[paluumatkalla bussissa] Sarjassamme vaikuttavia ihmisiä. Ensio Miettinen, herra Ensto, on ison ään äijä, mutta myönteisesti. Sosiaalinen tasa-arvo, positiivinen junttiajattelu. Yksinkertaisia ratkaisuja suoraan tarpeeseen. Olen jopa vaikuttunut.

Alkuperäinen esittelijä osasi asiansa ja tuntui pätevältä. Kertoi yksinkertaisuuden filosofiasta. Käski unohtamaan sen peeceen: sitä ei ole tarpeen tunkea joka paikkaan. Kävimme katsomassa tuotantolinjoja ja maanantaina lanseerattua uutta pistorasiamallia. Siinä missä kosketussuojaus on perinteisesti toteutettu kuoreen, uudessa mallissa se sijaitsee itse rungossa.

Ilona tästä on se, että pistorasia on turvallinen ilman päällistäkin. Näin virrat voidaan kytkeä päälle jo ennen kuin peitelevyjä päästään asentamaan. Luulisi kiinnostavan sähköurakoitsijoita, joiden ei tarvitse enää samalla tavalla murehtia maalareiden aikatauluista.

Samalla rungon kokoa oli saatu pienemmäksi, jolloin se on helpompi saada mahtumaan johtoineen asennusrasiaan. Myös liittimet oli siirretty pois rungon reunoilta ja jousikiinnikkeet korjattu entistä toimivimmaksi. Asiat, jotka herättävät kysymyksen, miksi vasta nyt, ovat tietenkin kaikkein tärkeimpiä.

Ne ovat kuin nokkeluuksia. Kuka tahansa voisi ne keksiä – vaan eipä keksinyt. Luultavasti juuri siksi nokkeluudet ärsyttävät ihmisiä: ne muistuttavat siitä, että vaikka lähtökohdat olisivat samat, toiset vain ovat etevämpiä ja nopeampi kuin toiset. Yksinkertaisuus on monimutkaisinta, sillä se vaatii monien mutkien suoristamista.

Ruuviliittimellisiä malleja tarvitaan kuulemma enää lähinnä sairaaloihin, jotka ovat kovin vainoharhaisia. Muualla käytetään jousiliittimellisiä.

Kummastelin käsin tapahtuvaa pakkausta. Minä mokoma julmuri.

Lounastauolla joku kertoi soittaneensa numerotiedusteluun juhannuksena.

– Minne yhdistetään.
– Sama se, kuhan ajattelin kännipuhelun soittaa. Operaattorilla oli huumorintajua ja yhdisti jonnekin.

Ei vastannut.

Saivat osoitetiedot tekstarina ja lähettivät kortin. Hyvää juhannusta, ei saatu aattona kiinni.

Seuraavassa itse stara liittyi seuraamme. Eikä hän sanonut mitään erityisen mullistavaa. Ei ole tarvetta sanoa mitään, jos sattuu olemaan grand old manin ruumiillistuma. Hän sanoi olevan neljänlaista tasa-arvoa. Tasa-arvo lain edessä on kaikille selvä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet yrittää varallisuudesta huolimatta. Marxilainen palkkatasa-arvo, jolle hyrähti, että onhan sitä koetettu. Ja tärkeimpänä sosiaalinen tasa-arvo. "Mä oon kirjoittanut siitä kirjankin."

Sanoi, että on turha kuvitella itsestään yhtään mitään, vaikka olisi statusarvoltaan mitä tahansa. Että toimivissa tiimeissä ei hierarkioita tunneta. Kertoi, että heillä otetaan turhat luulot pois kaikilta uusilta DI:ltä ja KTM:ltä.

Hieman olin eri mieltä hänen väittäessään, että Suomessa sosiaalinen tasa-arvoisuus olisi omalla tasollaan jopa Ruotsiin verrattuna. Omien kokemusteni mukaan Ruotsissa hierarkiat tuntuivat paljon matalammilta ja tunnelma oli paljon avoimempi kuin vastaavan alan suomalaisfirmassa. Poikkeuksellisesti ei tehnyt mieli väittää vastaan.

Muutama kiinnostava fakta. Kertoi olevansa TKK:n kolmas yrittäjäksi päätynyt tohtori. Aalto ja Pöyry kuulemma ehtivät ensin. Yrittäjäksi päätyvä akateeminen on tunnetusti ymmärtänyt jotain väärin, tohtori lie jo täysin vinksahtanut.

Vielä kuulemaan väyläpohjaisista talotekniikkaratkaisuista. Tämänkertainen esiintyjä kehotti muistamaan sen peeceen... Älykotikin tulee, mutta pääpaino on vielä liikekiinteistötoteutuksissa. High-tech on kivaa, mutta toimivat perusratkaisut ovat kokolailla ikuisia. Älykoti-intoilijoita ei ole vielä kuin kourallinen, sähköä tahtovat kaikki.

Korutonta toimivuutta, koko firma on Jussi-mallistonsa näköinen. Selkeä ja pelkistetyn tyylikäs. Se on kuin käyttämäni tyylipohjan Verdana-kirjasin. Arkinen ja huomaamaton, ei ärsytä kuin Comic Sans. Minä en sitä valitsisi, en Verdanaa enkä Jussia. Mutta en pane vastaankaan, jos näin sattuu olemaan.

Ei sillä, en minä ajattele kuin Ensto. Minä olen yli-innokas hölmö, joka ei tahdo uskoa, etteivät ihmiset ymmärrä omaa parastaan. Minä en ole äijä. Sittenkin arvostan ihmisiä, joilla on asioistaan jonkinlainen tatsi. Jotka pystyvät luomaan jotain itsensä näköistä, oli kyse sitten yrityksestä tai suhteettoman paljon julkisuutta saaneesta hieromasauvasta [, jonka moottori on integroitu tuotteeseen luvattoman viimeistelemättömän näköisesti].

Opettavaista oli, jopa avartavaa. Laskin käyneeni tänä syyskaudella n. kymmenellä ekskursiolla. Yhdellä niistä tarjottiin olutta, ja se oli lopulta kiinnostamattomin kaikista. En jaksanut edes blogata siitä. [tämä ei tarkoita, ettei olutta sopisi tarjota... antaa tulla vain]




0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds