Kynä ennen läksyjä

Sisällönhallitsijani olisi taatusti raivoissaan, jos vielä puhuisi minulle. Kun menin jälleen viimeksi ryöstöviljelemään itseäni noin. Pakkoko niistä avaimista oli mennä jauhamaan, eikö riittäisi, että kertoo niistä busseista nyt vain.

Ja nyt tuli mieleen riipaiseva lapsuudenkokemus, joka täytyy tietenkin vuotaa julkisuuteen. Ala-asteen toisella luokalla harjoiteltiin sananlaskuja. Aapiskirjaan oli painettu aukeamallinen vanhan kansan latteuksia, ja meidän tehtävämme oli ilmeisesti yrittää ymmärtää, mitä niillä pyrittiin tarkoittamaan.

Kotiläksynä oli kirjoittaa sovelias sananlasku kunkin tehtäväkirjassa olleen kuvan alle. Yhdessä kuvista oli poika, jolla oli suuret silmälasit ja lyhyen näköinen lyijykynä. Puuhasi ilmeisesti läksyjä autuas ilme kasvoillaan.

Minua itseäni luultavasti turhautti tuossa vaiheessa aika ankarasti, sillä mahdoin pakertaa omia tehtäviäni jo kolmatta tuntia. En ollut erityisen nopea kirjoittamaan ja muutenkin sain tehtäviini kulumaan mielettömiä määriä aikaa. Niinpä sitten loihdin kuvan alle kuolemattoman lauseen:

Joskus kynä ennen läksyjä loppuu.

Olin jollain tavalla tyytyväinen sananlaskuuni. Kävin näyttämässä sitä vanhemmilleni ja heistä se oli hauska. Isäni mielestä se oli suorastaan Nyhjää tyhjästä -tason tavaraa. Tuo improvisaatiosarja tuli telkkarista niihin aikoihin 90-luvun alussa.

Ja kun koulupäivä viimein tuli, minulla oli jotain, mitä odottaa. Viittasin innokkaana tuon kuvan kohdalla ja sain kuin sainkin vastata. Ja lauseeni luettuani opettaja tuijotti minua elämäänkyllästynyt ilme kasvoillaan. Mitäs sinä oikein viisastelet. Noinko vaikeaa se on osata etsiä oikea sananlasku oppikirjasta, että pitää alkaa jotain omaa tuhrata, hän katsoi kuin halpaa makkaraa.

Joku sitten viittasi ja vastasi oikein: Ahkeruus on onnen äiti. Hipiheijaa.

5 on viitsinyt kommentoida:

Oi noita kultaisia aikoja, jolloin opettajan silmätikuksi pääseminen edellytti ainoastaan pientä rippusta luovuutta. Minäkin näin tuossa jokin vuosi sitten ala-asteen luokanopettajaani kaupungilla. Oli vanhentunut kovin. Kysyttäessä vastasin mitä nykyään ammatikseni puuhailen ja paheksuva vastarepliikki oli kyllä kuolematon: "No kyllähän minä jotakin tuon tapaista arvelinkin jo silloin."

1/27/2005 11:07:00 ap.  

Oi tätä suomalaisen tasapäistävän koulujärjestelmän iloa. Nuo iki-ihanat, kalkkeutuneet opettajalohikäärmeet ja heidän ihastuttava tapansa nyhtää kaikki luovuus pikkulasten päästä kuin kiusallinen rikkaruoho - minusta tuntuu että se on varmaankin osa opetussunnitelmaa. Kerpele.

No, hilpeänä voin todeta että ei se aina onnistukaan. Olethan sinäkin vielä ...no, tuollainen. ;)

1/27/2005 12:15:00 ip.  

Kiitos, olen otettu siitä, että joku kutsuu minua, no, tälllaiseksi.

Myös kaverillani oli hieno itse keksitty sananlasku. Kuvassa oli ilmeisesti isoveli, joka oli ottanut pikkusiskon nallen. Sisko sitten itkeä vollotti lattialla. En tiedä, mikä siihen olisi kuulunut rikos ei kannata tai itku pitkästä ilosta tuntuivat hieman tehdyiltä. Kaverini kirjoitti ei nallevaras pitkällle pötki. Pyyhkeitä sai hänkin.

Kolmannessa kuvassa oli lapsi, joka oli syönyt liikaa karkkia, siksi vääntyneet olivat kasvot tuskasta. Oikea vastaus tietenkin ei makeaa mahan täydeltä. En ollut järin tyytyväinen omaan sanontaani, joka kuului jos syö liikaa makeaa, niin kunnon vatsakivun saa.Onneksi minulla oli loistava opettaja kolmannesta kuudenteen luokkaan.

1/27/2005 04:25:00 ip.  

Olen hämmentynyt tällaista lukiessani. Minua opetti koko ala-asteen ajan sama vanha miesopettaja, ja hän - luova ihminen kun itsekin oli - piti luovuutta ja mielikuvituksellisuutta loistavana asiana.

Muistan eräänkin kerran, kun erehdyin ottamaan pinaattikeiton jälkiruoaksi tarjoiltuja mandariineja kaksi kappaletta, vaikka vain yhdestä oli sovittu; "Oppilas suoritti varkauden, minä hänet kuohitsen" huudahti hän. Ja kuinka hän sanontojaan havainnollistikaan... Minä niin kaipaan niitä aikoja. Tai johonkin haaremiin...

1/27/2005 08:30:00 ip.  

Vanha ja miespuolinen oli myös kehumani minulla kolmannesta kuudenteen luokkaan opettanut herra [herrat ovat kiinnostavasti varsin usein miespuolisia]. Terveisiä Luppikselle!

1/27/2005 09:41:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds