Vallankaappaus, osa II

Lukukausi on saavuttanut taitepisteensä. Enää ei ole syytä murehtia luennoista tai laskareista. Nyt kursitaan viikko kerrallaan kurssien projekteja kasaan. Kohta stressataan tentteihin, mutta tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki olisi mahdollista.

En enää törmää ihmisiin kuin sattumalta. [Niitä kyllä sattuu jatkuvasti.] Syön lounaani yksin ja nautin siitä.

Vierailin äskettäin kahdessa vaalikokouksessa. Toisessa päädyin sihteeriksi ja tiedotuvastaavaksi kuten pedattu oli [kirjoitin vahingossa tiedostusvastaavaksi]. Puheenjohtajapeli oli armoton ja äänestyspäätös vaikea. En kerro suotta, kumpaa kannatin.

Toisessa kokouksessa ei huvittanut lähteä hallitukseen, sillä kiintiö saatiin lopulta täyteen ilmankin. Vaikuttanut tarpeelliselta. Toimariksi tungin, jotta pääsisin sentään mukaan kuvioihin.

Ihmeen järjestöjyräksi ruvennut. Alan pikkuhiljaa myöntää, etten minä ihmisiä pelkää, jos kohta itseänikään.

Ihmeellisten virkkeiden jälkeen mainitsen, että on olemassa jotain, joka tunnetaan lyhenteellä ESCO (Energy Service Company). Tällaiset yhtiöt auttavat ja konsultoivat päästörajojen kanssa kamppailevia yrityksiä. Koska ehdin paikalle vasta loppumetreillä, en lähde toistamaan vajavaisia tulkintojani aiheesta. Kasvuala, yhtä kaikki.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds