Taustatulta

Minunkin tekisi mieli sanoa jotain painavaa itsenäisyyspäivästä, mutten taida osata löytää mitään uutta. Itsepäisyys ja itsari, hehheh. Kaikki on jo sanottu. Sivustan ja Mitvitin kannanotot olivat aiheellisia ja aikalailla samaa mieltä kuin minä. Ehkei pitäisi aloittaakaan, rupean aina niin kornin mahtipontiseksi näistä asioista jauhaessani.

Luin tänään jommastakummasta ilmaislehdestä, kuinka kansalaiset kaipasivat lisää veteraanimuisteloita itsenäisyyspäivän tv-tarjontaan. Mahtaako moinen onnistua ilman ylimääräistä tv-kanavaa? Minua hieman huolestuttaa, kuinka nämä ihmiset osaavat aikanaan lainkaan juhlia itsenäisyyttään, kun viimeisetkin veteraanit ovat poistuneet.

Eikö itsenäisyys jo sanana viittaa johonkin omaan? Kai kunnioitusta saa osoittaa niin kuin parhaaksi kokee siinä missä uskostaan tai sen puutteesta ei tarvitse muille puhua. Minä en suostu suremaan itsenäisyyttä sen enempää kuin katumaan olemassaoloani. Yhtä vähän kuin uskon perineeni syntiä uskon perineeni velvollisuutta pyytää anteeksi, että nykyään vallitsee rauha.

Minusta tässä on osin ongelmana, että saarnaaja kuulee vain oman vakaumuksensa eikä huomaa, että toistamalla asiaansa aiheuttaa vain hallaa itselleen [sinä ja sinun Maccisi...]. Göbbelsin mukaan valhe muuttuu totuudeksi riittävästi jankkaamalla. Minun korvissani mikä tahansa muuttuu kovin nopeasti silkaksi kohinaksi, joka ärsyttää itseisarvoisesti, vaikka olisi miten totta.

Kirkkomeininki ärsyttää minua, vaikka olen varma, että kuvatun kaltainen Jeesus olisi esimerkillinen ja hyvä tyyppi ja Uuden testamentin sanoma sinällään suositeltava. Isänmaahapatus ärsyttää minua, vaikka tiedän erinomaisesti, että olosuhteeni olisivat nykyiseen verrattuna umpisurkeat, jos puolia ei olisi pidetty. Valmiit mallit, oikeat tavat olla kiitollinen ja isänmaallisten kunnon ihmisten oikeus asettua henkisesti kaikkien muiden yläpuolelle, voi kuinka ne ärsyttävät minua.

Suomeen mahtuu monta muutakin tarinaa kuin yksi sota. On hyvin surullista, ettei mitään muuta juhlittavaa tunnuta löydettävän. Olisi tarvetta uusille tarinoille ja uusille sankareille. Ei perusteema ole miksikään muuttunut, yhä ylös yritetään. Sittenkin, ellei juhlapäivän ohjelma muutu ilman seuraavaa maailmansotaa, toivon hartaasti, että Tuntematonta lähetetään hamaan maailmaan tappiin eikä Ehrnroothin haastattelunauhoissa säästellä.


Loppuun vielä kommentti kansaa kohauttaneesta rintaliivittömyydestä. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä ruotii laulaja Jonna Tervomaan asua päivän Ilta-Lehdessä:

- Itsenäisyysjuhla on suuri suomalaisuuden ja vapauden juhla. Se edellyttää mielestäni sitä, että pukeutumisessakin ollaan hengessä mukana.


"Vapautta aina arvostamme, siksi toisilta sen riistämme", lauletaan Moskovalaisen ylioppilaan laulussakin. Eikö juuri Tervomaan pukuvalinta ole itsenäisyyttä? Minusta asu oli tietenkin naisellinen ja luonnollisen konstailematon toisin kuin monen matamin push-up-hirvitykset talvirengasluokan urasyvyyksineen.



0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds