Viinistä

Näyttelijänä tunnettu Tapio Liinoja kolumnoi tänään Metro-lehdessä:

Kukkakepit ovat sellaisia, jotka voivat syödä mittaamattomat määrät rasvaista ruokaa ja juoda olutta ilman että [sic] lihovat yhtään. – – Länsi-Suomessa heitä on ikimuistoisista ajoista lähtien kutsuttu läpipaskoiksi.


Ikimuistoisista-sanan käyttö on toki kummallinen, mutta tunnustan kuuluvani joukkoon. Kenties siksi en ole koskaan jaksanut kiinnostua terveystiedosta ja ravitsemusopista. Ei koske minua.

Onneksi tuntemani läpipaskot eivät sentään ole miljonäärejä, joita mantelisilmäiset kaunottaret tavan takaa piirittäisivät.


Huokaus. No, en sentää ole ainoa.

Aamusella poikkeuksellisesti töihin busseillessani kuuntelin parin korvien valkaisuviikon jälkeen iPodiani ja wappasin samalla Hesaria, joka kirjoitti kannettavista soittimista. Mietin lämpimikseni, olinko übercool vai -säälittävä [lämpimikseni, eli cool...]. Edessä istuneen tytön mini oli vihreä. Mikäpä olisi romanttisempaa yhdessä oloa kuin sulkeutua kuutelemaan kumpikin omaa soitintaan.

Joku ehdokas ilmoitti itsestään bussin katonrajassa. Meissä jokaisessa asuu pieni potilas. Vielä typerämpää kuin lainata mainokseensa kulunutta fraasia, on tehdä se väärin. Oikeastihan Arla sanoi kaikissa asuvat pienen lehmän. Voi kuinka tuskastunkaan aina, kun joku idiootti lainaa Elisan ensimmäistä mainoslausetta jotenkin väärin. Siltä varalta, että joku kuuluu riskiryhmään, kirjoitan sen tähän vielä oikein [sikäli, kun muistiini on luottamista... google löytää tälle muodolle kokonaista neljä osumaa]. Se menee näin: Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina.

Enpä tiedä, onko tuo ajatus sisäisestä potilaasta sekään järin rohkaiseva. Toisaalta, kännykkäni automatiikka muokkasi sen sotilaaksi. Meissä kaikissa asuu pieni sotilas... Siinä olisi jo munaa!

Hommani sujui jo lähes rutiinilla. Hiljan saamani kannustava palaute on saanut minut luulemaan, etten aivan huono olisi. Saattaahan se vaikuttaa myönteisestikin.

Näyttää vahvasti siltä, etteivät Hullut päivät alkaneetkaan tänään. Yleensä tapaavat seurata tiiviisti kolmeplusyks-päivien kannassa seuraavalla viikolla, mutta nyt on mennyt jokin pahasti pieleen synkoronoinnissa.

Tarjoushintainen iso-caroni ei ollut mainittava, mutta onnistuneet ranskalaiset saavat mielen aina hyväksi. Bussiinkin ehdin.

Myönnän, että matkustin koululle vain yhden luennon vuoksi ja vain nähdäkseni hänet. Luennoitsija oli vierailija ties mistä, eikä edes huono. Ja luentotehtävää dialogoidessamme olin tyytyväinen, että olin tullut.

Hän rapisti jotain. Haistoin violetin airwavesin, kirosin carolinan sipulipitoisuutta ja muistin, että minun piti alkaa kantaa aina purkkaa mukanani. Seuraavaksi, että purkka kuivattaa suun ja estää puhumisen.

Osallistuisin luennolle huomattavasti innokkaammin, jos muillakin kursseilla tarjottaisiin tekosyitä puhua viisaitaan tuntemattomille.

Tekosyynarkootikko seikkailee.

Jatkoin kaupunkiin testatakseni konseptiamme kohderyhmämme edustajalla haastattelututkimuksen keinoin. Vartin verran jaksoimme, lopun aikaa jauhoimme kiinnostavuuksia. Kertoi, että muinaisessa alku-Roomassa oli ratkaisu epäedulliseen huoltosuhteeseen: Kuusikymmpiset sillallta se kuului [joskin latinaksi]. Pitäisikö kokeilla meilläkin.

Kuljin suljettu sateenvarjo kourassa rankan tihkun seassa. En minä tiedä, mikä siinä viehättää. Sellainen tuntuuko missään? ai mikä? -fiilis.

Jatkoin sopivan ylevästi maistelemaan viinejä asiantuntevassa opastuksessa. Niitä oli tarjolla runsaamminkin ja menin vielä voittamaan skumppa-arpajaiset. Olin jotenkin varma, että siinä kävisi niin, vaikken tuota tietenkään myöntäisi, jos olisin hävinnyt. Jälleen sanonta laulamisesta ja viheltämisestä tuntui läheiseltä, vaikken vielä tänään pulloa avannutkaan.


Lukijoiden aliarvioimista tulla tuottamaan tätä tekstiä tuon jälkeen. Huomasin juuri, ettei kukaan kommentoi Tumppu von Tumppua, vaikka hän kirjoittaa mainioita tekstejä. Tietenkin minusta top-listan kärjessä on vääriäkin blogeja, mutta mikäpä systeemi olisi koskaan minua miellyttänyt.

Mietin, pitäisikö aloittaa hirvittävä pr-kampanja ja käydä kommentoimassa luettuja blogeja ja kuin vaivihkaa laittaa urli mukaan. Pahimman luokan hurskastelua moinen puolivihjaileva tuputus [ei äskeisenkään uhalla kuitenkaan tumputus]. Jokainen oman osoitteensa mihin tahansa syöttävä haluaa vain tuoda itseään esille.

Lopetan tällä erää huoletuneeseen huokaukseen Lehden nykytilasta. Ilmeisesti uutinen ehtyneistä vitseistä pitää paikkansa laajemminkin eikä koske vain loppuun palanutta Kysyn vaania.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds