Embrace the power

Olinpa juuri katsomassa hellova show'ta. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta standupperit tapaavat kiroilla. Ei siis turhaa kielenköyttöä [olenkohan keksinyt tuon aiemminkin, muista enää].

Standup-komedia on tietenkin valtavan trendikästä, joten täytyyhän minun olla aiheesta vilpittömän innostunut. Nuoria aloittelijoita, muutama kokeneempi tekijä. Viimeisenä Paul Westlake -niminen suomalaistunut britti, jonka olen varmasti nähnyt jossain.

Kuulin, kuinka koko sali kuiskaili toisilleen. Onks toi se äijä, joka on tehny sen enkunkirjan.

Kovin luultavasti. Pitäisikö noita juttuja yrittää analysoida jotenkin rationaalisesti. Mitäpä suotta. Ja olivathan monet niistä jälkeenpäin viisastellen käsittämättömän huonoja. Mitä hauskaa siinä muka on, että esiintyjä kysyy, onko joukossa suomenruotsalaisia. Muutama sitten taputtaa jossain nurkassa [taputtaminen tarkoittaa tuolla samaa kuin kyllä]. Saatanan hurrit, kivahtaa esiintyjä. Kyllä kai sitä on huonompiakin syitä ollut nauraa.

Kukapa voisi olla tuntematta sääliä r-vikaista esiintyjää kohtaan, joka ihmettelee, miksi puheterapiassa käytettävän täristinlaitteen nimen pitää olla tremolaattori. [jätetään hyvät jutut toistamatta. joku sentään tienaa niillä leipänsä]

Tietenkään en voi olla vertaamatta blogaamista ja standuppia. Mietin, millaista olisi, jos joku jatkuvaan hauskuuttamiseen kykenevä blogaaja [ah, niin moni olisi toivonut noiden sanojen tulleen linkitetyksi omaan blogiinsa] kirjoittaisi tekstiään reaaliajassa ja yleisö seuraisi tirskuen ja hakkaisi hymiöitä niin kovaa tahtia, että sormet kramppaisivat.

Virtaavaa tekstiä. Minusta on periaatteessa hyvin huvittavaa, että RSS on hirveä Juttu. Vuosikaudet meillä on ollut just siistejä nettisivuja teksteineen, kuvineen ja fläshsotkuineen. Ja seuraava läpimurto on, että joku keksii tarjota pelkkää paljasta tekstiä.

Ja minä ihmettelen, miksei kukaan siltikään tunnu tietävän, mistä on kyse. Kuinka ihmeessä on mahdollista, että TKK:lla tietojenkäsittelyä opiskeleva kohtapuoliin valmistuva teekkari ei tunne koko lyhennettä. Mitä ne siellä oikein opettavat?

Jostain syystä tulee mieleen tänään lukemani artikkeli, jossa kerrottiin opiskelijoille, kuinka tunnistaa stressin oireet. Vaikeus nauttia seksistä. Vittuileexne.

Minua huolestuttaa vituttaa- ja vittuilla-sanojen liikakäyttö. Luonnonvaroja ei pitäisi käyttää nopeammin kuin ne uusiutuvat. Tätä vauhtia meillä ei ole öljyä enää viidenkymmenen vuoden päästä, varoittavat äidinkielenopettajat. Mutta niinhän ne varoittivat aikoinaan jo isovanhemmille ja aina löytyy uusia fuckeja täyttämään kasvavaa kulutusta. Mahtaa vituttaa.

Hymähdytti myös lukea Tekniikka&Taloudesta Tiedon kasvu lisää tietämättömyyttä -otsikoitu artikkeli. Siinä kerrotaan uusimmasta fysiikan nobelistista, David Grossista, joka toteaa tietämättömyyden kasvun olevan tiedon kasvun tärkein seuraus. Pitkämielisimmät muistavat minun kirjoittaneen sattumalta aivan samaa aiemmin tänään.

Tuosta ei saisi ottaa ongelmaa, mutta myönnän, että se rajoittaa minua. Minun pitäisi tuntea perusteet kaikista asioista, jotten sortuisi aivan nyyppävirheisiin. Blogaajan tärkein tehtävä on olla jatkuvasti helvetin oikeassa. Jos minä luulen oivaltaneeni jotain kiinnostavaa vaikka ihmisten käyttäytymisestä ja kirjoitan sen tänne kuin suurenakin juttuna, sosiologilukijani ovat heti lyömässä sen alas mainitsemalla sen olevan peruskurssin helpotetun oppikirjan johdantokappaleen toisen perusteesin pelkistys.

Todellisuudessa keksin pyörän mieluusti uudestaan vaikka päivittäin, mutta täällä on pakko vetää roolia. Niinpä tyydyn kirjoittamaan Ilta-Sanomista ja Macintosheista.

Kaikki eivät välttämättä nähneet otsarypyilläänkään otsikon ja tekstin yhteyttä. Stand up, get up on SubTV:n idols-tyyppinen ohjelma, jossa seulotaan uusia koomikkokyjä. Iiro Seppäsen taikuriohjelmassa oli kerran jokin järkyttävä europop-bändi, jonka biisin kertosäkeistö kuuluii tenhoavasti Stand up, get up, embrace the power.

Eikä se näemmä unohdu.

3 on viitsinyt kommentoida:

TKK:lla ei perinteisesti ole juuri koskaan opetettu mitään sosiaaliseen toimintaan viittaavaakaan - tai mitään, mikä on noussut pinnalle viimeisen viiden vuoden aikana.

Valitettavasti.

Nimim. TKK:n kasvatti.

1/21/2005 09:59:00 ap.  

Jannelle:
Viimeisestä viidestä vuodesta en tiedä, mutta kolmekymmentä vuotta sitten sosiaalisen toiminnan oppimisessa painopiste oli TKK:lla extra curriculaarisissa aktiviteeteissä. Alan opetustakin muistan nauttineeni joillain työpsykan laitoksen kursseilla. Ja muutamissa teollisuustalouden kursseissa työmenetelmät kai pyrkivät tukemaan sosiaalista toimintaa, vaikka opiskeltava substanssi jotain muuta olikin.

Sääli, jos kehitys on sittemmin kehittynyt huonompaan suuntaan.

1/21/2005 10:52:00 ap.  

Senkö nimi on tremolaattori? Muistellessani hämmentäviä puheopetuskokemuksiani olen kutsunut sitä vibraattoriksi.

Kun googletin sanan tremolaattori, ainut osuma on tämä sinun blogisi.

6/17/2006 08:06:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds