Kaupassa käytyä

Kävinpä kaupassa. En ole järin eettinen kuluttaja,lähinnä pyrin välttämään luomua ja israelilaisia tuotteita. Luomua siksi, että tuntuu irvokkaalta tukea itsetarkoituksellisen tehotonta ja viljelysalaa haaskaavaa ruoantuotantoa niin kauan, kuin jossain on pulaa ravinnosta [olisikohan tämä peräti erektuslainen näkemys...]. Israel taas herättää negatiivisia mielikuvia, tässä mitään sen rationaalisempaa kuin kellään muullakaan. Sittenkin oli pakko uteliaisuudesta ostaa vihreitä greippejä [eivät sentään luomuja olleet].

Kaupan televisioruudussa juoksi nimipäiviä ja muuta oleellista. Myös päivän aforismi, jota, toisin kuin yleensä, en oikein suostuisi allekirjoittamaan. Hegel oli kirjoittanut:

Elämä on arvokasta vain, jos sillä on jokin arvokas kohde.


Aika masentavaa moinen. Minä olen aina luullut, että elämän tarkoitus olisi se itse. Että elämä olisi viimekädessä ainoa itseisarvokas asia. Mutta tämäkään ei sitten riitä. Harmittaa, etten tallentanut Arno Kotron parin viikon takaista kolumnia Metro-lehdestä. Onnistui tapansa mukaan pelkistämään aiheen mainiosti.


Eipä lähdetä angstailemaan tämän pidemmälle. Ei sillä, minä en pelkää angstata... [angst on, kato, niinku pelko]. Mainitaan sittenkin, että täällä voi seurata, keiden käsien kautta eurosetelit ovat aiemmin kulkeneet.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds