Limukkaa

Jano oli hirvittävä, eikä minulla ollut taaskaan kolikoita. Minä teknointoilija en ole koskaan ostanut juotavaa kännykällä, mutta sorruinpa sitten koettamaan.

Automaatin naisääni kertoi puhelun maksavan reilut 1,60 euroa. Odottelin. Sen paremmin puhelin kuin automaattikaan ei antanut mitään palautetta tilanteesta. Ainakin viisitoista sekuntia maltettuani kuulin uuden äänen, joka toivotti tervetulleeksi ostamaan kännykällä. Kehotti odottamaan loppukuittausta.

Odotin.

Viimein kolmas ääni kertoi, että toiminto on epäonnistunut ja kehotti soittamaan myöhemmin uudelleen. Enpä soittanut. Odottelen puhelinlaskua. Jos järjestelmä on niin viisas, että osaa soittaa error-nauhan, kai se ymmärtää jättää myös laskuttamatta.

Joku saattoi huomata, etten sanonut limu. Minä, katsokaas, vihaan tuota sanaa. Se on niin lälly, että hirvittää. [Meillä kotona puhuttiin limpparista.] Näen sieluni silmin shampanjavispilän kaltaisen limuvispilän, jolla huljutellaan juomasta poreet pois ja saadaan lopputuloksena limua. Sitä sitten kelpaa litkiä ja lipottaa.

Ankara on myös tuomioni limsa-sanalle ja kaikille sen järkyttäville johdoksille, kuten limska ja limpska. Limukka kuulostaa jo niin typerältä, että sille voi antaa anteeksi. Kansansivistyksellisen tehtävänäni täyttääkseni totean, että oikeinkirjoituksen mukaan tulee kirjoittaa joko limonadi tai limonaati.


0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds