Kasvokipuja

Minä mietin SKM:n ajatusta blogin kasvoista. Aivan noin paljoa en uskaltaisi luvata, mutta alan itse jo kuulla oman ääneni kaikuvan tässä sisällöllisessä onttoudessa. Yllättävän kauan siinä kesti.

Nyt kun mietin asiaa, huomaan, että minulla on jonkinlainen mielikuva kaikista palkissa linkkaamistani blogaajista – kaikkia Lehden toimittajia kenties lukuun ottamatta. En minä niitä jaksa kuvailla, mutta onpa kuitenkin, ja se on tärkeää.

Risto Asikaisesta tuli mieleeni eilinen Levyraati, jossa oli vieraana itse Indx:n Rene [taas tulee tälle sivulle hittejä...]. Poikaparka ei tainnut antaa yhdellekään kappaleella yli viittä pistettä.

Ymmärtäähän sen. Jos olisi ollut antamassa palan sieluaan sellaiselle musiikkihistorian merkkipaalulle kuin Jee, jee, jee, mikään ei varmaan enää tuntuisi miltään. Voin vain kuvitella, jos sitäkään.

En silti jaksa ymmärtää, miksi se suoraan 90-luvulta rahdatulta vaikuttanut euro-pop-kappale oli arvosteltavana. Olisiko se nyt ollut niin vaikeaa ottaa vaikka Arkia mukaan?

,,,

On hirveän lohdullista, kun koulupäivä kestää kymmenestä kuuteen, ja hommiakin alkaa tehdä jo puoli kahdeksalta. Ei ehdi missään vaiheessa potea huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä kuten viikonloppuisin. Voi, olisipa aina arki.

Tänään pidin mm. saksankielisen extemporepuheen iPodista. Olisi se voinut paremminkin mennä, hieman tatsi hukassa. Näytin sentään ihmisille, kuinka laitteen saa buuttaamaan Linuxiin. Sen ne varmasti juuri halusivatkin nähdä.

Tehtävänä oli ottaa jokin laite mukaan ja esitellä se sitten. Naureskelin viimeksi, että aika monella on varmaan tänään mukana kännykkä [jos tosiaan naureskelet tuollaisille jutuille, ei ole mikään ihme, että vitsisi ovat niin huonoja].

Toisin kuin te luulette, minä en suinkaan ollut unohtanut, että esine piti ottaa mukaan. Nappasin podin taskuun ihan varta vasten. Normaalisti en ole kantanut sitä mukana viime aikoina, sillä minulla ei ole ehjiä kuulokkeita, eikä JCP:kään enää lainaa omia vanhoja DiskManin mukana tulleita lelujaan, koska häneltäkin ovat nyttemmin kaikki muut hajonneet.

Hänellä sentään on takuukuitti, muttei vain jaksa hakea uusia. Minä ostin Sonyn hienot ulkomaailman blokkaavat kuulokkeet eBayn kauttaa Hong-Kongista, sillä niitä ei myydä valkoisina kuin Aasiassa. Riemua kesti kuukauden verran kunnes hajosivat. Takuu oli voimassa vain Japanissa, ja laskin, ettei kannattaisi lentää vain sen vuoksi.

Kerran ala-asteen toisella luokalla. Ei, vaan toisella kerralla. Tehtävänä oli ottaa jokin vanha objekti mukaan kouluun ja kertoa siitä sitten toisille.

Minä tietenkään ollut muistanut [muistaakseni opettaja oli yksi harvoja muistaneita]. Harmittelin asiaa isälle illalla, ja hän sanoi, että minun olisi pitänyt poimia välitunnilta kivi mukaan ja kertoa sitten pokkana sen olevan kivikaudelta.

Hän oli ilmeisesti aika tyytyväinen juttuunsa, sillä ei pitänyt minua tyhmänä, vaikken ollut sitä itse keksinytkään. Kuinkas sitä nyt voisikaan pieneltä lapselta mitään noin nerokasta olettaa.

,,,

Kiristyneen dynamiikan vuoksi tiivistämme tahtia ja alamme julkaista kahdestoistanneskatsauksia. Tammikuun 05 kävijäpylväs näyttää varsin hyvältä. Saapa nähdä, jaksanko enää helmikuussa hakata päivitysnappia yhtä ahkerasti. Päiviäkin on vähemmän.



Image Hosted by imagehosting.us


0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds