaankuuluvaa koko matkan ajan. Pyydämme välttämään tarpeetonta liikkumista matkan aikana sekä pitämään turvavyöt suljettuina koko matkan ajan [mitkä ihmeen vyöt? eikä kukaan edes tullut paikalle, vaikka kuinka kilistin kelloa]. Mutta kertoessaan, ettei kustannussyistä kyllä millään saata tehdä välilaskua missä tahansa, hän meni intoilussaan hieman turhan pitkälle.

Yhtäkkiä löysin itseni moottoritien varresta jostain päin Vantaata. Kysyin ensimmäisiltä vastaan tulleilta ihmisiltä reittiä määränpäähäni, ja ystävällinen eläkeläispariskunta tarjoutui saattamaan minut oikealle pysäkille asti. He tosin tarpoivat auraamattomassa lumessa sen verran tuskastuttavaa tahtia, että pysäkin näköpiiriin saatuani kiitin avusta ja kiiruhdin paikalle.

Tietenkin bussin saapumiseen kesti ainakin 20 minuuttia, ja pariskunta ennätti ohittaa minut pysäkkeineni moneen kertaan. Kaikkiaan kaksikymmentä kahdeksan. Ilkikurinen virne kasvoillaan, minua sormillaan osoitellen. Katselin mummelin takinliepeessä roikkunutta KOP-oravan mallista heijastinta. Sen täytyi olla ainakin kymmenen vuotta vanha. Kuinka ihmeessä jollakulla säilyisi sama heijastin kymmenen vuotta?

Toisaalta, takkikin saattoi olla hyvin alkuperäinen.

Paremman puutteessa skannailin vartin verran ammattitaidon mm-kisoja mainostanutta julistetta. Sen alareunassa oli rivi sponsoroivien yritysten logoja. Useimmat hiljaa ja tyytyväisinä, joillakin sentään myös piristävä slogani kuten: Kemppi – the joy of welding. Minä tietenkin miettimään, pitäisikö vieressä komeilleen Makitankin sanoa: Makita – the joy of screwing.

Sinänsä ammatti-sana on kokenut pienen arvonlaskun. Onko ammattimiehen ja miehen suhde sama kuin ammattikorkeakoulun ja korkeakoulun? Entä ammattiurheilijat. Tutkintonimikkeetkin saattavat häiritä tottumattomampaa, esimerkiksi artesaani ei sano kaikille mitään [saati binomi]. Kurtisaani sitä vastoin on tutumpi termi. Kuten koulutusalan kuvaus kuuluu:


Valmistuneet toimivat joko toisen palveluksessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina käsityön, tuotannon ja palvelun ammateissa.


Tuli se bussikin lopulta.

1 on viitsinyt kommentoida:

Autotalli Konalassa. Toinen tapaamisemme. Pakumersun seinälevyn kiinnitys meneillään. "Do you want to screw?" se sanoi ja katsoi merkitsevästi ojentaessaan ruuvarin.

Äkkiä ne kolmekymmentä vuotta ovat kuluneet!

1/24/2005 08:04:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds